Brave (PC, Mac, PS3, Wii, Xbox 360)

08.09.2012 13:00 Juho Anttila

Tekijä: Behaviour Interactive
Julkaisija: Disney Interactive Studios
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: DS, Mac, PC, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1-2 samalla konsolilla
Pelin kotisivu: Brave
Arvostelija: Juho Anttila

Niin kuin syksy seuraa kesää, putkahtaa myös melkein jokaisen animaatioelokuvan kylkiäisenä markkinoille lisenssipeli. Pixarin Brave ei ollut firman mieleen jäävimpiä pätkiä, mutta peliversio tekee sen sijaan jopa pienen yllätyksen.

Merida-prinsessan seikkailusta on peliin leikattu vain osa, jota on sitten venytetty pelin mittaiseksi. Pelissä on kyse vain ja ainoastaan karhujahdista. Kohteena on demonikarhu Mor’du ja panoksena koko klaanin tulevaisuus.

Elokuvan prinsessa on taitava jousiampuja ja tämä näkyy myös pelissä. Brave on yhdistelmä etäisesti Lego-peleiltä haiskahtavaa tasohyppelyä ja niin kutsuttuja twin stick -räiskintöjä. Ei ihan itsestään selvä kombinaatio.

Pikajousipyssy

Pelaaminen on sangen suoraviivaista. Ohjaimen vasen tatti ohjaa Meridania, oikea puolestaan ampuu jousella. Kelttiprinsessa onkin melkoinen pika-ampuja, sillä nuolia puskee ilmoille kuin konekivääristä konsanaan. Miekkakin on käytössä, mutta tosiasiassa sitä tarvitaan ainoastaan kasvillisuuden harventamiseen.

Pelkkä juokseminen ja ammuskeleminen kävisi piakkoin tylsäksi, ellei soppaa sotkettaisi matkan varrella. Tärkein pelimekaniikka pyörii elementtien ympärillä. Jo ensimmäisten kenttien aikana mukaan tarttuu neljä eri elementtiä, joiden välillä vaihtelemalla voi vaikuttaa siihen, minkälaista vauriota neitosen aseistus tekee.

Tuli sulattaa jäähirviöt, kiviötökät ovat herkkiä tuulelle, jää sammuttaa tulen ja vihreät nuolet puolestaan vastaavan värisen vastustajat. Jotta valinta ei kävisi liian vaikeaksi, näkyy jokaisen vihollisen vierellä pieni ikoni kertomassa, mikä ase tällä kertaa pitäisi valita.

Rinnakkaisena mekanismina nuolia voi ampua myös ladattuna erikoishyökkäyksenä. Vaikutukset vaihtelevat valitusta elementistä riippuen, mutta jälki on tyypillisesti tuhoisaa. Lisäksi vauriota aiheuttamalla saa ladattua voimamittaria, jonka täyttyessä ammukset tekevät hetken aikaa lisävauriota.

Ahtautta ilmoilla

Pelattavuus on saatu hiottua sangen toimivaksi. Merida tottelee käskytystä uskollisesti ja nuolet lentävät sinne, minne pitääkin. Ongelmia syntyy sen sijaan kenttäsuunnittelun puolella. Tekijöillä on jostain syystä tapana sulkea sankaritar kerta toisensa jälkeen aivan liian pienelle alueelle valtavan vihollislauman keskelle.

Aluksi vastaan asettuu yleensä vain yhdenlaisia vihollisia, mutta pelin edetessä eri hirviötyyppejä sekoitetaan rohkeammin. Varsinkin vaikeammilla vaikeustasoilla kohtaamisista muodostuu pieniä puzzleja, joissa sopivan elementin oikea-aikainen valinta on vaa-ankieli elämän ja kuoleman välillä.

Puzzleista puheen ollen peliin on upotettu muutama sellainenkin. Aika ajoin tie on tukossa, mutta tällöin apuun astuvat Meridanin karhuiksi muuttuneet pikkuveljet. Kolmosten peliosiot ovat hyvin yksinkertaisia puzzleja, joissa ohjattavaa veljestä vaihtelemalla pitää raivata tie suljetun portin avaavan vivun luo.

