City of Villains (pc)

Massiiviset nettiroolipelit ovat nykyään Half-Life-modien ohella pc:n suosituin peligenre, eikä tämä fakta ole jäänyt huomioitta pelinkehittäjiltä. Pelkästään Koreasta virtaa kirjaimellisesti tusina uutta peliä vuodessa, eikä pelien välillä ole pääasiassa juuri mitään eroa.

Parin vuoden takainen City of Heroes yritti ainakin tehdä pesäeroa uniikilla aihepiirillään ja muutamilla epätavallisilla suunnitteluratkaisuilla. Supersankaripeli viehätti lähinnä mielettömän monipuolisella hahmogeneraattorillaan ja messevällä pelattavuudellaan, mutta kunnollisen loppupelin ja pelaaja vastaan pelaaja -taistelun puuttuminen puhkaisivat lopulta omeletin.

City of Villains on suositun pelin jatko-osa/laajennus, mutta tällä kertaa pelaajat asetetaan pahisten naamarin taakse ja aihepiiriin sopivasti kirkasotsaisia hyvyyden puolustajiakin pääsee mättämään naamaan. Karkelot voivat alkaa!

Uusi paketti, sama sisältö?

City of Villains ei peittele juuriaan. Se on pohjimmiltaan City of Heroes uusimmilla päivityksillä ja erilaisilla grafiikoilla varustettuna. Tämä on tarkoituskin, sillä vaikka kumpikin peli toimii omillaan, vasta molemmat ostamalla pääsee käsiksi koko sisältötarjontaan. Mukavana kädenojennuksena kuukausimaksu ei tuplaannu, vaan yhden pelin 12.99 euron kausiveloituksella voi pelata molempia sydämensä kyllyydeksi.

City of Villains laajentaa tehtävävalikoimaa pahisten maailmaan soveltuvilla tehtävätyypeillä. Normaalin kohteiden eliminoinnin ohella pelaajat pääsevät osallistumaan muun muassa pankkiryöstöihin ja kidnappauksiin. Muuten pelimekaniikat ovat täsmälleen samanlaiset kuin ennenkin. Pelistä ei löydy minkäänlaisia varusteita tai aseita, vaan hahmokehitys tapahtuu sijoittamalla olemassaoleviin kykyihin pieniä parannuksia.

Vanhan kunnon tiimipeliin pakottamisen hengessä jokainen pelin hahmoluokka on hyvä jossain pelin osa-alueessa, mutta kovimmista haasteista selviää vain yhteistyöllä. Soolosisältöäkin löytyy, mutta pelistä näkee tällä tavalla vain murto-osan.

Hahmojen työnjako on melko tyypillistä MMORPG-osastoa. Normaali tankki/vahingontuottaja/parantaja -kolminaisuusoppi on jälleen kerran avain menestykseen. Pelin massiiviset kustomointioptiot auttavat paljon. Jokaisella hahmoluokalla on valittavinaan useita erilaisia tyylejä, jotka vaikuttavat paitsi käytössä oleviin kykyihin, myös pelityyliin.

Varjoista iskevä, mutta heiveröinen stalker voi esimerkiksi olla ninja-henkinen miekkailija, sähkökynsiä käyttävä eliminointirobotti tai Helvetin epäpyhiä energioita kanavoiva demoni. Jotkut hyökkäystyypit tekevät tavallista enemmän kriittisiä osumia, jotkut taas tekevät fyysisen vahingon ohella vaikka sähkövahinkoa tai lamauttavat vihollisen ominaisuuksia.

Pahis istuu luolassaan

Pelin kiinnostavin uusi ominaisuus ovat supersankarien ja pahisten päämajat. Killan virkaa toimittavat superryhmät voivat resurssejaan kasaamalla rakentaa itselleen piilopaikkoja, joista löytyvät kaikki tarpeelliset työkalut teleportista parannuskammioihin. Pelin tyylille uskollisesti kustomoinnin määrä on valtava ja luolastaan voi tehdä juuri haluamansa kaltaisen.

Supersankarisarjakuvien hengessä piilopaikat tarjoavat myös erinomaiset puitteet PVP-toiminnalle. Luoliinsa voi varastoida superryhmää melkoisesti auttavia esineitä, jotka kuitenkin samalla tekevät piilopaikan alttiiksi hyökkäyksille. Jokaista piilopaikassa säilytettävää esinettä kohti päivässä aukeaa tunnin ikkuna, jona aikana muut pelaajat voivat hyökkäillä piilopaikkaan varastamaan esineitä.

Luolaiskut ovat samalla myös pelin kohokohtia. Tuntipalkalla työskentelevät kenttäsuunnittelijat eivät pärjää mitenkään pelaajien puhtaalle sadismille. Kun kuvaan lisätään vielä piilopaikkaansa puolustavat ihmispelaajat, tarjolla on ehkä pelin kovimpia haasteita.

Muuten pelin PVP-toiminta on melko tuttua tavaraa. World of Warcraftin tapaan aloitusalueet ovat turvavyöhykkeitä, joissa ei voi saada muilta ihmisiltä turpaansa. Kun hahmo on kehittyneempi, pelaaja voi siirtyä kolmelle PVP-vyöhykkeelle, joissa voi vapaasti piestä muita ihmispelaajia. Koska molemmat pelit tapahtuvat samoilla servereillä, uraa tekevillä pahiksilla on vastassaan jo legioona innokkaita hyvyyden puolustajia.

Rajoitetun yleisön herkkua

City of Heroes on maailmalla muodostunut pienen hardcore-porukan peliksi. Sarjisfriikit ovat ottaneet odotetusti pelin omakseen, mutta massasuosiota se ei ole saavuttanut. On vaikea kuvitella City of Villainsin murtavan kirousta. Se on täsmälleen sama peli kuin viimeisimmillä päivityksillä varustettu City of Heroes, eikä näin ollen sisällä mitään uusia, hankintaan pakottavia ominaisuuksia.

Oma mielenkiintoni peliä kohtaan lopahti alkuperäisen pelin tapaan nopeasti, mikä tosin johtuu pikemminkin omista mieltymyksistäni kuin pelin puutteista. Kaikenlaisten varusteiden puuttuminen ja MMORPG-tyyliin itseään toistava pelattavuus aiheuttivat pelin muuttumisen työksi.

Uuden, entistä komeamman varustuksen kerääminen on tärkeä psykologinen koukku, jonka puuttuminen tekee hahmokehityksen jotenkin vähemmän konkreettiseksi kuin muissa peleissä. Toisaalta voin hyvinkin kuvitella juuri tämän viehättävän monia. Pakonomainen jauhaminen vähenee ja pelin voi ottaa rennommin ja rauhallisemmin.

Lopulta pelin kiinnostavuus riippuu kuitenkin aihepiiristä. Mikäli supersankarit ja sarjakuvat eivät ole kiehtovia, kyseessä on tavanomainen nettiroolipeli, joka ei sisällä juuri mitään ainutlaatuista. Sarjisfanit puolestaan ovat löytäneet pelistä uuden nettikotinsa, jonka parissa he viihtyvät pitkiäkin pätkiä. Paras ratkaisu lienee imuroida ilmainen tutustumisversio ja kokeilla peliä.