Chrome (PC)
PC:n ylikansoitetulle räiskintäpelirintamalle on tullut uusi tulokas. Puolalaisen Techlandin kehittämä Chrome ei kuitenkaan lähde kilpailemaan puhdasverisiä räiskintäpelejä vastaan ainoastaan kaikkein perinteisimmin keinoin, vaan perinteiseltä 1st-person -räiskinnältä näyttävään peliin on yritetty tuoda elementtejä mm. Deus Ex:n kaltaisista peleistä, joissa kaikkien tappaminen ei ole se ainoa vaihtoehto. Chromessa tämä sillisalaatti ei ole kuitenkaan onnistunut aivan Deus Ex:n tapaan. Tämä on paha juttu, kun otetaan huomioon millainen määrä laadukkaita 1st-person -räiskintöjä taistelee Chromen kanssa pelaajien rahoista.
Pelin tapahtumat sijoittuvat 2100-luvun vaihteeseen, jolloin ihmiset ovat oppineet avaruusmatkailun salat niin hyvin, että intergalaktinen avaruusmatkailukin on jokapäiväistä puuhaa. Chromen yksinpelikampanja on neljäntoista tehtävän mittainen ja sen aikana saadaan tutustua erehdyttävästi Duke Nukemilta kuulostavaan Bolt Loganiin, joka on ryhtynyt palkkasoturiksi vanhan toverin petettyä hänet. Valitettavan aukkoiseksi jätetty tarina etenee varsin suoraviivaisesti, eikä kukaan varmasti ylläty, kun Boltin menneisyys palaa kummittelemaan miekkoselle pelin edetessä.
Heti kättelyssä Chrome yrittää vetäistä pelaajan silmät killilleen räväyttämällä ruudulle uskomattoman hyvännäköisiä maisemia Halon malliin. Lähes jokainen kenttä on todella upean näköinen, mutta jossain vaiheessa iskee ähky. Osana tähän alkuinnostuksen laantumiseen on huono kenttäsuunnittelu ja se, että muutamista hyvistä ideoista huolimatta peli keskittyy liian usein pelkkään räiskimiseen, jota ei edes ole toteutettu kovin hyvin. Oman ongelmansa tuovat persoonattomat viholliset, joita on todella hankala havaita metsän siimeksestä ilman ruudun alareunassa olevan tutkan tai kiikareiden käyttöä. Nämä kaksi apuvälinettä helpottavat palkkasoturimme urakkaa reilusti, mutta silti viholliset tuntuvat huomaavan pelaajan aiemmin kuin pelaaja viholliset. Oma riesansa ovat vartiotorneihin majoittautuneet tarkka-ampujat, joiden osumaprosentti pyörii yhdeksänkymmenen prosentin tuntumassa. Lähes samoissa lukemissa on myös muiden pahisten osumatarkkuus. Tässä mielessä vaikeustasoa siis riittää, mutta muuten viholliset ovat varsin typeriä ja helposti hoideltavissa.
Ulkoilmatiloissa ongelmaksi muodostuu siis vihollisten paikantaminen, mutta sisätiloissa pelaaminen on silti pelin haastavampi puolisko. Vihollisia täyteen tungetut huoneet ovat omiaan syömään pelaajan hermoja, sillä kymmenen miehen ylivoimaa vastaan taisteleminen on aika toivotonta puuhaa. Kaiken tämän kruunuksi aseista ei löydy tarkkuutta tai tehoa juuri nimeksikään. Pelaajan on käytännössä pakko juosta parin metrin etäisyydelle vihollisesta liipaisinsormi krampissa varmistaakseen, että riittävä määrä lyijyä menee perille. Toki kauempaakin voi yrittää ruiskia pieniä sarjoja tarkkuutta parantavaa tähtäinmoodia hyödyntämällä, mutta valitettavasti tällöin oma ruumis on pitkään alttiina lyijymyrkytykselle. Pitää myös ihmetellä Techlandin päätöstä estää ampuminen samalla, kun pelaaja kurkkaa kulman taakse. Ampumataisteluiden mielenkiintoa ei kasvata sekään, ettei aseissa ole asennetta pätkääkään.
