Book of Unwritten Tales 2 (Linux, Mac, PC)

19.04.2015 14:00 | Pekka Leinonen | 645

Tekijä: King Art
Julkaisija: Nordic Games
Testattu: PC Windows 7 64-bit, i-7 4770k, Geforce GTX 770, 16 Gt muistia
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, tuplaydinsuoritin, 2 Gt muistia, 16 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta noin 31-35 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://www.kingart-games.de/bout2/en/
Arvostelija: Pekka Leinonen

 

Joskus maailma on vaarassa, ja siihen tarvitaan avuksi henkilöt, jotka eivät edes tajua vaaran laajuutta, ja toimivat vain koska silkka itsekkyys palkkion muodossa houkuttaa tai koska auktoriteetti niin käskee. 

Tähän sakkiin lukeutuvat edellisestä The Book of Unwritten Tales –seikkailusta tuttu sukkela playboy-aarteenmetsästästäjä, jolla on kumppaninaan vapaasti suomeksi käännettynä sympaattinen purppurakarvainen Vekkuli, jonka puheesta ei saa mitään tolkkua. Naiskauneutta lisää Haltianainen, joka on tullut selittämättömästi raskaaksi. Nelikon viimeisenä löytyy naivuuttaan itseään maagiksi kuvitteleva tonttu, jolle joku koko ajan nakittaa eri tehtäviä, kuten pelasta maailma. Näitä hahmoja ohjataan vuorotellen lukujen välissä tai joskus pari hahmoa on pelattavissa samaan aikaan, jolloin näiden kesken täytyy tehdä yhteistyötä.

Peli on niin klassinen seikkailunaksuttelu kuin olla ja voi. Itse asiassa koko teos on läpäistävissä klikkailemassa yhdellä kädellä hiiren vasenta nappia hotspottien kohdalla. Toisella kädellä voi vaikka raapia palleja. Yleensä ottaen puzzlet ovat hyviä, ja ratkeavat viimeistään kun kaikkea on kokeiltu kaikkiin aktiivisiin kohteisiin, jotka paljastuvat näppärästi välilyönnistä. Mukana on ehkä parisen logiikkapuzzlea, joista yksi on vaihtoehtoinen.

Seikkailupelihengessä täytyy jutellahan paljon. Onneksi tekstiä lukee mielellään, sillä sitä riittää ihan kirjaksi asti.

Vaaleanpunaisia unelmia ja pettureita

Maaginen taikasauva löytää tiensä ehkä maailman ärsyttävimmän penikan kouriin. Tämä alkaa taikoa fantasiamaailmaa karamellin väreihin ja poneihin, eikä kapitalisti-äiti tee muuta kuin lyö lisää bensaa liekkeihin. Silti, nämä inhottavat oliot ja teot ovat vain suuren pahan etuvartioina, ja sekös pitäisi sankareidemme päihittää.

Pelihän on pirun nätti. Itsekin katsoin maisemia lähes lumoutuneena aina haltioiden puutarhoista synkkiin metsiin. Musiikit soljuivat nätisti ja sopivat tunnelmaan erinomaisesti. En lumoutunut kuitenkaan kyyneliin, siinähän onnistuvat vain naiset. Jospa kuvakaappaukset paljastaisivat tarkoitukseni.

Sitten tulee vastaan yksi suurimmista paholaisista, mitä voin point ’klikkeihin ikinä kuvitella. Puzzle, joka bugittaa niin pahasti, ettei peli etene. Muutaman tunnin asiaa ratkoessani jouduin lopulta turvautumaan foorumin apuun. Selvisi, että kyseessä on tunnettu paha bugi, mutta samalla löytyi tekijöiden tekemä tallennuspaikka. Laittaa miettimään ovatko tekijät niin laiskoja, etteivät paikkaa teostaan vaan julkaisevat moisia ”hotfixejä.”

Tämän jälkeen aivoissa piileksii koko ajan bugipeikko. Jos jokin puzzle ei meinaa aueta, sitä automaattisesti epäilee, että taas on kyse bugista. Ja kohta ollaankin selaamassa läpipeluuohjetta. Se on seikkailupelitappaja, joka jo yksistään syö tähden arvosanasta pois. Lisäksi elämystä riipoo se, että dialogeja ei välillä puhutakaan tai niistä kuuluu vain jokin kaukainen humina. Se on harmi, koska ääninäyttely on varsin mieluisaa kuunneltavaa. Onpa mukana vielä muutama kääntämättä jäänyt lausekin.

Peliä ei ole myöskään lyhyydellä pilattu. Lopputeksteissä Steamin kello näytti yhdeksäätoista tuntia, eikä ajasta ollut idlausta kuin tupakkataukojen verran. Ja sen pelinkaatajabugin.

Muutoin Unrwritten Tales on kuin hyvä kirja, jota lukee mielellään kappaleen kerrallaan ennen yöunia. Kunhan vain ei kiinnitä huomiota pieniinkirjoitusvirheisiin ja siihen, että joku on liimannut pari sivua yhteen maksamakkaralla.

 

Pienestä skeptisestä ensiasenteesta huolimatta tai ehkä jopa siitä johtuen Book of Unwritten Tales onnistui suorastaan lyömään ällikällä: sitä on kaunis katsella, mukava pelata ja kiva kuunnella. Loistavia ääninäyttelijävalintoja täydentää mainio ääniraita, jolla kuullaan niin mukaelmia peliklassikoista kuin perinteisemmästäkin musiikista, kuten Griegin Vuorenpeikkojen Tanssista.

Hyvää, hiirivetoista seikkailupeliä kaipaavalle Book of Unwritten Tales on omissa kirjoissani paras vaihtoehto sitten Jane Jensenin Grey Matterin.

Book of Unwritten Tales (PC)

 

 

Lisää aiheesta

Bloodborne (PS4)

Game of Thrones Episode 3: Sword in the Darkness (Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Life is Strange Episode 2: Out of Time (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Oceanhorn: Monster of Uncharted Seas (PC)

Rune Factory 4 (3DS)

Supreme League of Patriots (PC)

Keskustelu

Kirjoittaja huomauttaa, että pahimmat bugit on kuulemma liiskattu kirjoittamisen ja julkaisun välillä.

Ja kyllä, yksi suurin unohdus oli mainita tarpeeksi selkeästi pelin valtavasta huumoripitoisuudesta.

Arvostelussa ei mainita sanallakaan huumoria, parodiaa tms. Ykkösosa yritti kuitenkin kaikkensa olla hauska, niin onkos tässä nyt tullut joku tunnelman muutos? Ja jos edelleen ollaan huumori-puolella, niin toimivatko jutut paremmin kuin ekassa osassa? (Tietty se toimivuus on henkilökohtaista; jotenkin vaikka genre ja kaikki oli kohdallaan, ja vitsejä tulvi vastaan, niin silti eka osa sai ani harvoin aitoa hymyä huulilleni. Tuntui jollain mystisellä tavalla väkinäiseltä ja tököltä, väkisin yritetyltä.)

Muropaketin uusimmat