Call of Juarez (PC, 360)
Villi länsi on in. Deadwood ja muut enemmän tai vähemmän realistiset länkkärisarjat ovat aloittaneet putken, jossa villiä länttä kuvataan karuna, rumien ja haisevien ihmisten täyttämänä helvettinä. Samaan rakoon puskee myös Call of Juarez.
Joku ihmettelee tässä vaiheessa, että hittoako te vuoden vanhaa peliä arvostelette. Joku olisi väärässä, sillä vaikka eurooppalainen PC-versio on jo antiikkia, Xbox 360 -versio ja jenkkien PC-versio ovat kehujen mukaan reilusti uudistettuja ja paranneltuja malleja. Pitäneekö paikkansa?
Pohjimmiltaan peli on sama, vanha tuttu tarina eräästä perheestä. Billy, perheen poika, on ongelmatapaus, joka on kiertänyt maat ja mannut yrittäessään todistaa epäkelvolle isälleen ja enolleen miehuuttaan. Huonoin tuloksin, kuinkas muuten. Toinen päähenkilöistämme on Billyn eno, tulinen Wanhan Koulukunnan saarnaaja, jolla on synkkä ja verinen menneisyys.
Tapahtumat pyörähtävät käyntiin, kun Billyn vanhemmat murhataan raa’alla tavalla näiden kotifarmilla. Saarnaajaeno löytää Billyn kirjaimellisesti verekseltään paikan päältä ja epäilee pahinta. Alkaa takaa-ajo, jossa pelaaja ohjaa vuoroin kumpaakin päähenkilöä läpi villin lännen karujen maisemien. Vastaan tulee intiaaneja, bandiitteja, korruptoituneita sotilaita ja muuta pelin henkeen sopivaa, kyseessä kun nimittäin on musiikkia myöten uskollinen kopio Sergio Leonen spagettilänkkäreistä.
Itse peli on hidastempoinen ja realismiin pyrkivä räiskintäpeli, jossa hiiviskellään, piileskellään ja kurkitaan kulman takaa. Aseet kuluvat taistelun aikana, joskin sellaista vauhtia ettei näillä olisi oikeasti valloitettu edes Bostonin lähialueita, saati sitten villiä länttä. Mukana on mainioita tärppejä, kuten entisen pyssysankari-enon kyky tähdätä niin tarkasti ja huolella, että aika tuntuu hidastuvan samalla, kun aseiden tähtäimet liikkuvat hitaasti kohti ruudun keskustaa. Näin suurikin vihollisjoukko on tapettavissa.
Vielä hauskempi on enon mukanaan kantama raamattu, jota käyttämällä voi saarnata jumalan pelkoa yksinkertaisimpiin vastaantulijoihin. Kun miehet polvistelevat Herransa edessä, heidät voi päästää kylmästi päiviltä.
Myös kehut siitä, että viime vuoden bugista ja tympeää PC-versiota on paranneltu pitävät paikkansa. Monia aiemmin suorastaan puuduttavia kohtauksia on lyhennetty ja oiottu, joten eteneminen on reilusti aiempaa sujuvampaa ja mukavampaa. PC:n jenkkiversio on myös nopean testin perusteella vapaa euroversion runsaista bugeista ja kaiken muun hyvän lisäksi käyttää laitteiston salliessa DirectX 10 -rajapintaa, näyttäen näin pahuksen hyvältä.
Uudistusten ja viilailun myötä peli myös täyttää ne odotukset, joita siihen vuosi sitten kohdistettiin. Se ei vieläkään ole täydellinen, sillä esimerkiksi moninpeli tökkii ja parannuksista huolimatta Billyn hiippailukentät ovat selkeästi tylsempiä kuin saarnaajan ruudinkatkuinen seikkailu. Näistä pikkuvalituksista huolimatta Call of Juarez on oman, pienen koulukuntansa kuningas. Jos villi länsi tai vain tavallisuudesta poikkeavat räiskintäpelit iskevät, kannattaa ehdottomasti tutustua.
Tekijä: Techland
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360 / Windows Vista, Core 2 Duo E6400+, GeForce 8800 GTS, 2 Gt keskusmuistia
Laitevaatimukset (PC): Windows XP, Pentium 4 2,2 GHz, 512 Mt keskusmuistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1-16
Pelin kotisivu: http://www.callofjuarez.com/
