UUSIMMAT

Civilization: Beyond Earth (Mac, PC)

23.10.2014 14:30 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Firaxis Games
Julkaisija: 2K Games
Testattu: Windows 8.1, Intel Core i5-4670K, 16 Gt keskusmuistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: Windows Vista SP2, Intel Core 2 Duo 1,8GHz, 2 Gt keskusmuistia, 256 Mt nVidia 8800 GT tai nopeampi DirectX 11 –yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia:  1-8 (Internet)
Pelin kotisivu: https://www.civilization.com/en/games/civilization-beyond-earth/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Civilization V ei ole enää mikään uusi juttu. Firaxiksen 4X-strategiapelillä on pelaajia ja ystäviä kautta maailman. Pari lisäosaakin peliin on julkaistu. Mutta se pyörii tiiviisti maanläheisten asioiden ympärillä: avaruuteen ei ole asiaa. Paitsi nyt.

Kuten nimikin antaa ymmärtää, Civilization: Beyond Earth jatkaa siitä, mihin suunnilleen viimeksi jäimme: ihmiskunta on levinnyt avaruuteen. Ja kuten arvata saattaa, ongelmiahan siitä seuraa.

Vaikka nimi antaakin ymmärtää toista, Civilization: Beyond Earth on paljon velkaa Sid Meierin toiselle wanhalle pelille, Alpha Centaurille. Siinä liuta erilaisten yhteisöjen tukemia siirtolaisporukoita otti yhteen samannimisen planeetan hallinnasta. Vaikka pelillä oli paljon yhteistä Civilizationin kanssa jo silloin, siinä oli myös paljon omaa. Sen verran, että peli muistetaan yhä legendana ja sille on toivottu useasti ja hartaasti jatkoa.

Virallisesti sitä jatkoa ei ole tulossa vieläkään, koska Alpha Centaurin oikeudet ovat aivan muualla kuin Sid Meierilla, mutta sitä varten taivaan isä keksi henkiset jatko-osat.

Tervetuloa uuteen kotiisi

Civilization: Beyond Earth on veistetty hieman eri puusta kuin Alpha Centauri aikanaan, sillä se liikkuu paljon lähempänä Civilization V:ttä kuin Alpha Centauri aikanaan omaa aikalaistaan. Usein tuntuu melkein siltä kuin pelaisi Civilization V –modia, joskin löytyy pelistä omaakin tarjottavaa.

Lähtökohdat antavat jo osviittaa tulevasta: tuttua, mutta vähän erilaista. Yhden oikean maan sivilisaation sijaan pelaaja pääsee itse kasaamaan oman retkikuntansa rintamalle. Valitaan sponsori, mukaan napattua teknologiaa, päätetään, millaisista ihmisistä ensimmäinen siirtolaisporukka koostuu ja niin edelleen.

Käytännössähän tässä päätetään paitsi millä sivilisaatiolla haluaa pelata, myös hieman, millaiset alkuasetelmat peliin saa. Haluaako mukaan ilmaisen sotilasyksikön vai retromoottorit, joiden avulla ensimmäisen kaupunkinsa sijainnin saa valita laajemmalta alueelta? Haluaako mukaan tiedemiehiä vai insinöörejä? Valinnat eivät ole suunnattomia, sillä tietenkin pelin kuluessa kehitetään uutta teknologiaa, parannellaan yksiköitä ja laajennutaan pitkin planeettaa muurahaislauman tavoin, mutta saapa vähän kustomoida kokemustaan.

Itse peli todellakin toimii sitten hyvin Civilization-henkisesti: pelaaja rakentelee tukikohtia pitkin planeettaa, parantelee niiden ympäristöä rakentelemalla omistamiinsa heksoihin farmeja, kaivoksia ja muita tuunauksia. Siinä sivussa harrastetaan kevyttä diplomatiaa, vakoillaan muita siirtolaisporukoita, soditaan alueista ja resursseista ja niin edelleen.

Onhan toki niissä ihan perusjutuissakin ainakin omaa tunnelmaansa, sillä planeetalla ei pyöri kesyttämistään odottavia hevoslaumoja tai vaikka löytäjäänsä kaipaavia fossiilipolttoaineita, vaan niiden tieteisversiot. Okei, käytännössä efektit ovat prikulleen samanlaiset, eli Civilization-veteraani on pelin parissa heti kotonaan, mutta silti. Kyllä yrityksestäkin täytyy hattua nostaa.

