Uusimmat

Call of Duty: Modern Warfare 3 (PC, PS3, Xbox 360)

11.11.2011 18:22 Miikka Lehtonen

Tekijä: Infinity Ward
Julkaisija: Activision
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, GeForce 570 GTX 1280Mb, 8 Gt keskusmuistia
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP, Intel Core 2 Duo E6600, 2 Gt keskusmuistia, 256 Mt DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-24 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.callofduty.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Modern Warfare 3:n ympärillä leijaili ennakkoon useita kysymyksiä, kiitos Infinity Wardin viimevuotisten henkilövaihdosten. Molemmat pelisarjan luojista ja suuri osa studion keskeisestä väestä potkittiin pihalle Activisionin puhdistusoperaatiossa.

Niinpä moni ihmettelikin jo ennakkoon, pystyisikö Modern Warfare 3 mitenkään nousemaan sarjan kahden aiemman pelin tasolle. Epäreilu lähtöasetelma, toki, mutta minkäs teet? Ja ikäväkseni joudun vastaamaan kysymykseen kieltävästi.

Call of Duty: Modern Warfare 3 jatkaa kirjaimellisesti siitä, mihin edellinen osa lopetti. Muistanette vielä sen megaturhauttavan cliffhangerin. Pahis on kuollut, Soap ja Price raahautuvat kohti pelastusta tunnelman noustessa… Ja sitten lopputekstit.  Jos kuuntelet tarkkaan, voit vieläkin erottaa vaisuja kaikuja silloin huutamastani kirosanasta.

Jatkoa saatiin odottaa pari vuotta, mutta tulihan se lopulta sieltä. Price, Soap, Yuri ja muut vielä hengissä olevat päähenkilömme saavat tuekseen sivuhahmoja eri puolilta maailmaa Yhdysvaltojen ja Venäjän ratkoessa näkemyserojaan New Yorkissa, Pariisissa ja Berliinissä. Samaan aikaan Price kumppaneineen jahtaa koko sodan aloittanutta Makarov-terroristia läpi Afrikan ja muiden eksoottisten matkakohteiden.

Ja Modern Warfare 3:n kunniaksi on sanottava, että se myös saattaa tarinan päätökseen. Yksi jos toinenkin hahmo vaihtaa pelin aikana hiippakuntaa ja kun se viimeinen huutomerkki on lyöty käsikirjoituksen perään, yksi asia on selvää: tämä tarina ei enää seuraavassa Modern Warfaressa jatku.

Tuttua menoa

Tarinan osalta Modern Warfaressa hoitaa hommansa, sillä se osuu edeltäjien virittämiin nuotteihin ihan kelvollisesti. Vähän turhankin kelvollisesti, sillä Modern Warfarensa pelanneet eivät taatusti ylläty juuri mistään pelin käänteistä. Sarjan kaksi edellistä osaa ovat jo kouluttaneet meidät haistamaan kaukaa ”dramaattiset” viime hetken takaiskut, petokset, kuolemat ja muut kommervenkit, joita oikeuden ja totuuden puolustajat matkallaan kokevat.

Veteraanisuunnittelijoiden poistuminen tuntuu näkyvän ainakin siinä, että jäljelle jäänyt kehitystiimi ei ole uskaltanut levittää omia siipiään ja lentää, vaan koko produktio tuoksahtaa vahvasti eilispäivän tähteiden uudellenlämmittelyltä. Monille aiempien pelien kuuluisille kohtauksillekin löytyy suorat verrokkinsa, jotka eivät nyt kolmannella kerralla enää ole kovinkaan dramaattisia.

Ja onhan mukana myös se ”No Russian” –henkinen lööpinkerääjä. Tällä kertaa tosin ylitseampuvan melodramaattisesti ja läpinäkyvän manipuloivasti toteutettuna. Itse en tapahtumista niinkään järkyttynyt kuin melkein nyrjäytin silmäni niitä pyöritellessäni. Oikeasti, pojat: jos yritätte kalastella, tehkää se edes vähän hienovaraisemmin.

Joku voi nyt huudella takarivistä, että tällaista muhjuahan ne tarinat ovat aina olleet. Ja oikeassahan se takarivin riekkuja olisi tavallaan. Zampellan ja Westin Modern Warfaret olivat burgerimättöä, mutta toimivaa sellaista. Kuviot olivat elämää suurempia, juonen huippuhetket todellisia huippuhetkiä ja ainakin osa niistä dramaattisista juonenkäänteistäkin olivat sen verran tuoreita ja yllättäviä, että niillä oli oikeaa dramaattista vaikutusta. Nyt näin ei ole.

