Uusimmat

Borderlands 2 (PC, PS3, Xbox 360)

18.09.2012 19:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Gearbox Software
Julkaisija:Take 2 Games
Testattu: Windows 7, Intel Core 5-750, GeForce GTX 570 1280Mb, 8 Gt keskusmuistia
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP, tuplaydinprosessori, 2 Gt keskusmuistia, DirectX 9.0c –yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1-4 (Internet), konsoleilla myös kahden pelaajan splitscreen
Pelin kotisivu: http://www.borderlands2.com/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Borderlands oli mitä mainioin idea. Otetaan neljän pelaajan co-op-FPS, heitetään mukaan RPG-henkistä questailua ja satunnaisia aseita ja varusteita arpova loottisysteemi ja mitä onkaan tuloksena? No, peli, joka pääsi useammallekin vuoden peli –listalle ja jota moni pelaa edelleen.

Jatko-osa jatkaa prikulleen samoilla linjoilla, sillä Borderlands on yhä Borderlands. Mitä nyt kaikin puolin suurempana ja hullumpana. Voiko näillä eväillä muka mennä pieleen?

Borderlands 2 jatkaa siitä, mihin ykkösosa lopetti. Niin kirjaimellisesti kuin henkisestikin. Sarjan ensimmäinen osa kertoi tarinan mystisestä ja kaukaisesta Pandoran planeetasta, joka sisälsi muinaisen ja legendaarisen aarteen. Planeetalle oli kätketty Holvi – isolla H:lla – jonka kerrottiin sisältävän jotain aivan huikean hämmentävää ja ihmeellistä.

Holvia lähti jahtaamaan neljä sankaria, jotka vaikeuksien kautta onnistuivatkin avaamaan sen. Ja sitten pettyivät niin holvijahtaajat kuin pelaajatkin, sillä Holvista paljastui vain hirveä lonkerohirviö, joka pudotti vähän kämäisiä aseita ja sitten kuoli nopeasti. Borderlandsin loppu oli pienoinen antikliimaksi ja onkin hienoa, että jatko-osa tunnustaa tämän. Jo sen introssa väännetään vitsiä siitä, miten Holvi oli olevinaan kaikkien mielestä pettymys.

Mutta eihän se oikeasti ollut, sen vaikutukset vain kestivät hetken näkyä ja tuntua planeetalla. Kohtapuoliin sinne kun alkoi ilmestyä mystistä ja todella voimakasta mineraalia, jolla voi tehdä vaikka mitä. Vaikka pyörittää tuomiopäivän asetta, jolla koko planeetan voisi alistaa yhden superyhtiön peukalon alle. Kuten tietenkin myös tapahtui.

Ja niinpä kakkososa kutsuu taas aseisiin neljä sankaria, jotka olevinaan saapuvat planeetalle etsimään toista Holvia. Jo alkuintron aikana he kuitenkin joutuvat Handsome Jackin, Hyperion-asetehtaan uuden pomon, pettämäksi ja päätyvät kuolleiksi luultuna Pandoran napajäätiköille. Sieltä alkaa eeppinen kostoreissu. Tervetuloa takaisin Pandoralle. Mikään ei ole enää kuten muistit.

Suuremmin, laajemmin, paremmin

Siinä oli siis se kirjaimellinen jatko, tässä on se henkinen: Borderlands 2 on yhä puhdasta Borderlandsia. Neljä sankaria, hirvittävä pino satunnaisesti generoituja aseita ja mieletön määrä erilaisia vihollisia, joihin niitä käyttää. Borderlandsin fanit voivatkin suunnata kauppaan jo tämän perusteella, sillä ette tule pettymään.

