Bomberman (PSP)

Hudson Soft julkaisi ensimmäisen Bomberman-pelinsä jo vuonna 1983. Tuskinpa kaverit osasivat arvata, että se pitäisi firman leivässä ja juustossa vielä kahden vuosikymmenen kuluttua.

Erinomainen pommipaukuttelu on edelleen upeaa moninpeliviihdettä, vaikka se ei ole muuttunut miksikään vuosikymmenten mittaan.

Perusidea on entisellään myös PSP:llä. Pelaaja tai pelaajat pudotetaan sokkeloon, jossa nämä kuljeksivat pudotellen pommeja. Pommeilla tuhotaan kentiltä murentuvia seinänkappaleita, joista osasta paljastuu erilaisia lisukkeita. Jokin lisuke mahdollistaa useamman pommin pudottamisen yhtaikaa, toinen nostaa pommien räjähdyksien kantamaa. Pelihahmolle saa rullaluistimet ja eräällä näppärällä bonarilla bomberi voi myös potkaista tai heittää kentälle pudotettuja pommeja.

Jos jotain Bombermania olet joskus pelannut, tiedät täsmälleen mitä tässäkin on tarjolla. Tuttua meininkiä, tosin kallistettu kuvakulma voi yllättää jos sarjan moderneja variaatioita ei ole aivan äskettäin kokeillut.

Muutoin PSP:n Bomberman on yksinpelinä kuin se kahden vuosikymmenen takainen esi-isänsä. Ihan ok, ihan kiva, jos et ole pelannut ikinä yhtään ainutta Bombermania. Bommariveteraaneille tarjolla ei sen sijaan ole yhtikäs mitään pelaamisen arvoista. Yksinpeliksi tästä ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan.

Rokkaava moninpeli

PSP:n bomberointi kerää pisteet toisella tavoin. Sen moninpeli toimii upeasti.

Tekijät ovat osanneet hyödyntää PSP:n ominaisuuksia oikeaoppisesti. Bombermanin voi jakaa langattoman verkon yli kolmelle muulle pelaajalle, minkä jälkeen pommien pudottelu sujuu iloisesti nelistään. Pelin ohessa jaetaan myös nippu moninpelikarttoja, minkä ansiosta kuka tahansa pelin langattomasti saanut voi myös pystyttää uuden moninpelin. Vaikka pelisession lopettaisikin, niin Bombermanin voi pitää konsolin muistissa ja pelailla moninpeliä tuttujen kanssa myöhemminkin, vaikka pelin alkujaan jakanut olisikin jo liuennut maisemista.

Periaatteessa yhdellä ainoalla alkuperäispelillä Bombermanin voi jakaa vaikka miten monelle kaverille. Erittäin käyttäjäystävällistä – ja siksi erittäin suositeltava hankinta. Näin fiksusti ja pelaajien ehdoilla toteutettua moninpeliä ei ole usein nähty.

Kaverien kera Bombermanista löytyy taas kerran se villi hauskuus, joka on viehättänyt sarjan aiemmissakin peleissä. Kaverien höynäyttäminen, pommien huimat räjähdykset ja pelaajien ilon/epätoivon huudot tuovat meininkiin hauskan bilefiiliksen, jonka vauhdittamana jaksaa pelata tovin jos toisenkin.

Lisäksi muutama hassu ominaisuus tuo peliin yllättäviä piirteitä. En tiedä onko esimerkiksi pommitettujen pelaajien siirtämistä kentän reunoille ollut aiemmissa Bombermaneissa, mutta sillä saa meininkiin hauskoja yllätyksiä. Kentällä olevien pelaajien kun täytyy varoa laidoilla vaanivia haamuja, jotka nakkelevat kentän laita-alueelle ylläripylläripommeja. Ja jos oikein hyvin käy, kertaalleen pommitettu pelaaja pääseekin takaisin kentälle. Ja kyllä taas naurattaa.

Bombermanin PSP-versio toimii. Moninpelaajille siitä heruu runsaasti hauskaa ja toimivaa bilepeliviihdettä. Yksinpeliviihteeksi sitä ei kannata hankkia.

Tekijä: Hudson Soft
Julkaisija: Konami
Testattu: PSP
Saatavilla: PSP
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: Bomberman PSP

Bombermaniaa

Ensimmäinen Bomberman ilmestyi vuonna 1983 Nintendon NES-konsolille, jolta se loikkasi nopeaan tahtiin myös MSX:lle, PC-Enginelle ja paljon, paljon myöhemmin Game Boy Advancelle. Muutaman vuoden kuluttua Bombermanien siitostehdas aloitti toimintansa tosissaan ja erilaisia versioita ilmestyi muun muassa MSX:lle, NESille, Amigalle, ST:lle, pc:lle ja edelleen PC-Enginelle. Vuosien mittaan jatko-osia löytyi myös SNESille, Virtual Boylle, Windowsille, Nintendo 64:lle, Neo Geolle, Saturnille ja niin edelleen.

Ei voi mennä metsään jos toteaa, että maailmasta ei varmasti löydy ainuttakaan vakavasti otettavaa pelikonetta, jolla ei ole Bombermania. Se löytyy jopa N-Gagelle. Ja Bomberman’93 on nykyään yksi Wiin klassikkopelipalvelun suurimmista hiteistä.

Yksi omista villeimmistä Bomberman-muistoistani sijoittuu Amiga-vuosiin, kun sille ilmestyi Bomberman-variantti nimeltään Dynablaster. Pelin mukana tuli adapteri, jonka avulla Amigaan sai yhteensä neljä joystickiä – ja viides pelaaja pelasi näppäimistöltä. Erehdyin ottamaan setin mukaani viikonlopun roolipelileirille. Eipä muuten tullut pelattua juurikaan roolipelejä, kun toistakymmentä ukkoa tappelee Dynablaster-pelivuorosta.