Call of Duty 3 (PS2, PS3, Xbox, Xbox 360)
Kasvoilla valuu veri, kädet ovat kankeat, lipas on tyhjä ja vihollisia tunkeutuu jokaisesta ilmansuunnasta. Toinen maailmansota tekee paluun realistisempana, kuin koskaan. Sankarin saappaat ovat vapaina, mutta rooli on vaativa.
Activisionin sotapelisarja piti vuoden taukoa, mutta palaa nyt entistä ehompana. Call of Duty 3 on tehty ainoastaan konsolipelaajille, joten tekijät keskittyivät luomaan toimivan kokonaisuuden nimenomaan sohvapelaajien iloksi.
Toisen maailmansodan pauloissa taistellaan neljän eri ryhmän mukana. Sotaa ihaillaan kanadalaisten, yhdysvaltalaisten, puolalaisten ja brittien silmin. Alun kiireisessä harjoitusosuudessa tutustutaan kontrolleihin ja perustoimintoihin. Kun tähtääminen ja suojautuminen ovat hallussa kuskataan pakkausmuoveista irrotettu sotamies suoraan taisteluiden ytimeen.
Tarinanvetoinen juoni myötäilee todellisia sota-ajan tapahtumia Normandian maihinnousun aikaan. Tapahtumapaikka on idyllinen Saint-Lôn kaupunki Ranskassa. Valitettavasti kylän hanoista valuu punaviinin ohella myös puhdasta verta. Ihmiseliksiiri lähtee liikenteeseen osapuolten ottaessa yhteen eräässä sotahistorian merkkitapahtumista.
Kaunis sota, paha sota
Ensimmäiset minuutit ovat täynnä paniikkia. Joka puolella räjähtelee ja divisioonan vahvuus supistuu vauhdikkaasti. Hädissään pelaaja yrittää kuunnella ohjeita, edetä kartalla ohjeiden mukaisesti ja jopa ampua pari viholaista bratwurstiksi.
Sotamiehen liikutteleminen on yksinkertaista, sillä ohjaustuntuma on sveitsiläistä kelloakin tarkempi. Muutaman lippaan jälkeen osaa tainnuttaa natsien joukot ampumalla luodin vasemman korvan seudulta sisään ja oikeasta ulos. Kranaateilla taas voi suolata alppimajan alakerran kansan muille maille.
Ryhmän sisäinen henki on vahva ja ystäviä autetaan oman hengenkin uhalla. Vikkelät kiväärimiehet ryntäävät ensimmäisenä lähemmäs vastustajan linjaa. Pelaajan tehtävä on yleensä suojatulen jakaminen ja eteneminen maltillisesti jälkimmäisessä osastossa.
Sodan tunnelma välittyy ruudulle elokuvamaisesti. Elämästään taistelevat ihmiset karjuvat, aseet paukahtelevat rytmissä ja surullista diskoa koristavat kaatuvat seinät savukranaattisateessa. Ihanaa ja samanaikaisesti karmivaa.
Tunnelma on sanoinkuvaamaton koko tarinan ajan. Maisemat ovat tärkeässä osassa pelikokemuksen luomisessa eikä pelaajan tarvitse pettyä. Yksityiskohtia riittää jokaiselle neliömetrille. Kaupungin tunnelman voi aistia. Ruudulla tapahtuu kymmeniä, jopa satoja asioita samanaikaisesti ilman ruudunpäivityksen pätkimistä. Aseita pääsee heiluttamaan myös yöaikaan, jolloin pelin luonne ja ulkoasu muuttuu selvästi. Pimeässä sotiminen on vaativaa puuhaa, sillä viholliset tuntuvat olevan turhankin näkymättömiä. Yleensä saksalaisen huomaa vasta liian myöhään ja hauta on tällöin jo kaivettu.
Ulkoasun puolella on vaikea keksiä lisätoivomuksia. Maisemien vaihtelevuus on tiheää ja jokainen paikka tuntuu ainutlaatuiselta. Aseet ja ajoneuvot on mallinnettu esikuviensa mukaisesti. Ainoa toive olisi veren lisääntyminen. Tosin se olisi johtanut erilaiseen ikäpolitiikkaan ja karsinut potentiaalisia pelaajia.
Thompson laulaa ja kranaatti lämmittää
Ensi minuuteilla opitut kontrollit ovat vakuuttavat tarinan edetessäkin. Vakioyhdistelmien lisäksi oikealla tatilla pitää tilanteen mukaan soutaa tai asettaa pommeja. Ainoastaan ajoneuvoja varten on opiskeltava erilaiset näppäinyhdistelmät. Tankit, moottoripyörät ja jeepit vaativat opettelua.