Jo Borderlands 2:n sankarit ovat hyvä esimerkki siitä, miten jatko-osaa on lähestytty. Pinnallisesti ne ovat kovin tuttuja. Turhankin. Yksi on taistelukentän yleismies, joka buffailee kavereitaan ja pudottelee konekivääritorneja. Toinen on teleporttaileva taistelumaagi. Kolmas tarkka-ampuja. Neljäs taas berserkki. Hetkinen, kuvailinko vahingossa Borderlandsin alkuperäiset sankarit? En suinkaan, sillä yhtäläisyyksistä huolimatta mittaria on väännetty kaakkoon. Berserkki ei esimerkiksi ole enää Berzerker, vaan Gunzerker, joka raivostuessaan nappaa tykin kumpaankin käteensä ja lanaa vihollisiaan kumoon akimbo-tyyliin.

Kykypuut ovat myös entistä monipuolisempia ja käytännössä tarjoavat kullekin hahmolle kolme erilaista tapaa pelata. Assassin voi esimerkiksi olla joko hirveä lähitaistelukone tai tappava tarkka-ampuja, riippuen siitä, miten pisteensä käyttää.

Sitä samaa mittaria on väännetty kaikkialla muuallakin. Asekombinaatiot ovat entistä hölmömpiä ja luova hulluus on ulotettu myös kranaatteihin ja kilpiin. Itse olen käytellyt kranaattia, joka räjähtää ensin tulipalloksi ja jättää sitten jälkeensä suihkuttimen, joka suihkii tulta ympärilleen. Kilvissä taas on tarjolla jos jonkinlaista efektiä liian lähelle tuleville, sekä hauskoja vaihtokauppoja tyyliin ”megavahva kilpi, joka sakottaa hieman kestopisteitä”.

Tuloksena on kaikin puolin monipuolisempi pelikokemus. Itse huomasin pelini aikana vaihtavani useasti tyyliä ja specaavani hahmoni täysin uusiksi sen mukaan, mistä aseista satuin sillä hetkellä pitämään.

Ja niitä tyylejä myös tarvitaan, sillä myös viholliset ovat saaneet uutta lyijyä puntteihinsa. Kaikkien tekoälyä on monipuolistettu selvästi ja yksinkertaisimmatkin viholliset hyppelevät ja kierähtelevät nyt puolelta toiselle pelaajaa kohti juostessaan. Pakki päälle ja liipasin pohjaan –tyylillä ei enää pitkälle pötkitä, mikä on tietenkin vain puhdasta bonusta.

Toki kolikon kääntöpuolella satunnaislukugeneraattorin pissiessä silmille pelikokemus voi myös mennä aika vahvasti perseelleen. Itse jouduin parissakin kohdissa todella tiukoille, kun edessä ollut taistelu olisi vaatinut aika tietynlaisia aseita. Aseita, jollaisia minulle ei ollut tullut vastaan enää tuntikausiin, enkä tietenkään niitä vanhoja romujanikaan enää raahannut mukanani, koska reppuun mahtuu rajallinen määrä tavaraa. Ja niin sitä sitten kiroiltiin ja puskettiin päätä seinään.

Monipuolisempaa pelisuunnittelua

Borderlands 2:n suurin vahvuus ei kuitenkaan löydy yltä, vaan sisällön puolelta. Kaikesta näkee, että nyt tiimillä on ollut aika keskittyä sisältöön pelimoottorin ja muiden perusasioiden virittelyn sijaan. Tarjolla kun on kaikin puolin sujuvampi, vaihtelevampi, haastavampi ja hauskempi pelikokemus.

Erilaisia pelialueita löytyy reilusti enemmän kuin aiemmin ja hauskasti niihin kaikkiin on kehitetty omia vihollistyyppejään. Niinpä taistelussa saa olla jatkuvasti varpaillaan ja joka kulman takana odottaa yllätys. Yleensä ikävä sellainen.

Reilun parinkymmenen tunnin mittaisen pääjuonen lisäksi tarjolla on totuttuun tyyliin taas kymmeniä vapaaehtoisia sivutehtäviä, joita suorittamalla saa paitsi kokemuspisteitä ja rahaa, myös usein ainutlaatuisia aseita ja varusteita.