Tähän saakka Civilization: Beyond Earth kuulostaa pelottavankin tutulta, mutta täytyyhän sillä jotain omaakin annettavaa olla?

Tuunauksia tuttuun

Beyond Earthin oma anti on pääasiassa lähinnä pino muokkauksia Civilization V:stä tuttuihin juttuihin. Muistatko vaikkapa edellisestä pelistä barbaarit? Ne karvaiset paskiaiset, joita paukahteli vähän väliä kartalle riehumaan, aiheuttamaan pahennusta ja toimimaan maalitauluina pelaajan sotilasyksiköille?

No, nyt barbaarit ovat muukalaisia, niitä planeetan alkuperäisasukkaita. Eivätkä ne toimi ihan niin kuin ennen. Ensinnäkin ne ovat lähtökohtaisesti yleensä rauhanomaisia, mitä nyt välillä kerrostalon kokoinen siege worm pyöräyttää puolet pelaajan maista paskaksi viattomuuttaan. Toisekseen tilannetta voi kehittää muutenkin kuin ampumalla kaikki päreiksi kenttätykistöllä.

Pelaajan tutkiessa teknologiaa ja rakentaessa uusia juttuja hän kerää kokemusta kolmeen erilaiseen suuntaukseen, jotka kuvaavat sivilisaation yleistä asennoitumista elämään ja uuteen planeettaansa. Sitä voi elää harmoniassa planeetan kanssa, pitää ihmiskunnan puhtaana (mutta silti planeetan kunkkuna) tai vaikka hyväksyä sen, että tulevaisuus on hybridihenkinen ja lähteä leikkimään geneettistä jumalaa.

Kaikki polut tarjoavat omia hyötyjään. Harmoniassa elävä voi saada vaikkapa alieneista itselleen liittolaisia, galaktiset übermenschit taas eivät esimerkiksi maksa lainkaan ylläpitokustannuksia teistä ja rautateistä. Lisäksi filosofiset suuntaukset paikkaavat myös pelin paljon Civilization V:ttä pienempää yksikkövalikoimaa, sillä kokemustasot tarjoavat aina tilaisuuden kustomoida yhtä yksikköä haluamaansa suuntaan.

Aluksi tuunaukset ovat pliisuja: haluatko perusjalkaväellesi +5 pisteen healauksen joka vuorolle vai +10% lisää vahinkoa? Loppua kohti mennään kuitenkin jo mielenkiintoisempiin suuntiin, kun eri filosofiat tuovat mukaan omia yksiköitään, rakennuksiaan ja villimpiä parannuksiaan.

Toki erilaiset filosofiat tekevät myös sen, minkä maan päällä: jos yksi porukka uskoo, että muukalaiset ovat ystävämme ja toinen taas siihen, että ne näyttävät parhaalta tykin tähtäinten läpi, edessä on konflikti. Omassa ensimmäisessä pelissäni kaikki muut planeetan asukkaat olivat ituhippejä kun taas itse uskoin raudanlujan tahdon voittoon, joten pelin lopussa sodinkin sitten yksin koko muuta maailmaa vastaan.

Hieman samaa ideaa sivuavat myös questit, pelin aikana aukeavat tehtävät. Niitä on sidottu paitsi teknologioihin, myös tapahtumiin. Joskus voi löytää vaikka mystisen muukalaisraunion, minkä jälkeen peli kehoittaa rakentamaan paikalle arkeologisen kaivauksen, kehittämään laboratorioteknologian ja sitten viemään sotilasyksikön raunioihin. Mitä sitten tapahtuu? Joskus saa valita vaikka, tuottavatko kaikki ydinvoimalat vähän lisää energiaa tai ovatko ne ilmaisia ylläpitää. Toisinaan taas aukeaa pieniä tarinoita, joista monet on sidottu pelin voittoehtoihin.

Uutta ovat myös sateliitit, joita laukaistaan omalle kiertoradalleen pelimaailman päälle. Käytännössä sateliiteilla on erilaisia hyötyefektejä: jotkut antavat alla oleviin heksoihin puolustusbonuksia, toiset vaikka parantavat niiden ruokatuottavuutta. Oli sateliitti mikä tahansa, se pysyy taivaalla oman hetkensä ja romahtaa sitten maan pinnalle vaatien korvaajan.