Jokaiselle ajoneuvolle on rakennettu omat hallintajärjestelmät. Ne ovat yksinkertaiset, sillä mukana ei ole ylimääräisiä toimintoja. Ampumien ja ajaminen on toteutettu loogisesti, mutta peruskontrollien tasolle pitäjänkyntäjien hallintamenetelmät eivät nouse. Moottoripyörä tottelee kuljettajan ohjeita hyvin, mutta eteenkin jeeppi tuntuu höyhenenkevyeltä.
Tankit käyttäytyvät ajoneuvoista aidoimmin esikuviensa tapaan. Eteneminen on verkkaista, mutta ylimääräiset esteet katoavat tieltä oletuksen mukaisesti. Muiltakin osilta tankkien fysiikkamallinnus vaikuttaa toimivalta. Toki perfektionistit jäävät kaipaamaan erilaisia nappuloita ja vipuja, mutta ajoneuvot täyttävät tarkoituksensa.
Kuulo meni, mutta ei hätää
Äänimaailman perfektionistit eivät pety. Yksityiskohdat on huomioitu historiallisella tavalla. Jos kotoa löytyy kotiteatteri kaikilla herkuilla, on kokemus hyvin erilainen kuin tavallisista kaiuttimista kuultuna. Sotilaiden huudot, aseiden laukeaminen, tankkien jyrinä ja räjähdykset tuntuvat voimakkaina. Tunteellisimmilta kyyneleetkin valuvat poskille kuunnellessaan kuolevien sotilaiden viimeisiä sanoja.
Ääniin on panostettu voimakkaasti eikä niissä ole heikkoa lenkkiä. Tosin viholliset huudot eivät ole kovin realistiset – tuskin taisteluiden keskellä karjuttiin yksityiskohtia nahkahousuista ja alppikukista. Huumori ei kuulu tähän lajityyppiin, mutta kehitysporukan mielestä saksalaisten kustannuksella on hauska pilailla. Todellisuudessa vitsit ovat surkeita.
Musiikit sopivat hyvin teemaan. Ylväs marssimusiikki muistuttaa isänmaan puolesta taistelemisesta. Jeepin takapenkille unohtuneesta radiosta soi leppoisa jazz. Tekisi melkein mieli lopettaa sotiminen ja painua kotiin keinutuoliin kärventämään piippua. Musiikkia ei ole liikaa ja se onkin äänipuolen suurin valtti. Kaikkea löytyy monipuolisesti, mutta elementit ovat tasapainossa.
Rintamalinja muotoutuu verkossa
Kampanja on tyydyttävä, muttei erinomainen. Jotain jää kokematta vielä tunnelmallisen juonen kiemuroiden selvittämisen jälkeenkin. Looginen ratkaisu on etsiä puuttuvaa lenkkiä 24:n pelaajan moninpelistä. Samaan joukkueeseen mahtuu peräti 12 pelaajaa ja tarjolla on useita pelimuotoja. Moninpelikenttiäkin on mahtunut mukaan mukava nippu ja niiden monipuolisuus on konsolipuolella historiallista.
Ensimmäisistä hetkistä lähtien on selvää, mikä tekee Call of Duty 3:sta vuoden parhaan sotapelin. Verkkoviivettä ei huomaa ja pelimuotojen kirjokin on monipuolinen. Toimivana pelimuotoina on mainittava War, jossa eri puolille kenttää on sijoitettu viisi lippua. Kilpailevien joukkueiden on tarkoitus vallata lippuja yksi kerrallaan, kunnes kaikki viisi on hallinnassa.
Toinen erinomainen pelimuoto on Headquoarters, jonka yksinkertaisena ideana toimivat koneen arpomat päämajat. Näitä pisteitä tulee satunnaisesti ympäri kenttää aina toisen katoamisen jälkeen. Ideana on vallata päämaja ja pitää sitä hallussaan tarpeeksi kauan. Jokainen hetki päämajan hallinnassa palkitaan pisteillä.
Syvyyttä moninpeliin tuovat erilaiset hahmoluokat. Valitettavissa on peräti kahdeksan erilaista hahmoa lääkintämiehestä tarkkampujaan. Taktisesti viisas ryhmä hankkii aina kentän geometrialle sopivan porukan. Jokaisella hahmolla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Esimerkiksi lääkintämies on nopea ja ketterä, mutta hänen tulivoimansa on vaatimaton. Kaikkia kuitenkin tarvitaan ja näin yhdessä tekeminen on ensiarvoista.
Kokonaisuutena kolmas kerta räjäyttää potin. Kampanja on aavistuksen vaisu, mutta erinomaisesti toimiva moninpeli tuo iloa pitkäksi aikaa. Kaiken lisäksi Activision on luvannut päivittää pelisarjan tuoreinta osaa säännöllisesti. Lisätoiveille ei yksinkertaisesti jää enää sijaa. Luoteisrintamalla tapahtuu vihdoin jotain merkittävää.
Tekijä: Treyarch
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 2, PlayStation 3, PSP, Xbox, Xbox 360, Wii
Pelaajia: 1-24
Pelin kotisivu: http://www.callofduty3.com