Borderlands 2 on myös pedoista harvinaisimpia, eli oikeasti hauska peli. Tarjolla on niin hölmöjä viittauksia nettivideoihin ja meemeihin kuin piikittelyä muita pelejä ja jopa Borderlandsia itseään kohtaan. Huumoria ei tungeta päälle jatkuvalla tykityksellä, joten kun sitä osuu vastaan, se yleensä iskee todella tiukasti.

Pienenä outoutena tuntuu siltä kuin veren ja irtoraajojen määrää olisi vähennetty. Otsalaukaukset eivät enää räjäytä päätä kohteen harteilta ja tuntuu siltä, että raketitkaan eivät räjäytä kohteitaan. Tuntuu kovasti siltä, kuin alkuperäinen peli olisi ollut kaikin puolin brutaalimpi. Onkohan kyseessä joku arvosteluversion outous vai onko Gearboxilla mennyt pupu pöksyyn?

Sisällön puolesta kaikki on siis kunnossa ja sanoisin Borderlands 2:n olevan kaikilta osa-alueiltaan edeltäjäänsä parempi peli. Mutta entä se toteutus? Viimeksihän PC-versio oli ilmestyessään suoraan sanoen aika susi.

PC-miestäkin hymyilyttää

Jos viimeksi totesin arvostelussani, että Borderlands-kisan voitto meni konsolimiehille, nyt nuoli osoittaa päinvastaiseen suuntaan. 360-versiokin toimii yhtä hyvin kuin viimeksi ja täten on erinomaisen pelattava – palannemme vielä sen pariin myöhemmin – mutta PC-versio on vielä parempi.

Gearbox kehui ennakkoon panostaneensa tällä kertaa reippaasti PC-version kehittelyyn ja sen uskoo. Se näyttää hyvältä ja pyörii erinomaisen pehmeästi. Itse heitin kaikki detailit kaakkoon ja ruudunpäivitysnopeus oli vakaa 60.

Gearbox ansaitsee pisteitä myös siitä, että viime kerralla PC-versiota rasittaneet tekniset ratkaisut on hylätty. Borderlands 2 on puhdas Steamworks-peli. Täten esimerkiksi moninpeli tapahtuu suoraan Steamin avulla ja täten sujuu erinomaisen pehmeästi. Ennen pelin julkaisua kanssapelaajia ei toki kamalasti riittänyt, mutta se saatiin sentään testattua, että pelaaminen onnistui ongelmitta ilman tuntien porttitappelua.

Perinteiseen tyyliin moninpeli on tietenkin myös se oikea tapa pelata Borderlandsia. Vihollisten määrä moninkertaistuu, lootti on parempilaatuista ja pelikokemus hektisempi, eli toisin sanoen borderlandsimpi. Yksinkin on ihan hauskaa, sillä pelasin noin 95% arvosteluajastani ypöyksin, mutta leveä hymy naamallani.

PC-version suurin kysymysmerkki on taas käyttöliittymä. Se toimii selvästi paremmin kuin viimeksi, mutta olisi se vielä vapaampikin voinut olla. Nyt suuret nappulat ja vähäinen ruudulla oleva tiedon määrä kielivät yhä siitä, että suunnittelutyö on tehty matalaresoluutioisempia ja kaukaa pelattavia konsoliversioita silmälläpitäen. PC:n ruudulle mahtuisi enemmän tavaraa, jolloin ei tarvitsisi ravata niin kamalasti menusta toiseen. Mutta Gearboxin kunniaksi on sanottava, että tällä kertaa ainakin kukin käyttöliittymän osa mahtuu kerralla ruudulle, eikä esimerkiksi aseita hallitessaan tarvitse hyppiä ruudusta toiseen.

