Civilization V (PC)

04.10.2010 16:19 Miikka Lehtonen

Tekijä: Firaxis
Julkaisija: Take-Two
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 4 Gt keskusmuistia, Radeon HD5850
Saatavilla: PC
Tulossa: Mac
Laitevaatimukset: Windows XP SP3, tuplaydinprosessori, 2 Gt keskusmuistia, 256 Mt DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-16 (lähiverkko, internet)
Pelin kotisivu: http://www.civilization5.com
Miikka Lehtonen

Vaikka moinen ajattelu ei nykyään olekaan enää muotia, jättimäisissä imperiumeissa on sitä jotain. Ajatus valtakunnasta, jonka yllä aurinko ei ikinä laske, saa monen ihmisen sydänjuuret väpättämään. Sitä suuremmalla syyllä, jos se valtakunta on itse rakennettu.

Civilization 5 on tuorein osa legendaarisesta strategiasarjasta, jossa pelaaja pääsee rakentamaan ikuista imperiumiaan. Tuorein osa lisää peliin jos minkälaisia uutuuksia ja vie pelaajaaltaan sosiaalisen elämän, hygienian ja kaiken vapaa-ajan. Kiitos tästäkin, Sid Meier.

Vaikka pidänkin kaikenlaisesta strategiasta, vuoropohjaiset pelit ovat yhä lähinnä sydäntäni. Siinä on jotain hienoa, kun voi rauhassa vaikkapa T-kuppi kädessään tarkastella valtakuntaansa ja pohtia, mikä olisi sen kannalta paras seuraava siirto – vaikka sitten aamuyön tunneille saakka.

Civilization 5 on tätä koulukuntaa, mutta kiitos äärimmäisen modernin ja viimeisen päälle viilatun suunnittelunsa, aamuyön tunneille venähtäneetkin sessiot tuntuvat kuin lentävän ohi ja peli kulkee aina ripeästi, oli valtakunnassa sitten yksi tai 12 kaupunkia.

Kuten sarjan aiemmissakin peleissä, pelaaja valitsee ohjattavakseen yhden maailman suurista sivilisaatioista, joita on tällä kerralla tarjolla 19 kappaletta ja joista jokaisella on omat erikoisyksikkönsä ja –kykynsä. Sitten aloitetaan valtakuntannan rakentaminen muinaishistorian menneisyydestä. Yksi kämäinen uudisraivaajaporukka ja pari kirvesmiestä, näistä palasistako nousee joskus maailman suurin imperiumi?

Toisin kuin monissa muissa peleissä, Civilizationissa pelaaja ei varsinaisesti mikromanageroi mitään valtakuntansa osa-aluetta. Toki hienosäädön varaakin löytyy, mutta ajattoman hallitsijan ykköstehtävä on yleiskuvasta huolehtiminen. Mitä kukin kaupunki tuottaa, mihin suuntaan sivilisaation tieteelliset ponnistukset ohjataan ja niin edelleen. Oikeastaan ainoan muutoksen muodostaa taistelu, joka onkin pelin uudistuksista ehkä se suurin yksittäinen.

Paljon uutta

Civilization 5 sisältää suunnattoman listan uudistuksia, joita kaikkia on tässä asiayhteydessä turha lähteä erittelemään. Todettakoon vain, että peli on aiempia jouhevampi, järkevämpi ja mukavampi pelikokemus. Leikkuupölkylle on joutunut muutamia pelaajien kaipaamia asioita, kuten esimerkiksi uskonto, mutta niiden vastapainona positiiviselle puolelle on kasattu vaikka mitä mukavaa.

Otetaan vaikka taistelu. Aiemmin Civilizationin taistelut ratkaistiin kasaamalla yhteen ruutuun mahdollisimman suuri pino yksiköitä. Kierroksen mätkyttelyn jälkeen toisen armeija tuhoutui. Ei enää, sillä Civilization 5 ottaa askeleen paljon lähemmäs perinteistä sotapeliä. Maasto koostuu nyt heksoista, mutta se on oikeasti lähinnä pelin ulkoasua parantava kysymys.

Paljon merkittävämpi uudistus on se, että yhteen heksaan saa enää vain yhden yksikön. Tästä johtuen kukin yksikkö on monipuolisempi ja kestävämpi kuin ennen. Kokemuksen karttuessa yksiköt saavat erilaisia erikoiskykyjä, joiden ansiosta niitä pelin alun janttereitaan kannattaa todella suojella.

Eivätkä yksiköt myöskään kuole enää kerrasta, vaan ottavat vahinkoa, jota voi sitten parannella. Näin tuloksena on todellakin paljon entistä strategisempi peli. Yllättäen joukkojen sijoittelulla, taistelulinjan eheydellä ja strategisilla kuvioilla on paljon enemmän merkitystä kuin ennen. Itse tykkään, aivan hulluna: sotiminen on paljon hauskempaa kuin ennen.

