Call of Juarez: Gunslinger (PC, PS3, Xbox 360)

10.06.2013 16:00 Muropaketin toimitus

Tekijä: Techland
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Win XP/Vista/7, 2,4 Ghz tuplaydin, 2 Gt muistia, DirectX9 yhteensopiva näytönohjain, 5 Gt kiintolyvytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: boksi/ladattava peli. Hinta ladattuna 1200 MS-pistettä / n. 15 euroa
Pelin kotisivu: http://callofjuarez.ubi.com
Arvostelija: Heikki Takala

Ubisoft on panostanut viime aikoina lataustarjontaansa ja kunnolla. Vain hiljattain julkaistu Blood Dragon oli rohkea veto, jonka palaajayhteisö palkitsi mukavilla myynneillä. Eikä pyyhkeitä varmasti jaella myöskään hetken kuluttua saapuvasta Flashbackista. Niiden väliin mahtuu kuitenkin vielä Call of Juarez: Gunslinger, joka on kaikin puolin tasapainoinen paketti vanhaa kunnon länkkäritoimintaa.

Gunslinger tarjoaa rahalle pätevää vastinetta. Se ei ole mikään pikkunäppärä indiehengessä luotu tuotos, joka avautuu kuin sipuli: kerros kerrokselta ja joskus itkun saattelemana. Ei. Gunslinger on suoraviivainen, sen kentät ovat ahtaita ja nopeita ja tulitaistelut verisiä. Tämän suoraviivaisempaa teosta saa etsiä, mutta silti peliltä ei puutu sen enempää syvyyttä kuin viihdearvoa. Itse asiassa, Gunslingeristä olisi varmasti pyydetty täyden pelin hinta, jos se olisi ilmestynyt neljä vuotta sitten.

Noin kuusituntinen tarina kuuluu Silas Greavesille. Palkkionmetsästäjälle, jota on uitettu miltei jokaisessa sopassa, joita villissä lännessä on keitetty. Olipa kyseessä Daltonin veljekset tai Billy the Kid, Silas on tavannut nämä. Ja toisinaan katsonut heitä piipun vartta pitkin.

Tarina kertaa menneitä tapahtumia joita Silas kertoo saluunassa sekalaiselle yleisölle. Ratkaisu toimii, sillä näin on pystytty oikeuttamaan kertojan ääni kenttien lomassa joka selostaa tapahtumia kuten parhaaksi muistaa – jos muistaa. Silas ei ole varsinaisesti luotettava kertoja, ja peli ottaa ilon irti palkkionmetsästäjän huonosta muistista. Gunslinger sekoittaa erilaisia tapahtumia keskenään, aloittaen joskus keskeltä kenttää ja toisinaan lopusta, sekä kertaamalla samoja tapahtumia uudestaan eri tavalla.

Ratkaisu on nokkela, sillä vaikka kentät ovat laajoja, minkäänlaista harhailua niillä ei suvaita. Eikä se ole tarpeenkaan. Gunslingerin ydin on rakennettu tiukasti puhtaan tulitaistelun varaan. Tämän se tekee erittäin hyvin.

Splät!

Villi länsi oli vakivaltainen, ainakin jos Silaksen kertomaan on uskominen. Eikä varkaista ja muuten vain vaarallisista hahmoista ollut minkäänlaista puutetta. Itse asiassa yksinäisten ratsastajien lahtaamista riittää aina komboiksi asti. Gunslingerin toiminta on tyydyttävää. Visuaalinen anti on vedetty kerralla niin överiksi, että valtavat veriroiskeet alkavat lähinnä huvittamaan ja revolverilla tehty pääosuma myös näyttää pääosumalta. Puhumattakaan lähietäisyydellä ammutusta haulikosta tai kiväärin luodista.

Toiminta on nopeatempoista ja sitä riittää kenttien alusta loppuun. Silaksen revolverien eteen vyörytetään alati kiihtyvällä vauhdilla lisää vihollisia, kunnes ruumiit alkavat kasautua ja tapot muodostavat kombinaatioita, jotka pisteytetään erikseen. Ja kuten Bulletstorm aikanaan osoitti, tyylikäs tappaminen on addiktoivaa puuhaa.

Gunslinger on näet läpihuutojuttu kärsivälliselle pyssysankarille. Suojasta toiseen eteneminen toimii yllättävän hyvin, vaikka mekaniikkaa ei olekaan rakennettu sen varaan. Perusviholliset tai edes pomot eivät aiheuta juuri minkäänlaista hikoilua, eikä tämänkaltainen tyyli ole luultavasti ollut missään vaiheessa Gunslingerin ideakaan.

Idea sen sijaan on tappaa kaikki mahdollisimman nopeasti ja vaarallisella tavalla. Tarpeeksi nopeista tapoista palkitaan pistein, ja vihollisia voi niputtaa ainakin kymmenen tapon ketjuihin, josta palkitaan massiivisella pistesaldolla. Pisteillä puolestaan ostetaan uusia kykyjä, kuten nopeammat lataukset tai enemmän vahinkoa, joka mahdollistaa entistäkin pidempiä komboja ja pistesaaliita.

On äärimmäisen hauskaa yrittää samaa tasoa useampaan kertaan, ihan van nähdäkseen kuinka nopeasti sen voi tällä kertaa läpäistä, sekä yrittää erilaisia lähestymistapoja erilaisilla aseyhdistelmillä. Nämä toisin jäävät laihanlaisiksi, sillä joitakin erikoistussareita lukuun ottamatta aseita on kolmenlaisia: pistooleja, haulikoita ja kivääreitä. Tämä ei sinänsä ole ongelma, sillä eipä ladattavalta peliltä kannata odottaakaan liikoja.

Pistooliheiluttelun lisäksi paljon muuta ei olekaan tarjolla. Kenttien väliin ripotellut kaksintaistelut ovat viihdyttäviä aikansa, mutta ovat turhan usein tuurikauppaa. Konekiväärein varustautuneet pomot ovat sen sijaan lähinnä turhauttavia, ja nojaavat lähinnä satunnaiseen dynamiitin heittelyyn eivät niinkään minkäänlaiseen taitoon.

Täysin oma lukunsa on arcade-moodi, joka nopeuttaa yksinpelin tempoa entisestään. Pelimoodin ainoa tarkoitus on kerätä mahdollisimman pitkiä komboja ja lahdata vihollisia. Pieleen mennyt yritys on nopea ottaa uusiksi, ja arcade-moodi muodostunee useimpien suosikiksi, yksinpelin viihdyttäessä kenties juuri ja juuri yhden läpipeluun verran.

Gunslinger on jälleen yksi onnistunut satsaus Ubisoftilta. Se ei yritä olla määräänsä enempää, ja pelin ydinalueeseen on selkeästi keskitytty. Se lienee myös paras Call of Juarez -sarjan pelin sitten ensimmäisen osan.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Call of Juarez Gunslinger -ensikosketus – villi länsi räiskyvässä paketissa

Gunslinger on räiskintäpeli. Puhdas, aito, suoraviivainen räiskintä. FPS-pelin muodossa kuvattu pyssyttely on rakennettu selkeän tarinalliseksi, jokseenkin skriptatuksi toimintapeliksi. Hiekkalaatikkoa ja vapaata toimintaa tässä pelissä ei ole. Mutta eihän se ole puute, jos tarina kiinnostaa ja toiminta on kiinnostavalla tavalla ohjattua. Ja näitä molempia pelissä tuntui olevan.