Mutta eihän moinen mitään haittaa, sillä Borderlands 2 on täyttä rautaa. Alkuperäinen pelikin oli, mutta jatko-osa parantaa kaikilla osa-alueilla. Pelasin itse arvostelua varten peliä yli 30 tuntia noin puolen viikon sisään, mutta olo ei ole läheskään sellainen, että olisin pelannut kaiken haluamani. Kun peli julkaistaan ja kaverini hankkivat sen, sama proggis alkaa uudelleen moninpelinä.

Nettikommenttien perusteella jotkut odottivat käsittämättömistä syistä aivan erilaista pelikokemusta kuin viimeksi ja he tulevat varmasti pettymään, mutta se ei ole pelin vika. Borderlands 2 rokkaa!

 

Toinen mielipide

Lisätietoja: Nelinpeli.com

 

Kolmas mielipide (Xbox 360)

Borderlands oli aikoinaan todellinen yllätys. En piitannut pelistä julkaisun aikoihin, ja myönnän tuominneeni pelin aivan liian jyrkästi pelkästään kuvia katsomalla. Osaltaan asiaan vaikutti myös väsähtänyt fiilis FPS-pelejä kohtaan, enkä uskonut Border 1:n tuovan lohtua.

Puoli vuotta julkaisun jälkeen peli kuitenkin lähti mielijohteesta mukaan alekorista, eikä olisi ihmismieli voinut olla enempää väärässä tuomitessaan pelin kokeilematta. Sen opetti Borderlands, juurta jaksain. Peli kolahti kuin se kuuluisa särmähalko eikä paluuta enää ollut. Peli vei täysin mukanaan ja löysi vielä takaisin koneeseen pari kuukautta ennen jatko-osan saapumista, ihan vain sitä lämmittelemään..

Borderlands 2 on ollut minulle vuoden suurin pelijulkaisu, joten odotus oli tuskaista. Siksikin, koska mielestäni ykkösosan laajennukset ovat parhaimmasta päästä, ellei parhaat koskaan, mihinkään peliin tulleista lisäreistä. Underdomesta voi tosin olla montaa mieltä, mutta kaivatun pankin tavaroille se silti toi. Kolme muuta DLC-pakettia olivat erittäin asiallisia. Pelaamista riitti ja uusia asioita tuli peliin juuri sopivasti.

Hieman jännitti miten Gearbox hoitaa asiat kakkososan kanssa, mutta aivan turhaan. Kaikki ykkösen parhaat ominaisuudet ovat kakkosessa suorilta, ja ne aavistuksen kökömmät jutut on joko heivattu hiiteen tai viilailtu toimivimmiksi. Ei olisi voinut enempää edes toivoa, ja pakko nostaa hattua pelinkehittäjälle. Olisi ollut helpompi varmasti lähteä sille tielle, missä me pelaajat kärvistelemme pientareella valuutta kourassa maksamassa esimerkiksi tavarapankin saamisesta. Moni firma voisi ottaa Border 2:sta mallia. Mikään ei tunnu typerämmältä kuin maksaa jo kertaalleen ostetusta asiasta, uudemmassa versiossa toisen kerran: Esimerkkinä nyt vaikka erään FPS-sotapelin karttapaketit.

Pelinä Borderlands 2 on loistava. Kaikki mikä ykkösessä kolahti, tehdään kakkosessa paremmin. Trailerit nostivat jo odotukset koviksi, kiitos erityisesti Handsome Jackin. Jack on mitä mainioin antagonisti, eikä jätä yhdessäkään lauseessaan kylmäksi. Tietynlainen karisma ja veemäisyys paistaa jo Jackin kuvista, mutta kun hän avaa suunsa, seuraavaa sanaa kuuntelee mielellään.

Huumorissaan Border 2 on lähtenyt hieman överimmälle linjalle, mutta ei mene kuitenkaan yli missään vaiheessa. Peli laskee leikkiä muista peleistä tai aiheista, mutta vastapainoksi osaa myös nauraa itselleenkin. Huumori on vaikea aihe viihdemediassa, mutta BL2 osaa sen taitavasti. Pelaajaa pidetään sen verran hyvin naruissa, että nauruista siirrytään vakavampiinkin asioihin sujuvasti ilman WTF-ilmiöitä, kuis myös toisin päin. Erityismaininta täytyy antaa aina yhtä ihanan sarkastiselle Claptrapille.

