Burnout Revenge (PS2, Xbox)

Burnout-kaahailusarjan evoluutio on kaikkea muuta kuin harkitun työn tulos. Sarjaa voidaankin sanoa testatun ja kehitetyn suurella yleisöllä. Matka uuden vuosituhannen ultravauhdikkaaksi romuralliksi alkoi yllättäen markkinoille ampaisseesta pelistä, jossa kolarointi oli vain sivulause. Burnout 2:ssa pelintekijätiimi esitteli varovaisesti pelkästään kolarointiin keskittyneen pelitilan. Pääosa pelistä oli kuitenkin edelleen vauhdikasta ajelua. Vasta kolmas Burnout toi yhteen kolaroinnin ja ajamisen täysin uudella tavalla. Nyt autojen peippaaminen ja runnominen kuului kaikkiin pelin osa-alueisiin. Tuore neljäs osa on kuitenkin sarjan ensimmäinen peli, josta näkee pelisarjan oman tyylin vihdoin löytyneen.

Hallitusti rönsyillen

Burnout Revenge onkin pelisarjan hallituin kokonaisuus, joka keskittyy enemmän hyväksi koettujen ominaisuuksien viilaamiseen, kuin valtaviin pelillisiin muutoksiin. Jo valikkoruutu kielii varmemmasta otteesta. Haasteiden suorituksesta on tehty suoraviivaisempaa ja selkeämpää. Näennäistä etenemisen vapautta tarjonneet valikkoratkaisut ja monimutkaiset kartat on korvattu yksinkertaisemmalla rakenteella, joka luottaa enemmän itse pelaamiseen kuin liioiteltuun ominaisuusmäärään. Electronic Artsin peliksi Burnoutin pelivalikot ovatkin yllättävän selkeät ja miellyttävät navigoida.

Hallittu toteutus ei kuitenkaan merkitse sitä, että varsinainen kaahailu olisi taantunut sunnuntaiautoiluksi. Päinvastoin, Revengessä ajetaan, jos mahdollista, vieläkin kovempaa ja edesvastuuttomammin kuin ennen. Ajelua on helpotettu puhtaan kolarointinautinnon nimissä niin, ettei pelaajan tarvitse enää kiinnittää huomiota oikeastaan kuin vastaan tulevaan liikenteeseen, isoimpiin ajoneuvoihin ja vastustajiinsa. Uutena ominaisuutena muu liikenne toimii nyt takaapäin törmäillessä kuin jättimäisessä flipperissä. Boost-mittari kasvaa autojen tuuppimisesta samaan tapaan kuin läheltä piti -tilanteista, väärällä kaistalla ajelusta, kilpailijoiden teilaamisesta tai komeista liirauksista. Uutta on myös ritariässämäisiin sfääreihin kohoavat hypyt, joiden ansiosta on mahdollista löytää uusia ajoreittejä ja runtata vastustajia ylhäältäpäin.

Jotta kisaaminen ei olisi kuitenkaan liian helppoa, sääntöjä on muokattu ja kentistä on tehty aikaisempaa vaarallisempia. Revenge ei näin anna esimerkiksi yhtä paljon anteeksi vastapuolen kaistalla ajelua kuin aikaisemmin. Pelkkä toisen auton hipaisu väärästä suunnasta voi johtaa oman auton kolarointiin. Kentät sisältävät puolestaan useita valoilla merkittyjä oikoteitä, jotka joko auttavat ykköspaikan saavuttamisessa tai saavat ajamaan päin seiniä hankalien reittiensä ansiosta. Pelin nimessä mainittu kosto näkyy puolestaan aikaisempaa inhimillisemmissä vastakilpailijoissa, jotka saavat nyt pelaajan teilattuaan kostajan tittelin. Revenge-kilpailijan seinää päin runnottuaan heltiää kisan lopussa komea erikoispalkinto.

Erilaisia pelitiloja on aikaisempaa enemmän, mutta virtaviivaistamisen ansiosta erot ovat kohtuullisen pieniä. Uusimpana on kolarikilpailuista ajotilaan tuotu crashbreaker-räjäytys, jolla oman auton voi kolaroinnin jälkeen pamauttaa tulimyrskyksi ja näin jakaa lähistöllä oleville kilpailijoille ikävän yllätyksen. Ykköspallista kisaamisen lisäksi edelleen toimivin yksittäinen pelitila on Road Rage, jossa mitalisija heltiää teilaamalla tietty määrä kilpailijoita. Kolarikilvat, joissa metsästetään mahdollisimman suuria liikennevahinkoja, ovat Burnout 2:n jälkeen tuntuneet aina vain turhemmilta lisiltä. Burnout Revenge vahvistaa vain tunnetta, eikä uutuutena alkuun lisätty golf-peleistä tuttu auton kiihdytysmekaniikka auta asiaa yhtään.

