Chronicles of Riddick: Assault on Dark Athena (PC, PS3, 360)

07.05.2009 12:39 Jukka O. Kauppinen

Muutaman vuoden takainen Chronicles of Riddick: Escape from Butcher Bay oli harmillinen tapaus, eikä omasta syystään. Peli itse oli leffapelien kirkkainta kärkeä ja kuului julkaisuvuotensa iloisimpiin yllätyksiin. Tästä huolimatta peli jäi todella vähälle huomiolle ja monilta kokonaan pelaamatta.

Tämä harmitti pelin kehittänyttä Starbreezeä sen verran, että kun pojille tuli projektien välissä vähä vapaa-aikaa, he päättivät päivittää pelinsä kerralla nykyaikaan. Siinä sivussa projekti hieman paisui ja nyt mukana on upouusi, alkuperäisen pelin mittainen lisäseikkailu. Kyllä nyt luulisi kelpaavan.

Dark Athena –peli jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen on se vanha, tuttu Escape from Butcher Bay. Universumin kovin jätkä ja karuin rikollinen, Richard Riddick, on joutunut vihdoin lain kouran puristuksiin ja hänen matkansa kulkee maailman karuimpaan vankilaan, Butcher Bayn laitokseen.

Vankilaplaneetan syövereissä sadistiset vartijat pyörittävät omaa sirkustaan, jossa ihmishenki on halpaa ja lyhyttä. Moinen loppu ei tietenkään sovi Riddickille, vaan pakoon pitäisi päästä. Tästä alkaa äärimmäisen elokuvamainen ja kiehtova seikkailu, joka yhdistelee mainiosti hiippailua, lähitaistelua ja jännitystä.

Pelin jippona on perinteisten peliasetelmien kääntäminen katolleen. Siinä missä yleensä pimeys on paha juttu, Riddickille se on hänen pyhä metsästysmaansa, jonka ylivertaisena kuninkaana hän vaanii saalistaan. Varjoista käsin pelaaja voi hiippailla ympäriinsä, vaania onnettomia uhrejaan kissan lailla ja tappaa näitä näyttävillä lähitaisteluliikkeillään.

Escape from Butcher Bay on siitä harvinainen peli, että vaikka se nojaa näin selvään kikkaan, kikka on onnistuttu peittelemään sen verran hyvin, että se tuntuu luontevalta osalta peliä. Muutkin palaset sopivat paikalleen: lähitaistelu on toimivaa ja brutaalia, grafiikka komeaa ja käsikirjoitus mitä toimivinta tasoa.

Seikkailu kohenee nyt entisestään viilattujen grafiikoiden ja aiemmasta parannellun tekoälyn myötä. Itse en rehellisesti sanoen huomannut tekoälyssä suunnattomia eroja, mutta tämä voi johtua pikemminkin siitä, että Chronicles of Riddickin alkuperäiset yksityiskohdat eivät ole enää tuoreessa muistissa. Hyvää tekoäly joka tapauksessa on ja pistää pelaajan usein ahtaalle, kenties turhankin, sillä välillä vastustajat tuntuvat tietävän miltei telepaattisesti, missä Riddick luuraa.

Iästään huolimatta Escape from Butcher Bay vei yhä mukaansa kuin viisi vuotta sitten, eikä seikkailun ensimmäinen osa ole menettänyt pätkääkään hohdostaan. Jos Dark Athena olisi samaa tasoa, nyt puhuttaisiin varmasta peukkupelistä. Jos lehmällä olisi renkaat…

Pimeydestä valoon

Tuntuu siltä, että vaikka monet pelaajat eivät viidessä vuodessa olleet unohtaneet Riddickiä, Starbreezelle oli päässyt käymään näin. Pelipaketin toisen osan muodostava Assault on Dark Athena on nimittäin melkoista anti-Riddickiä.

