Blue Dragon (360)

17.10.2007 16:00 Simon Elo

Nimeä yksikin laadukas japanilainen roolipeli Xbox-konsoleille. Eikö tule yhtään mieleen? Aivan, kyseessä on mahdoton tehtävä. Samaan aikaan kun Nintendon ja Sonyn konsolien omistajat ovat saaneet nauttia hienoista roolipeleistä, ei punainen aurinko ole paistanut Microsoftin ystäville.

Suuryhtiöllä on kuitenkin millä mällätä, niinpä Microsoft onkin panostanut tilanteen muuttamiseksi. Koska Xbox 360:llä ei ole japaniroolipeliä, niin tehdään sitten sellainen. Ja panostetaan laatuun. Blue Dragonin hahmosuunnittelusta vastaa Akira Toriyama, joka tunnetaan televisiosarjasta Dragon Ball Z. Pelisuunnittelun maestro on Hironobu Sakaguchi, jota palvotaan Final Fantasyn isänä. Tähän luonnollisena jatkona musiikista vastaa viimeisen fantasian entinen hovisäveltäjä Nobuo Uematsu. Unelmatiimi herättää ihastusta, mutta auttavatko aiemmat maineteot uudessa pelissä?

Paluu menneisyyteen

Sakaguchin Mistwalkerin kehittämä Blue Dragon on häpeilemättömän perinteinen japanilainen roolipeli, joten asetelma on tuttu. Shu on 16-vuotias utelias miehenalku, jonka pikkukylää vainoavat joka kymmenes vuosi ilmestyvät purppurapilvet. Niiden myötä kylään hyökkää myös pelottava maahai. Ystäviensä Jiron ja Kluken kanssa Shu päättää näyttää haille miten suu pannaan.

Haille haistatetaan pitkät, mutta se paljastuukin mekaaniseksi robotiksi, jota ohjailee taiallaan mystinen vanha mies. Paljastuu että sama heppu on vainonnut muitakin seudun asukkaita. Erinäisten sattumien kautta kolmikko saa maagiset varjot, joiden avulla pahuutta vastaan voi taistella. Eeppiseksi kasvava juoni kattaa mukavat kolme pelilevyä ja kymmeniä tunteja, joten tekemisen puutteeseen ei kaaduta. Tosin suurin osa levytilasta menee välivideoihin, jotka ovat kieltämättä hienoja.

Läpi harmaan kiven

Blue Dragonin suurin kompastuskivi on erittäin tylsä alku. Lähes koko ensimmäinen levy menee ahtaita ja puuduttavia tunneleita kolutessa, eikä juoni tunnu kulkevan eteenpäin laisinkaan. Yksiulotteisiin hahmoihin ei pysty samaistumaan – Shu on itsepäinen teini, Jiro porukan rikkiviisaat aivot ja Kluke pakollinen kolmas pyörä, jolla ei ole mitään sanottavaa.

Pitkitetyn esinäytöksen jälkeen varsinainen peli vasta alkaa, mutta on eri asia jaksavatko pelaajat kituuttaa tähän asti. Lopulta saa oman ilma-aluksen, jolla löytää laajasta maailmasta mielenkiintoisia sivutehtäviä, joista ei alkupuolella ollut puhettakaan. Hahmotkin alkavat vihdoin elää ja juoni jopa imaisee mukaansa, mutta ei missään vaiheessa nouse edes lähelle genren merkkitapauksia.

Valoja ja varjoja

Lajityypilleen ominaisesti Blue Dragon sisältää taisteluita, taisteluita ja lisää taisteluita. Niissä nyrkkiä eivät varsinaisesti heiluttele päähenkilöt, vaan heidän varjoavatarinsa, jotka ovat erilaisia myyttisiä hirviöitä.

Onneksi genrelle ominaisista satunnaisista taisteluista on päästy eroon. Viholliset ovat näkyvissä sokkeloita samotessa ja ne näkee yleensä kaukaakin, useimmat myös halutessaan ohittaa. Tuttuun tapaan seikkaillessa availlaan aarrearkkuja sekä kerätään esineitä.