Nykykonsolien viimeisellä rannalla

Yhtä peliteollisuuden suosituinta valmista pelimoottoriratkaisua, RenderWarea, kehittävältä studiolta osaa odottaa huimia suorituksia teknologisen osaamisen saralla. Burnout Revenge ei petäkään ulkoasunsa suhteen, vaikka jo edellinen osa ajoi nykysukupolven konsolit tehokkaasti seinää vasten. Criterion on onnistunut puristamaan irti entistäkin yksityiskohtaisempia vauriomallinnuksia ja suureellisimpia räjähdys- ja hajoamisefektejä eläkkeelle lähivuosina siirtyviltä koneilta. On vaikea kuvitella, että tästä parempaa grafiikkaa nähdään ennen uuden sukupolven konsolien ilmestymistä. Hidastetut vastustajien runttaukset ovat edelleen tyydyttävää katseltavaa, kiitos erikoistehosteiden. Rauta vääntyy, lasinpalaset lentelevät ja renkaat pyörivät epäkeskosti kolarikaaoksen keskellä. Pelottavaa vauhtia kulkevat autot eivät hidastu merkittävästi edes pahimmissa ruuhkatilanteissa, kun ohi ja päin vilahtelee häkellyttävä määrä autoja.

Teknologian taipumisesta osaavissa käsissä kertoo myös PlayStation 2- ja Xbox-versioiden marginaaliset erot. Puhtaasti grafiikan tai ruudunpäivityksen osalta on lähes mahdotonta sanoa, kummalla konsolilla peli pyörii. Eroa syntyykin vasta latausaikojen kohdalla, jolloin Microsoftin pelilaite rökittää Sonyn. Merkittävästä erosta ei kuitenkaan ole kyse kuin ainoastaan kolarikilpailujen kohdalla. Vertailussa lataustauot saattoivat PS2-versiossa jopa viedä halut uusintayritykseltä, kun taas Xboxilla minimaalisen odottelun ansiosta parempien pisteiden ja arvosanojen metsästys jaksoi kiinnostaa. Pieninä yksityiskohtina Xbox-versiosta löytyy myös pelinaikainen tuki Dolby Digital –tilaäänelle ja omille musiikkiraidoille.

Suurimman yksittäisen ihmetyksen aiheen tarjoaa silti pelin pakollinen suomenkielisyys. Vaihtoehtoina tarjotaan ainoastaan muiden Pohjoismaiden kieliä. Harvinainen lokalisointiherkku konsolipelipuolella tuntuu aluksi hurjalta ja koomiselta ratkaisulta, mutta ensijärkytyksestä toivuttuaan englanninkielistä vaihtoehtoa ei edes liiemmin kaipaa. Radioäänenä tunnetun Kristiina Komulaisen ohjeistukset pelin alkuvaiheilla ovat myös mukava lisä, eikä NRJ:n aamutiimin juontaja ole yhtään hullumpi hommassaan. Vaikka Komulainen onkin hyvä valinta, ei itse pelin aikana tarvitse sentään kuunnella jatkuvaa hölötystä, kuten Burnout 3:ssa. Pelin aikana saakin tyytyväisenä tuudittautua EA Traxin klubi- ja rock-musiikkivalikoimaan sekä muhkeisiin äänitehosteisiin.

Burnout Revenge on Criterionin julkisesti asteittain kehittelemän pelisaagan tähän asti toimivin ja viihdyttävin paketti. Kriittisin pelaaja löytää edelleen hiomisen varaa, etenkin irrallisesta ja muuhun sisältöön hitaan tuntuisesta kolarikilpailusta. Ensimmäistä kahta Burnoutia haikaileville Revenge varmistaa, ettei paluuta puhtaampaan kilpa-ajoon ole tiedossa lähitulevaisuudessakaan. Tähän ei toki ole tarvettakaan, sillä muut autopelit hoitavat tavanomaisen autoilun Burnoutia tehokkaammin.