Pulmat ovat äärimmäisen helppoja, joten edes pienimmät pelaajat tuskin jäävät niihin jumiin. Yhtä lailla helppoa on myös pelin piilotettujen salaisuuksien etsiminen. Niitä on jokaisessa kentässä kourallinen, mutta sijaintia ei juuri tarvitse ihmetellä. Yleensä asepäivityksiä tai muuta kivaa sisältävä arkku tai vähintään reitti arkun luo löytyy suorastaan alleviivatulla tavalla suoraan nenän edestä.

Kolikkoa kukkaroon

Tarinankerrontaan kuuluu, että sankari muuttuu matkan aikana. Tarinapuoli jää Bravessa toteamuksen tasolle, mutta Meridan taidot kyllä kehittyvät senkin edestä. Uusia kykyjä ja parannuksia vanhoihin saa ostella vähän väliä.

Valuuttana toimivia kolikoita ansaitaan paitsi vihollisia tappamalla, myös pistämällä ympäristöjä remonttiin. Rikottavaa voisi olla enemmänkin, vaikka jo ylempänä mainittujen Lego-pelien tapaan, mutta nytkin kasvillisuuden harventaminen ja muhkeamman kolikkopotin sisältävien patsaiden etsiminen tuo hitusen lisää syvyyttä pelikokemukseen.

Oman mausteensa peliin tuo yhteistyöpeli. Toinen pelaaja voi liittyä mukaan leikkiin prinsessaa seuraavan hengen muodossa. Kahdestaan peli muuttuu helpommaksi, vaikka eipä kokemus nyt vaikeimmallakaan vaikeustasolla ole järin haastava muutamaa tiukempaa taistelua lukuun ottamatta.

Xbox 360 -versio sisältää myös lisäherkkuja Kinect-ohjaimen omistajalle. Sanaa ”herkku”on tässä käytetty sarkastisessa mielessä, sillä kolmena variaationa tarjottava jousiammuntapeli on täyttä huonosti toimivaa tylsyyttä. Toivottavasti kukaan ei haksahda ostamaan peliä Kinect-tuen vuoksi.

Sen sijaan varsinainen peli tarjoaa odottamattoman hyvää vastinetta siihen sijoitetuille rahoille. Toki edellytyksenä on se, että tykkää lähdemateriaalista ja tahtoo jatkaa elokuvateatterissa koettua seikkailua kotisohvalla.

Ilman Brave-lisää peli on, noh, tyypillistä lisenssipeliä laadukkaampi, mutta silti suppea ja loppua kohden itseään toistava kokemus. Huippupeliä siitä ei saa mitenkään päin sanoja pyörittelemällä ja hyväkin se on vain nipin napin. Lisenssipeliksi suoritus on kuitenkin kiitosten arvoinen. Kyllä tästä piltit tykkäävät, jos tykkäsivät leffastakin.

Kuvagalleriassa kuvia DS-, PS3/Xbox- ja Wii-versioista.

Brave on Urhea

Lainaus elokuva-arvostelusta:

Pixarin animaatiot ovat kuin saksalaisia urheiluautoja: viekottelevia, turvallisia ja hirvittävän tehokkaita. Niin myös Urhea, jossa naimaikään kasvanut Merida ei haluakaan olla perinteinen skottiprinsessa, vaan tehdä elämällään jotain muuta. Seikkailuhan siitä syntyy.

Koska kyseessä on Pixarin elokuva, se näyttää komealta. Hahmot ovat edelleen tyyliteltyjä, mutta eräiltä osin (hiukset ja vaatteet) erittäin realistisia. Samaan tapaan vaihdellaan yksityiskohtaisen tarkan animaation ja vapaamman slapstick-hssuttelun välillä tarpeen mukaan. Meridan pikkuveljet Harris, Hubert ja Hamish on valjastettu koomisen sidekickin tehtävään.

Lue koko arvostelu: Urhea on Pixarin uusin luottotuote