Shu ja kumppanit voivat käydä kaikkien vihollisten kimppuun kerralla, jos niitä on lähistöllä useampia. Tällöin erilaiset vihollistyypit saattavat nahistella toisiaan vastaan. Näin käy muun muassa kun tulisudet kohtaavat jääsudet, joten vastaparien havaitseminen on helppoa. Kimppasodalla myös vähennetään latailun ja yksittäisten kahinoiden määrää, mikä pienentää selvästi turhaa peliaikaa. Vihollisten kimppuun voi myös hyökätä takaa ja näin saada etulyöntiaseman.

Taistelujärjestelmä perustuu hahmojen eri varjoihin ja niiden kykyihin. Varjot keräävät taisteluista kokemusta, jolla voi parantaa heidän ammatillista osaamistaan esimerkiksi miekkailijana, velhona ja hirmuisen pätevänä ninjana. Ammatit tuovat erilaisia kykyjä, kuten erikoishyökkäyksiä. Varjot voivat vaihtaa ammattia koska tahansa, mutta opitut taidot jäävät hahmon käyttöön. Ammatteja vaihtelemalla hahmoista tehdään mahdollisimman monipuolisia. Taistelujärjestelmä onkin Blue Dragonin vahvin osa-alue.

Perinteitä kunnioittaen

Anime-vaikutteinen ulkoasu jakaa esikuvansa tavoin varmasti mielipiteitä. Toriyaman tyylistä ei voi erehtyä, mutta minua se enemmän rasitti kuin viehätti. Olen tottunut realistisempaan ja synkempään ilmaisuun, joten naminamin oloinen värikylläinen ja pyöreä maailma herätti inhoa. Vähitellen kuitenkin totuin iloiseen animetyyliin, siihen ei vain enää kiinnittänyt huomiota. Toisaalta se ei myöskään erityisesti ihastuttanut.

Uematsun sävellystyö on hienoa, mutta varman päälle tehdyn oloista. Sävellykset huomioivat kohokohdat ja alleviivaavat rauhalliset suvannot. Kiitosta kerännyt pomotaisteluiden heviväritteinen teemamusiikki on mitäänsanomaton ja solistin ääni hirveä. Renkutus saattaa kylläkin nopeuttaa pelin läpäisemistä, sillä pomot täytyy rökittää nopeasti melusaasteen vaimentamiseksi. Puhekieleksi voi valita englannin tai japanin, joista jälkimmäinen on laadukkaampi. Kysymys kuitenkin kuuluu, että miksi japsiropeissa on aina oltava yksi falsetissa puhuva mukahauska jätkä?

Perinteiden kunnioitus on sekä heikkous että vahvuus. Blue Dragon kelpaa useimmille japsiroolipeliä kaivanneille tasaisen varmalla otteellaan, mutta hyvästä taistelujärjestelmästä huolimatta se ei erityisesti loista millään tavoin, sillä samat temput on nähty aiemmin. Annos persoonallisuutta olisi tehnyt terää.

Lastenlaulun sanoja mukaillen Blue Dragon on lohikäärme, mutta ei ihan niin iloinen kuin toivoisi. On vaalenneet ja haalenneet vanhat ideat sen. Sininen lohikäärme on kuin tehty paperista, mutta nimekkäältä tekijäkaartilta olisi odottanut enemmän. Taitaakin siis kulua vielä tuhat vuotta kunnes Xbox 360 saa ikimuistoisen roolipelin, vai voisiko Lost Odyssey vihdoin rikkoa jään?

Kuriositeettina mainittakoon, että Japanissa Blue Dragonista on tehty televisiosarja ja muutama manga, jotka nähdään länsimaissa vuodenvaihteessa.

Tekijä: Mistwalker ja Artoon
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.xbox.com/fi-FI/games/b/bluedragonxbox360