Sitä myös pääsee harrastamaan paljon enemmän, sillä peliin on lisätty kaupunkivaltioita. Nämä yhden kaupunkin sivilisaatiot eivät osallistu maailmanvalloitukseen, mutta kehittyvät ja laajentavat omaa, pientä valtakuntaansa pelin edetessä. Kaupunkivaltioita voi lahjoa tai kovistella liittolaisekseen, jolloin niiltä voi saada erilaisia hyödykkeitä tai vaikka aseellista tukea, kun on aika näyttää naapurin ranskalaisille, mistä le kana pissii.

Oman pillinsä mukaan tanssivat kaupunkivaltiot ovat mukava lisä peliin, sillä ne tuovat kuvioihin lisää muuttujia. Koska kaupunkivaltiot voivat solmia liittoja sivilisaatioiden kanssa, ne tarjoavat välillä veikeitä yllätyksiä ajautuessaan mukaan sotiin tai kutsuessaan naapurin spartalaiset potkimaan alueeltaan siellä kekkuloivia pelaajan sotilaita.

Eräs mainitsemisen arvoinen ominaisuus on se, että kaupungit – olivat ne sitten pelaajan tai vihollisen kaupunkeja tai vaikka kaupunkivaltioita – voivat nykyään puolustautua vihollisiltaan. Piirittäjät murjovat hitaasti alas kaupungin puolustuksia ja tämä moukaroi niitä takaisin ensin katapulteilla, mutta pelin kehittyessä myös ohjuksilla. Näin kaupungit ovat aina puolustuskykyisiä, vaikka niissä ei olisi yhtään puolustusyksikköä.

Ongelmia paratiisissa?

En valehtele sanoessani, että Civilization 5 on muuttunut miltei pelkästään parempaan suuntaan. Sarjan edellisen pelin aikoihin olin jo hieman kyllästynyt koko touhuun ja kaipasin suuria muutoksia. Niitä myös sain ja tästä johtuen Civilization 5 onkin vienyt koko vapaa-aikani jo viimeiset pari viikkoa.

Moni voi kuvitella, että näin raskas ja monimutkainen strategiapeli sopii vain todellisille lajiniiloille, mutta näin ei ole. Sid Meierin ja hänen tiiminsä kenties suurin onnistuminen on se, että syvyydestään huolimatta Civilizationista on tehty todella helposti lähestyttävä, viehättävän näköinen ja yksinkertaisesti hauska peli.

Kuka tahansa voi hypätä aloittelijoille tarkoitettuun harjoitusskenaarioon, jossa pelaaja kohtaa pienellä kartalla yhden vastustajan sivilisaation. Peli opettaa kädestä pitäen kaiken oleellisen ja selittää hyvin, miten peli toimii – ja miksi. Tämän jälkeen voikin sitten lähteä muokkaamaan pelinsä asetuksia monilla eri tavoilla. Haluatko nopean ja kompaktin pelin? Onnistuu. Haluatko eeppisen megakampanjan, jossa yksi aikakausi kestää kauemmin kuin normaali peli? Sekin onnistuu – ja kaikki mahdollinen ääripäiden väliltä.

Hienoa on myös se, että Civilizationin ikiaikaisten periaatteiden mukaisesti pelin voi voittaa eri tavalla. Todellinen pro tietää myös, että erilaisia voittotapoja pitää käyttää, kunkin pelin tilanteestasi riippuen.

Oletko muiden sivilisaatioiden piirittämä? Ehkä paras tapa olisi kehittää tehokas armeija ja voittaa valloittamalla. Oletko eristyksissä paratiisisaarella? Kehitä tiedettäsi ja voita muut pääsemällä ensin avaruuteen. Tai kehitä utopia panostamalla kulttuuriin ja kehittämällä sitä kautta sivilisaatiotasi parantavia aatteita. Tai ole kaikkien kaveri ja valloita maailma hymyillen. Tai… no, vaihtoehtoja riittää.

Mikään ei toki ole täydellistä, ei edes Civilization 5, vaikka se yrittääkin parhaansa. Pelin moninpeli on ainakin toistaiseksi buginen sekametelisoppa, josta ei juuri hupia irtoa. Myös pelin tekoäly on hetkittäin hieman älytön. Se kyllä antaa pelaajalle hyvän ja hänen taitoihinsa sopivan haasteen, mutta outouksia tulee silti vastaan.