Peli jatkuu siitä, mihin Butcher Bay lopetti. Riddick on paennut vankilaplaneetalta – sori spoilerista – ja matkaa sukkulalla kohti vapauttaan. Hänen pakonsa kuitenkin keskeytyy, kun jättimäinen orjalaiva nappaa hänet saaliikseen. Riddick onnistuu livahtamaan karkuun ja piiloutuu aluksen syövereihin, josta alkaa yhden miehen sota sadistisia kiduttajia ja kyberorjien armeijaa rakentavia avaruussekopäitä vastaan.

Lähtökohdat ovat siis mitä mainioimmat ja on tunnustettava, että Dark Athenan matkan varrelle mahtuu monia huiseja kohtauksia, jotka eivät kalpene pätkääkään vertailussa alkuperäisen Butcher Bayn kanssa. Ongelma on kuitenkin siinä, että Starbreeze on korostanut lisäosassa aivan vääriä asioita.

Miltei koko pelaava maailma on yksimielinen sen suhteen, että Butcher Bay oli heikoimmillaan, kun Riddick joutui tetsailemaan valoisissa kentissä rynkky kädessään kuin missä tahansa räiskintäpelissä konsanaan. Kontrollit tökkivät, vaikeustaso on hakusessa ja pelaaminen on kaikkea muuta kuin hauskaa. Onneksi näitä osioita oli alkuperäisessä pelissä todella vähän.

Sitten voikin ihmetellä, miksi Starbreezen pojat ovat katsoneet parhaakseen täyttää suuren osan lisälevystään juuri tällaisella puiseudella, vieläpä usein pimeän läpi näkeviä vihollisia vastaan. Bingo, hukkasitte juuri kaiken, mikä teki alkuperäisestä pelistä hyvän. Onko nyt hyvä fiiwis?

Dark Athena ei räiskintäpainoitteisuudestaan huolimatta ole mitenkään surkea peli, vaan sen turhan harvat hiippailuhetket ja hetkittäin oikeasti hyvä käsikirjoitus riittivät kantamaan minut pelin loppuun saakka, mutta vaivoin, V-käyrä korkealla ja ärräpäät lennellen. Odotin Riddickin uusilta seikkailuilta enemmän.

Konsolimiesten kauraa

Chronicles of Riddick: Assault on Dark Athena on ristiriitainen paketti. Alkuperäinen peli on yhä täyttä rautaa ja kuuluu selvästi jokaisen FPS-peleistä tai elokuvamaisesta meiningistä pitävän pelihyllyyn, siitä ei ole kahta kysymystäkään.

On myös muistettava, että jos hyllystä ei löydy alkuperäistä Xboxia, Dark Athena on konsolipelaajan ainoa tapa kokea Riddickin riemut, sillä alkuperäinen peli ei Starbreezen runsaista kikoista ja viritelmistä johtuen toimi Xbox 360:lla, eikä sitä edes ikinä julkaistu PlayStationille.

Toisaalta on todettava, että lopulta itse Dark Athena –episodi ei tunnu kuin karvaalta pettymykseltä ja moni onkin tieten tahtoen jättänyt sen pelaamatta, jotta Riddickin hyvät muistot eivät mene pilalle. En voi heitä myöskään siitä syyttää.

Mitä Riddickistä sitten toteaisi? Jos vaikka niin, että konsolimiesten kannattaa ehdottomasti napata paketti mukaansa. Alkuperäinen Riddick on yksinään ostamisen arvoinen peli ja kuka tietää, ehkä Dark Athenakin kiinnostaa jotakuta.

PC-pelaajille suosittelisin kuitenkin varovaisuutta. Alkuperäisen Riddickin mainio Director’s Cut toimii edelleen loistavasti ja näyttää modernilla raudalla pahuksen hyvältä. Ovatko alkuperäiseen peliin tehdyt pienet parannukset ja uusi episodi täysihintaisen pelin arvoisia? Sitä jokainen pohtikoon itsekseen.

Tekijä: Starbreeze
Julkaisija: Atari
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows XP SP2, AMD Athlon X2 3800+ tai nopeampi prosessori, 1 Gt keskusmuistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-12 lähiverkossa ja internetissä
Pelin kotisivu: http://www.riddickgame.com
Miikka Lehtonen