Ja vielä ikävämmin sama kritiikki pätee myös itse peliin. Kehitystiimiltä tuntuu menneen siinäkin vähän sormi suuhun ja niinpä pelaaja istuu noin puolet pelin reilun neljän tunnin mittaisesta yksinpelistä erilaisten konekivääripesäkkeiden ja tykkitornien takana räiskimässä loputtomia vihollislaumoja.

Kun hän ei näin tee, hän juoksee läpi räiskintämaailman kapeinta ränniä ihaillen viimeisen päälle tiukasti skriptattua sota-aiheista huvipuiston seikkailurataa. Kaikkialla kyllä räjähtelee, koko maailma palaa ja taivaalta sataa ohjuksia, mutta koko operaatio luottaa siihen, että pelaaja juoksee silmät kiiluen kertalaakista läpi pysähtymättä seuraamaan tarkemmin tapahtumia tai uusimatta niitä esimerkiksi kuoleman jälkeen. Koska tällöin illuusio särkyy.

Lasit silmiltä riisuttuaan huomaa, että peli on täynnä loputtomasti spawnaavia vihollisia, jotka poksahtavat warppiin vasta, kun pelaaja ylittää karttaan piirretyn näkymättömän viivan. Vaikka viholliset ja omat kaverit tuntuvat kauheasti sotivan, tulosta ei tule millään. On ihan rutiininomaista nähdä, että vihollinen seisoo oman panssarivaunun edessä sniputtamassa pelaajaa otsaan samalla kun kolme tiimikaveria paukuttaa sarjalla kohti saamatta silti venakkoa hengiltä.

Sama takarivin kaveri huutaa taas, että niinhän se aiemmissakin Modern Warfareissa oli. Niin oli. Mutta ei sitä silloin oikein huomannut. Ensimmäisellä kerralla kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, toisella kerralla taas se seikkailupuiston ränni oli niin huikea, ettei ongelmasta juuri piitannut. Kun kummitusjunan kyytiin hyppää kolmatta kertaa, osaa jo huomata, että seinällä sätkivä luuranko onkin vaijereilla kiinni katossa.

Mukana myös moninpeli

Mutta yksinpeli nyt on yksinpeli. Urbaani legenda tietää kertoa, että suuri osa Modern Warfare –faneista ei ole sitä edes ikinä pelannut, vaan hyppää suoraan linjoille räiskyttelemään. Ja sitä on tarjolla kahdessa moodissa. Modern Warfare 2:sta tuttu Special Ops palaa taas ja tuntuisi olevan perusteella hauskaa puuhaa.

Special Ops tarjoilee taas esteratoja ja tiukkoja tehtäviä, joissa vaikkapa yksi pelaaja etenee jalan kadulla ja toinen antaa tulitukea AC-130-lentokoneesta. Huisiahan se taas on, jos mukaan sattuu osaava ja seurallinen pelikaveri.

Minulle Special Ops oli taas paketin parasta antia, sillä se perinteisempi PVP-moninpeli ei vieläkään iskenyt koukkujaan minuun. Tuunausta on tapahtunut tälläkin osa-alueella. Black Opsin ostelusysteemi on historiaa ja leveleitä, uusia aseita ja uusia perkejä kerätään nyt täyttämällä miljoonaa erilaista kokemuspistemittaria. Vähän väliä ruudulla ilotulitetaan ja natsat lentelevät, kun joku mittari tuli täyteen ja kaapissa odottaa jotain uutta ja mukavaa.

Merkittävämpi uudistus on se, että kill streak –bonuksia on hieman tuunattu uudelleen. Kill streakit ovat yhä mukana, mutta niistä pitämättömät voivat valita myös support-vaihtoehdon, jossa tapot eivät ole pääasia, vaan streak kasvaa tekemällä tiimihenkisiä asioita, kuten pudottelemalla kavereille ammuksia.

Support-tukipaketin bonuksetkin ovat sitten support-henkisiä, joten ydinpommeista ja tykistöiskuista on turha haaveilla. Todellista erikoisuutta haluavat voivat myös heittää kill streakit roskikseen ja valita paketin, jonka avulla saa ylimääräisiä perk-slotteja.

Hyvä idea menee vähän reisille siitä, että support ei suinkaan saa pisteitä läheskään kaikista support-toimista, vaan muutamista ennakkoon määritellyistä jutuista, joten se tuntuu paljon perinteisiä kill streakeja kömpelömmältä ja rajoittuneemmalta ratkaisulta. Ideana lienee ollut, että nyypätkin voivat saada kivoja bonuksia ja oppia pelaamaan ”oikein”, mutta hyvä idea on jäänyt toteutukseltaan puolitiehen.

