Chime (Xbox 360)
Hyväntekeväisyyspeli kuulostaa lähtökohtaisesti hieman epäilyttävältä. Tarkoitusperä on mitä mainioin, mutta miten on pelin itsensä laita, kun tekijät ovat puoli-ilmaiseksi liikenteessä. Luminesia muistuttava pulmapeli Chime näyttää epäileville tuomaille, että laatu voi kulkea käsi kädessä hyvän tarkoituksen kanssa.
Chime on äkkiseltään todella perinteisen oloinen puzzle. Pentominoja asetellaan paikalleen ennen kuin Luminesin tapaan vasemmalta oikealle kulkeva viiva ehtii lukita valitut palikat. Sitoutuminen musiikkiin muuttaa kuitenkin kaiken ja saa fiilistelemään säveliä samaan tapaan kuin kulttiräiskintä Rezissä.
Synestesiasta eli värien ja äänien näkemisestä ei ole kuitenkaan tällä kertaa kyse, sillä Chimessa muodostelmien tuotokset pysyttelevät auraalisella tasolla. Yksinäiseksi jäävät palikat saavat aikaan säveliä, kun taas täydellisiksi nelikulmioiksi yhdistetyt lohkot soittavat isompia äänipalasia. Rezin kanssa yhteistä on kuitenkin musiikin merkitys kokonaisuuden kannalta.
Chime ei olisi ilman musiikillista antia oikeastaan sen ihmeellisempi tetris-klooni, vaikka mainitut pentominot ovatkin tällä kertaa oikeasti pentominoja. Muodoista kiinnostuneiden kannattaa vilaista Wikipediaa, sillä näiden selittäminen on ilman graafista apua tarpeettoman työlästä.
Periaatteena on joka tapauksessa nelikulmioiden synnyttäminen. Mitä nopeammin ja isompia, sitä paremman bonukset. Ja mitä paremmat bonukset, sitä enemmän jää peliaikaa. Musiikki toimii kuitenkin tärkeämpänä kannustimena, sillä onnistunut suoritus kasvattaa vähäisestä melodiasta kokonaisen kappaleen.
Tässä on myös Chimen ongelma, sillä varsinainen pulmanratkonta ei ole yhtä koukuttavaa kuin musiikin kuuntelu. Synergia kappaleiden ja nelikulmioiden välillä jää epätasapainoon ja pelkkä pulmanratkonta ei kokonaisten biisien kasaamisen jälkeen kiinnosta pitkään.
Mutta se musiikki. Singstar- ja EyeToy: Play-sarjoista tunnetun Zoë Moden on onnistunut haalia säveltäjiksi melkoisia tekijöitä – jos elektronisesta ja kokeellisesta musiikista siis vähäänkään piittaa. Ensimmäisen tason upeasta soundtrackista vastaa monista elokuvamusiikeista tuttu Philip Glass ja muiden tasojen musiikista vastaavat muun muassa Orbital ja Moby. Etenkin Orbitalin eteerinen musiikki saa pelaamaan Chimeä pitkään.
Tasoja on kuitenkin harmittavan vähän. Pelin hintaan nähden muusikkoja on paljon, mutta uudelleenpelattavuuden kannalta näitä tarvittaisiin lisää. Olisi enemmän kuin suotavaa, että peliin tuotettaisiin ladattavaa lisäsisältöä uusien kappaleiden muodossa, sillä koukkuun jääneet ostaisivat nämä vääjäämättä.
Chime on tarkoitusperänsä vuoksi ehdottomasti suositeltava peli. Se on halpa, todella laadukkaasti tuotettu ja idealtaan kerrassaan loistava. Valitettavasti sen paras puoli, musiikki, koituu myös sen kohtaloksi, sillä pelaaminen olisi huomattavasti mielekkäämpää, jos kappaleet eivät avautuisi niin helposti täyteen loistoonsa tai niitä olisi ainakin tuplasti enemmän.
Hyvän tarkoituksen vuoksi ja uskomattoman halvan hinnan vuoksi sitä voi kuitenkin suositella varauksetta kaikille vähänkin elektronisesta musiikista ja pulmapeleistä pitävälle pelaajalle. Tee hyvin, osta Chime . Et tue ainoastaan hyvää asiaa vaan saat myös mitä mainiointa chillaus-kamaa klubi-iltojen jälkihetkiin.
Tekijä: Zoë Mode
Julkaisija: OneBigGame, Easy Tiger, Valcon Games
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360 – Xbox Live Arcade, hinta 400 MS-pistettä
Pelaajia: 1
Pelin kotisivut: http://www.chimegame.com
Antti Mutta
Lue myös
Final Fantasy XIII (PS3, Xbox 360)
LocoRoco: Midnight Carnival (PSP)
ModNation Racers -ennakko (PS3)
Professor Layton and Pandora’s Box (DS)
