Chicken Little (GC, pc, PS2, Xbox)

Disney on päättänyt repäistä ensimmäisellä tietokoneanimaatioelokuvallaan ja osoittaa olevansa moderni, mutta samalla juurilleen uskollinen animaatiostudio. Suomessa Pikku Kananen -nimellä ilmestyvä elokuva kääntää päälaelleen tutun sadun turhia huutelevasta kananpojasta. Tällä kertaa taivas nimittäin todella putoaa niskaan.

Pikku Kanasen ja tämän kaveripoppoon hyperaktiivisessa seikkailussa sekoittuvat yksinhuoltajaperheen todellisuus, amerikkalainen pesäpallo, koulukiusaaminen ja H.G. Wellsin Maailmojen sota. Eikä tietenkään disneymäisiin perinteisiin kuuluvaa opetustakaan unohdeta, vaikka elokuvastudio on tehnyt kaikkensa peittääkseen tämän ajan hengen mukaisesti satiirin verholla. Entä ne juuret? Disney tuotti sadusta jo aikaisemmin propagandafilmin toisen maailmansodan aikaan.

Päinvastoin kuin elokuvaesikuvansa Chicken Little ei ole videopelimuodossaan yhtä yllättävä kokonaisuus, vaikka aineksia onkin kasattu monista lähteistä. Pelintekijät ovat selvästi päättäneet tehdä vaikutuksen tilaustyönsä laadulla, eivät sen omaperäisyydellä. Tylsä lähtökohta on tällä kertaa kannattanut, sillä lopputuloksena on syntynyt erittäin viihdyttävä ja toimiva elokuvapeli.

Lainahöyhenissä

Kanasen ja kavereiden seikkailua tehdessä on pyritty hyödyntämään mahdollisimman runsaasti materiaalia elokuvasta. Suurin osa pelin tehtävistä pohjautuu suoraan elokuvan tapahtumiin ja ovatpa sankareiden liikkeetkin tuttuja valkokankaalta. Pikku Kananen lentää limsapullon hiilihappojen avustuksella ja kiipeää paaluja pitkin kuin puhelinasentaja. Elokuvassa ja alkuperäissadussa huomattavan tärkeässä roolissa olevat tammenterhot on käännetty puolestaan kätevästi energianlähteeksi ja ammuksiksi.

Peliesikuvana ovat toimineet Crash Bandicoot -sukupolven tasoloikintaseikkailut, joissa panostetaan monipuolisuuteen ja ulkoasuun. Kaavaan kangistuneita tasohyppelykenttiä onkin vain nimeksi, sillä pelintekijät sekoittavat pakkaa jatkuvasti esittelemällä uusia välineitä, kenttäratkaisuja ja pelityyppejä. Nykymuodin mukaisesti eri pelityyppejä sekoitetaan ja vaihtelu on valttia. Runkona toimivat perinteisemmät tasoloikintaosiot pysyvät puolestaan mielenkiintoisina kekseliään kenttäsuunnittelun ansiosta. Mielikuvitukselliset temppuradat jaksavat yllättää, vaikka kentät ovat usein varsin lyhyitä.

Tasohyppelyosioissa luotetaan pohjimmiltaan pinttyneisiin vakiokuvioihin ja oletetaan, että pelaajakin tuntee lajityypin aapiskirjan. Tuplahypyt, vastustajien hakkaamiset ja kiipeilyt ovat tuttua tavaraa uutta välineistöä ja animaatioita lukuun ottamatta. Lajityypin uudempaa repertuaaria edustavat tilannekohtaiset liikkeet, kuten jojon käyttäminen tarttumiskoukkuna. Pakkopullalta tuntuvat minipelitkin ovat jälleen kerran edustettuna, vaikkakin tällä kertaa mukavalla moninpelihöysteellä maustettuna.

Vaihtelu virkistää

Seikkailussa suoritettavat tehtävät vaihtelevat niin suurella menestyksellä, että seuraavan peliosion esittelyä odottaa innolla. On tykillä ampumista, polttopallon peluuta, retrohenkistä avaruusräiskintää ja paljon muuta. Ainoastaan muutamassa tavanomaisemmassa tasoloikintaosuudessa on havaittavissa selkeää tyhjäkäyntiä. Tehtävistäkin vain pari tavarankeräysmissiota turhauttaa tuttuudellaan, muuten tiedossa on jatkuvalla syötöllä uusia pelikokemuksia.

Taiten tehdystä työstä kielii myös seikkailun ulkoinen olemus. Pelimoottori toisintaa uskollisesti elokuvan vinksahtaneen ja värikkään maailman. Erikoismaininnan ansaitsevat piirroselokuvamaiset tekstuurit ja usein kauaskin piirtyvä pelialue. Äänisuunnittelu on myös toimivaa, muttei erityisen mieleen jäävää. Kummelimainen muzakki soi taustalla, mutta on turha odottaa viheltelevänsä pelin teemoja jälkikäteen. Nuoremmille suunnattu elokuva on dubattu suomalaisten näyttelijöiden avustuksella, mutta ainakaan pelin arvosteluversiosta ei suomenkieltä löytynyt. Onneksi pelin tehtävät välittyvät suurimmaksi osaksi ilman englanninkielentaitoa.

Jos piskuinen maamme onkin käännösprosessissa taasen unohtunut, ovat pelintekijät sentään ottaneet kerrankin kunnolla huomioon pelaajat, joille elokuva on tuntematon. Peliosuuksia rytmittävät videopätkät elokuvasta pitävät huolen, että seikkailussa pysyy mukana joka iikka. Ainoa negatiivinen pikkuseikka on, ettei videoita voi ohittaa. Niitä ei tarvitse kuitenkaan katsoa kuin tallennuspisteitä ladatessaan. Suurin peliä vaivaava ongelma onkin loppujen lopuksi epätasaisesti vaihteleva vaikeustaso.

Haastavuus nousee nimittäin varsin nopeasti etenkin normaalilla asetuksella. Kenttien tasapainotus ei ole aivan kohdallaan. Osa tehtävistä koettelee todella hermoja, kun taas toiset ovat todella helppoja. Jotkut ammuskeluosuudet ovat kerralla selvitetty. Raiteita kulkevat kentät, kuten pakoretket ja putkistossa surffailut vaativat taas pahimmillaan ulkoa opettelua. Ainoastaan loppumattomat krediitit ja kiinnostus siihen mitä pelintekijät ovat seuraavaksi keksineet pitävät kiinnostuksen yllä hankalissa kohdissa. Muuten mitä mainioin animaatioelokuvapeli saattaakin olla kohdeyleisönsä nuorimmille edustajille liian vaikea jopa helpoimmalla vaikeustasollaan.