Loppujen lopuksi moninpeli ei kuitenkaan tunnu uudelta tai edes kovin tuoreelta, vaan enemmänkin Modern Warfare 2:n ja Black Opsin remix-risteytykseltä. Ja sitähän se tietenkin onkin. Ei Infinity Ward lähde tässä kohtaa keksimään palloa uudelleen ja suututtamaan miljoonia fanejaan. Niinpä tarjolla onkin moninpeli, jota kaikki sarjan aiempien osien ystävät pelaavat varmasti jo tatti pystyssä ja siitä satasella nauttien.

Ja se toki heille suotakoon. Mutta samalla tarjolla on yhtäläisesti moninpeli, johon sarjan tulokkaiden on entistä vaikeampi päästä mukaan. Jo parin päivän sisään pelin julkaisusta netistä löytyi niin raakaa porukkaa, että mukaan oli ihan turha tunkea. Pataan tuli ja niin kovaa, että oksat pölisivät pihan puissa. Eikä se tasoero tule siitä mihinkään tasoittumaan. Niinpä tässä taitaakin käydä niin, että moninpelistä jo pitävät pelaavat tatti pystyssä taas satoja tunteja, mutta mattimyöhäset jäävät rannalle ruikuttamaan.

Tuttua laatua?

Joku voi nyt arvostelun luettuaan kuvitella, että Modern Warfare 3 on huono peli. Älköön kukaan kuitenkaan tehkö näin, sillä huono se ei ole. Mutta ei erinomainenkaan. Pelin lopputekstien pyöriessä palasin lukemaan muutaman vuoden takaisen Modern Warfare 2 –arvosteluni yrittäessäni päästä sinuiksi ristiriitaisten tunnelmieni kanssa, sillä muistin pitäneeni silloin pelistä kovasti. Ja niinhän se näkyi olevan.

Miksi peli sitten nyt jätti minut näin kylmäksi? Syitä taitaa olla pari. Näistä ensimmäinen on se, että kyseessä on kuitenkin jo sarjan neljäs samalla ”haista paska, Michael Bay” –kaavalla tehty elokuvamainen special ops –räiskintäpeli.  Väsymystähän siihen jo väistämättä tulee.

Eikä asiaa auta lainkaan se, että Zampellan, Westin ja niiden 38 muun lähteneen veteraanin kädenjäljen puute näkyy ja tuntuu. Sama efekti on havaittavissa myös Simpsoneissa: nykyiset sarjan tekijät eivät saa tai uskalla tehdä omia juttujaan, vaan yrittävät imitoida vaisulla menestyksellä tunnetumpia edeltäjiään. Ja se on harmi se.

Mutta tekee peli paljon oikeinkin. Special Ops on yhä hauskaa ja moninpeli tulee varmasti viihdyttämään pelisarjan ystäviä. Dissaamastani tarinasta löytyy myös oikeasti hienoja ja toimivia kohtauksia, jotka olisivat olleet ihan kotonaan Zampellan ja Westin peleissäkin. On myös aina kiva nähdä, että pelisarjan tarina oikeasti päättyy. Ei lopputekstien jälkeistä ”ehkä tarina ei olekaan loppu!” –silmäniskua tai muuta jatko-osaa varten pelailua, vaan räjähtävä ja ruudinkäryinen lopetus tarinalle.

Arvostelu on kuitenkin yhden miehen mielipide, ja tämä on minun. Olisin itse toivonut ja odottanut pelitrilogian päätökseltä jotain muutakin kuin virkamiesmäistä edellisen hallituksen linjan loppuun vetämistä. Ehkä ne todelliset uudistukset tulevat sitten uuden Infinity Wardin ensimmäisessä omassa pelissä – jollainen se seuraava Modern Warfare toivottavasti on.

 

Lisää aiheesta

Call of Duty 4 (PC, PS3, 360)

Call of Duty: Black Ops (PC, PS3, Xbox 360)

Call of Duty: Modern Warfare 2 (PC)

Call of Duty: Modern Warfare 2 (PS3, Xbox 360)

Call of Duty: World at War (PC, PS3, 360)

Lue myös

Ace Combat: Assault Horizon (PS3, Xbox 360)

Adventures of Tintin – The Secret of the Unicorn (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

Battlefield 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Elder Scrolls V: Skyrim -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Pac-Man & Galaga Dimensions (3DS)

 

Muropaketin uusimmat