Joten niinhän siinä kävi, että kun pintaa hieman raaputti, Beyond Earthista alkoi löytyä omaakin. Ei mitään maatamullistavaa ja todellakin meno tuntuu usein siltä kuin pelaisi Civilization V –modia, mutta sentään laadukasta sellaista. Joten miten on, onko pelistä ostoehdokkaaksi?

Hieman ristiriitainen paketti

Minuun Civilization: Beyond Earth ei iskenyt ihan niin kovaa kuin Civilization V paitsi aikanaan, myös edelleen lisäosiensa myötä. Ehkä kyse on osittain siitä, että Beyond Earth on niin samanlainen kuin edeltäjänsä ja täten Civ-väsymys jo iskee satojen pelituntien jälkeen. Ehkä kyse on taas siitä, että kaikki pelin ideat eivät toimi ihan kympillä.

Voittoehdot ovat esimerkiksi hieman hämärät. Niiden perinteisten ”tapa kaikki” –voittotapojen ohella joitain voittoehtoja on sidottu eri filosofioiden läpi etenemiseen, niille yksilöllisten rakennusten kehittelemiseen ja questien suorittamiseen. Mutta tilannetta ja kokonaisuutta on vaikea hahmottaa. Kuka on miten pitkällä? Mitä minun pitäisi tehdä edetäkseni tällä polulla? Missä tilanteessa edes olen? Näihin kysymyksiin vastaaminen vaatii useissa menuissa hyppimistä ja informaatiota ei aina ole siltikään tarpeeksi saatavilla.

Lisäksi tuntui siltä, että tekoäly vetää kotiin vielä Civilization V:tä enemmän. Se ei vieläkään varsinaisesti osaa pelata, vaan lähettää surutta kymmenen laivoihin lastattua maihinnousuyksikköä pelaajan puolustusten suihin tuhottavaksi ennen kuin ne pääsevät edes hyökkäämään. Tätä kompensoidaan sitten sillä, että tekoäly tuntuu rakentavan ja tutkivan paljon pelaajaa tehokkaammin, sekä saavan aika paljon materiaaliavustusta. En nimittäin muuten ymmärrä, miten niiden kymmenen paskaksi ammutun merijalkaväkiporukan perässä voi seurata vuoroa tai paria myöhemmin toinen mokoma. Ja sitten kolmas. Ja sitten neljäs. Ja niin edelleen.

Niinpä Civilization: Beyond Earth ei olekaan ehkä varsinaisesti haastava peli, paitsi jos puhutaan istumalihaksista. Itse pääsin eräässä pelissä kovin lähelle voittoa – tai niin ainakin uskon – mutta siihen se homma sitten tyssäsi, kun koko planeetta julisti minulle sodan ja jouduin seuraavan päivän tykittämään kumoon loputtomia lantsarilaumoja kuin Kurskissa konsanaan, sen sijaan, että olisin päässyt etenemään kohti tavoitettani.

Olen aivan varma, että ei se tähän tule jäämään, sillä Firaxis tulee varmasti paitsi päivittämään peliään, myös julkaisemaan siihen lisäosia. Uskon, että pelistä tulee vielä ajan myötä suorastaan erinomainen. Ja jos yritän olla kauhean objektiivinen, joudun toteamaan, että Beyond Earth on ehkä jo nyt hieman tiukempi paketti kuin Civilization V aikanaan vastaavassa tilanteessa, mutta ei arvostelun pidä olla objektiivinen. Se on minun mielipiteeni siitä, onko Civilization: Beyond Earth ostamisen arvoinen.

Vastaan siihen kyllä myöntävästi, mutta totean myös, että ehkä se ei ole ihan niin huikea paketti kuin se olisi voinut olla, eikä ehkä myöskään aivan se Alpha Centauri II, jota monet odottivat. Sen sijaan se on enemmänkin Alpha Centauri –aiheinen modi Civilization V:een, mutta toki hyvä sellainen. Joskin myös hintalapulla varustettu. Jokainen päättäköön itse, kuulostaako tämä ostopäätöksen arvoiselta jutulta.

Keskustelu

Inhosin tätä, vaikka Civ 5 iski. Kaveri tykkäs kovasti. Kannattaa ”kokeilla” ennen ostamista.

@1
Veikkaan että kyseessä joku lehdistözibale joten peliseuraa voi olla hankala etsiä.

Muropaketin uusimmat