Kenttädesignin suurin ongelma on pelipaikkojen laajuus. Tarpeetonta ja puuduttavaa juoksentelua on aivan liikaa. Lisäksi kenttiin on tungettu kiitettävä määrä näkymättömiä seiniä, jotka kuitenkin nykypäivän peleissä ovat varsin harvinaisia ja onneksi näin. Onhan se aika ankeaa, kun hahmo ei pääse kävelemään paikkoihin, joihin kuka tahansa meistä pääsisi ilman mitään ongelmia. Veteenkään Bolttia ei päästetä, tai ehkä päähenkilömme ei vain osaa uida, eikä hän siksi halua mennä veteen.
Yksi lähes omaperäinen idea Chromessa on Deus Ex:stä lainattu kyberimplantti-järjestelmä. Näiden implanttien avulla pelaaja saa väliaikaisesti parannettua hahmonsa nopeutta, tarkkuutta tai vaikkapa kestävyyttä. Implanttien liiallinen käyttö johtaa kuitenkin terveyden menetykseen, kun kyberneettiset järjestelmät ylikuormittavat kehoa. Implanttien hyöty noin muutenkin on aivan liian vähäinen, eikä niitä voi käyttää rangaistuksetta kuin parikymmentä sekuntia kerrallaan.
Myöskään inventaariosysteemi ei ole aivan perinteisen räiskintäpelin malliin rakennettu. Hahmon mukaan mahtuu vain pari asetta, riittävästi ammuksia sekä muutamia ensiapupakkauksia ja kranaatteja. Mahdollisuus kantaa mukana vain paria asetta tuo pelaajalle hieman miettimisen aihetta, kun on valittava mitä tuliluikkua kantaa mukanaan. Käytännössä aseiden epätasapaino johtaa kuitenkin siihen, että vain muutamia aseita tulee käytettyä säännöllisesti ja muita vähemmän, jos ollenkaan. Halomaisuutta Chromeen on yritetty lisätä muutamien ajoneuvojen muodossa, joita onkin varsin mukava ohjastaa. Ajoneuvot ovat yksi pelin suurimmista valopilkuista.
Pelin graafisen annin ainoa hyvä osa-alue ovat maisemat. Hahmomallit ovat puusta veistetyn näköisiä, eikä hahmojen animaatiossakaan ole kehumista. Sisätilatkin ovat tekstuureiltaan itseään toistavia ja ankean näköisiä. Ääniosaston poikien onnistunein työrupeama kuuluu musiikissa. Musiikkeja on harvassa, mutta niihin vähäisiin kohtiin on selkeästi panostettu. Ääninäytteleminen ja ääniefektit ovat keskitasoa, mutta ehkä päähenkilön äänivalintaa olisi voitu miettiä uudestaan. Ainakin allekirjoittaneella oli uskomattomia vaikeuksia suhtautua Duke Nukemilta kuulostavaan päähenkilöön, joka ei kuitenkaan ole aivan Duken kaliiberia millään mittarilla.
Chrome kuuluu räiskintäpelien alempaan keskikastiin, sillä muutamista hyvistä yrityksistä huolimatta aita on ylitetty matalimmasta kohdasta liian monta kertaa, ja näin ne hyväkin ideat on vesitetty. Chrome on myös loistava esimerkki siitä, että kauniit maisemat eivät vielä tee pelistä hyvää, vaikka ne alkuvaiheessa saattavat peittää pelin huonoja osa-alueita. Peliä kannattaa kyllä kokeilla mahdollisuuksien mukaan, mutta se joukko, jonka mielestä Chrome on hyvää peliviihdettä alusta loppuun on todennäköisesti aika pieni.