Hölmöydet eivät silti pilaa pelikokemusta. En ihan lonkalta muista, milloin joku peli on sekoittanut pääni yhtä totaalisesti kuin Civilization 5. Kerran toisensa jälkeen aioin palata vain pelaamaan pari kierrosta tai tarkistamaan jotain arvostelua varten. Sitten onkin vierähtänyt yhdeksän tuntia ja aurinko nousee ikkunan takana. Luuletteko, että liioittelen? En suinkaan.

Civilization 5 on huikea peli, joka osoittaa pari asiaa todeksi. Se todistaa, että raskaissa ja monimutkaisissa strategiapeleissä on yhä potentiaalia. Vielä merkittävämmin se todistaa sen, että raskauden ja monimutkaisuuden voi piilottaa kulisseihin niin taitavasti, että pelaaja ei edes huomaa pelaavansa raskasta ja monimutkaista peliä, vaan nauttii siitä täysin siemauksin. Todellinen PC-pelaamisen mestariteos.

Toinen mielipide

Joskus vähemmän on enemmän, eikä kaikki karsiminen ole välttämättä pahasta. Civilization V on monella tapaa rohkea julkaisu, joka uskaltaa tuulettaa legendaarista sarjaa kunnolla. Monia ominaisuuksia on karsittu, mutta lopputulos ei ole tarkemmin katsottuna yhtään edellistä osaa yksinkertaisempi.

Kun turha läski saa kyytiä, jää jäljelle timanttinen peli, jossa jokainen yksityiskohta palvelee kokonaisuutta. Ilmiö on sukua Mass Effect 2:n vastaavaan. Kaikki se, mitä ei tarvita, saa mennä. Ensijärkytyksestä toivuttuaan pelaaja huomaakin, että uusi Civilization toimii vielä legendaarista edeltäjäänsäkin paremmin. Heikkojen lenkkien lähtö vahvistaa jäljelle jäänyttä ja antaa uusille ominaisuuksille tilaa loistaa.

Kaikki muutokset eivät toki ole olleet karsimista. Uusi tapa käsitellä kulttuuria antaa aivan erilaisia taktikointimahdollisuuksia, mutta uudistuksista hienoin on silti sodankäynnin täydellinen tuuletus. Yksikköpinojen kieltäminen vaikuttaa joistakin yksinkertaistukselta, mutta sitä se ei ole. Civilizationin parissa ei ole koskaan ennen joutunut miettimään sotastrategiaansa yhtä syvällisesti. Maaston ja erilaisten yksiköiden oikea käyttötapa nousee arvoon arvaamattomaan, ja alivoimainenkin voi päästä yllättämään ylimielisen.

Heksaruudukko tukee erityisesti sodankäyntiä suoria ruutuja paremmin. Samalla se mahdollistaa myös entistä näyttävämmän graafisen ilmeen. Oman mainintansa ansaitsee myös Art Deco -tyylinen käyttöliittymä. Vanhoihin Civilizationeihin rakastuneet joutuvat ehkä hieman kakomaan, kun tutut toiminnot eivät löydy ihan sieltä, mihin on tottunut, mutta pienen harjoittelun jälkeen uusittu käyttöliittymä tuntuu omalta.

Oikeastaan pelin ainoa selvästi negatiivinen piirre, jos sellaiseksi ei lasketa menetettyjä yöunia ja laskenutta työtehoa, on vuorojen hitaus. Pelin edetessä vihollisen tekoälyn toiminta hidastuu välillä silkaksi mateluksi. Vikaa ei ilmeisesti esiinny kaikilla, mutta jos se sattuu kohdalle, ovat hermot välillä tiukoilla. Päivitys pulmaan kelpaisi ainakin tähän osoitteeseen.

Tekoälyn temput eivät ole aina siitä fiksuimmasta päästä, mutta tämän voi laskea jo melkein pelisarjan ominaisuudeksi. Ainahan Civilizationit ovat huijanneet, varsinkin korkeammilla vaikeustasoilla. Toki pahimpien hölmöilyjen karsiutuminen niiden jo toivottujen päivitysten myötä tekisi hyvää, mutta peli haastaa jo nykyiselläänkin.

Piti uudistuksista sitten tai ei, jotain perin maagista pelisarjaan on saatu vangittua. Civilization V on peli, jonka olisin suonut jättäneeni ostamatta. Ei siksi, että peli olisi huono, vaan siksi, että allekirjoittaneella olisi ihan oikeasti perhe pyöritettävänä ja töissäkin pitäisi käydä. ”Vielä yksi vuoro” -ilmiö on yhä aivan yhtä vahva kuin aikanaan ihan ensimmäisen Civilizationin kanssa. Civilization V nouseekin suoraan niiden harvojen pelien joukkoon, joiden pariin tullaan palaamaan vielä vuosienkin kuluttua.

Juho Anttila