Pelattavuuden suhteen Border 2 ei ole lähtenyt uusimaan asioita, mutta sehän toimi jo ykkösosassakin. Sieltä täältä hoonattua ulkoasua on miellyttävä katsoa ja äänimaailma on täyttä rautaa. Jos ykkönen tuntui hyvältä, niin kakkonen tuntuu ja kuulostaa paremmalta.

Pelihahmoista ei ole juurikaan sanottavaa, sillä ne on varsin identtisiä ykkösen hahmoihin, toki tuunailtuina. Jokainen varmasti löytää itselleen sen oman lempigrindaajan ja juuri julkaistu viides hahmo mechromancer on tervetullut lisä, joka tarjoaa hieman vaihtelua alkuperäisiin hahmoihin. Toivoa sopii, jos vaikka jossain kohdin saisi vielä lisää pelattavia sankareita. Pohja on jo ainakin valmis ja periaatteessa vain luovuus on rajana mitä Gearbox pelinsä kanssa vielä keksii.

Oikeastaan Borderlands 2:sta ei ole mitään moitittavaa. Muutaman kerran vastaan on tullut pari pientä bugia, mutta ne eivät ole menoa haitanneet. Pari kertaa tehtävä ei meinannut edetä ja kerran jäin jumiin kallion ja seinän väliin niin, että peli piti ladata uudestaan. Ongelmat ovat kuitenkin olleet harmittomia ja tallennuspisteitä peli jakelee sopivasti, joten harmia ei pääse syntymään. Mutta jos jotain pitäisi sorsia, niin aikarajoitteiset tehtävät. Jestas että ne eivät omaan mieleen sopineet yhtään, mutta onneksi niitä ei ole kuin muutama.

Outoutena täytyy mainita varsinaisessa arvostelussa mainittu veri ja gore. Tuntuisi kuin peli olisi yrittänyt olla PEGI 16, mutta jossain kohtaa tuotantoa siihen lisättiin kevyehkösti brutaalisuutta. Ykkösen tasolle ei verellä mässäilyn kanssa mennä, mikä on hieman outoa. Toinen K18-ikärajaan liittyviä asia on pelin puheet. Vaikka ykkösessä ei juurikaan kiroiltu tai viljelty eksoottisia sanoja, niin BL2 tuntuu ottavat täysin varman päälle. Jossain joskus joku ehkä sattuu lipsauttamaan bitchin ilmoille, mutta muuten mennään kovin soveliaalla linjalla. En minäkään välttämättä haluisi kuulla shittiä joka toisessa lauseessa, mutta kyllä pelin teemaan sopisi vähän tuhmempikin kielenkäyttö.

Vuoden odotetuin pelihetki on nyt koettu, ja se jatkuu tästä vielä ainakin muutaman vuoden, sillä peliin on luvattu jo ainakin neljä laajennuspakettia. Hieno juttu, sillä Borderlandseilla on kummallinen kyky pitää pelaaja otteessaan ja saada tämä etsimään uusia, yhä oudompia aseita ja asioita  Se on myös erilainen pelielämys, mikä tuskin jättää ketään kylmäksi.

Kalle Laakso

 

Lisää aiheesta

Borderlands 2 – näin syntyvät hirviöt ja bandiitit 

Borderlands 2 -ensikosketus – isompi, laajempi ja parempi

Borderlands (PC, PS3, Xbox 360)

Lue myös

Brave (PC, Mac, PS3, Wii, Xbox 360)

FTL: Faster Than Light (Mac, PC)

Mass Effect 3: Leviathan DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Panzer Corps: Afrika Korps (PC)

Tales of Graces-f (PS3)

XCOM: Enemy Unknown -ennakko (PC)

 

Muropaketin uusimmat