Uusimmat

Civilization VI saattaa olla sarjan historian paras peli (PC)

25.10.2016 11:54 Miikka Lehtonen

civilization6_arv_0kansiTekijä: Firaxis
Julkaisija: 2K Games
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: PC
Tulossa: Mac
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, Intel Core i3, 4 Gt muistia, DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: https://www.civilization.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

civilization6_arv_045

 

Civilization-pelisarja on ollut ilonamme jo 25 vuoden ajan. Näihin vuosiin on mahtunut nyt kuusi sarjan pääpeliä, lukuisia lisälevyjä ja saman henkisiä sivuprojekteja.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen olisi voinut olla vaikea uskoa, että Civilization VI pystyisi enää kamalasti tuulettamaan vanhaa kaavaa, mutta niin ne Firaxisin tyypit ovat vain taas tehtailleet erinomaisen ja tuoreelta tuntuvan strategiapelin.

Civilization VI asettaa pelaajan valvomaan ja ohjaamaan yhtä maailman suurista sivilisaatioista. Kivikauden luolista lähitulevaisuuden siirtokunta-avaruusaluksiin kantava eeppinen tarina sisältää niin teknistä kehitystä, ideologioiden yhteentörmäyksiä kuin paljon sotaakin.

Tämä kaikki on toki tuttua jo sarjan aiemmista osista, mutta Civilization VI onnistuu tuntumaan tuoreelta ja uudelta.

Civilization VI

Valintojen maailma

civilization6_arv_08Civilization VI on täynnä valintoja, pieniä ja suuria. Monet sarjan kuudennen osan uudistuksista ja muutoksista on selvästi suunniteltu tarjoamaan pelaajalle loogista jatkumoa sieltä kivikauden luolista kohti tulevaisuutta, omaa polkuaan seuraten.

Merkittävin uudistuksista lienee se, että kaupungit ovat entistä suurempia. Niiden keskusta täyttää yhä sen yhden heksan, mutta keskustaan ei paljon mahdu. Jos haluaa tehdä mitään vähänkään erikoistuneempaa, oli kyseessä sitten yliopisto, temppeli tai vaikka pankki, täytyy kaupungin lähistölle rakentaa ensin sitä varten alalle omistautunut kaupunginosa. Samasta tilasta kisaavat myös farmit, kaivokset, hevostarhat ja kaikki ne muut perinteiset lisukkeet, jotka tuovat kasvaville kaupungeille lisää asuintilaa, ruokaa tai raaka-aineita.

Yhtälöä monimutkaistaa se, että kaikki heksat eivät suinkaan ole tasavertaisia, sillä tiettyjä asioita – kuten vaikka niitä ainutlaatuisia ihmeitä – voi rakentaa vain tietynlaisiin heksoihin. Pelin edetessä ja valtakunnan kehittyessä kartalta paljastuu koko ajan uusia resursseja ja uusia tapoja käyttää vanhoja ruutuja. Mitäs sitten tehdään, kun kaupungin 5000-vuotinen temppelikeskus sijaitseekin rikkaan uraanikertymän päällä? Tai kun sivilisaatio keksii idean luonnonpuistoista, mutta kaikki sademetsät on pistetty jo polttopuiksi?

Civilization VI

Itse pidin uudistuksesta suunnattomasti, sillä se saa oman sivilisaation tuntumaan omalta. Kaupunkeja ei voi enää kehittää täysin mielivaltaisesti, vaan niiden sijainneilla ja pelialueella noin yleensäkin on enemmän merkitystä kuin aiemmin. Vuosituhansien vieriessä kaupungit saavat omaa persoonallisuuttaan, jota korostaa herkullisen sarjakuvamainen ja yksityiskohtainen grafiikka. Heksoja on kiva tarkastella lähempääkin, kun suoraan silmävilkaisulla näkee, ovatko esimerkiksi kaupungin farmit käytössä vai tyhjinä.

Sivilisaatiolle tuovat persoonallisuutta myös uusitut sivilisaation ideologiaa kuvaavat linjaukset. Kulttuuripisteiden avulla tutkitut linjaukset ovat tavallaan vanhan teknologiapuun rinnalla kulkeva, yleisempi kykypuu. Sen kautta avataan myös uudet hallitusmuodot, jotka sitten antavat tilaisuuden valita tutkituista korteista muutamia käyttöön. Hallitusmuodot tuntuvat merkittävästi erilaisilta ja tukevat kivasti pelaajan omaa pelityyliä.

Civilization VI rakentaa näiden eri pelityylien sisään myös niitä tukevia synergian siltoja niin sanottujen eureka-hetkien myötä. Teknologiapuun (ja ideologiapuun) kaikkiin hedelmiin liittyy oma ehtonsa, jonka täyttämällä saa aimo annoksen ilmaista kehitystä kohti teknologian tutkimista. Eureka-hetket eivät ole mitään hihasta revittyjä kikkailukannustumia, vaan ne tuntuvat orgaaniselta ja luonnolliselta osalta peliä. Kun rakentaa esimerkiksi kaupungin meren rannalle, on ihan loogista, että saa ilmaista kehitystä kohti laivateknologiaa. Tai kun ampuu alas lentävän yksikön, on ihan ymmärrettävää, että joku alkaa pohtimaan tosissaan erikoistuneiden IT-yksiköiden mahdollisuuksia.

On myös erinomaisen kivaa, että erilaiset pelityylit ovat ihan päteviä. Tarjolla on useita eri voittoehtoja sotaisista (”tuhoa kaikki muut sivilisaatiot”) rauhallisempiin. Pelin voi voittaa myös kulttuurin, uskonnon, tieteen ja muiden keinojen avulla. Koska valtakunnat erikoistuvat pelin edetessä, kaikki voittoehdot eivät välttämättä ole realistisia kullakin pelikerralla, mutta tämä vain korostaa entisestään pelin valtavaa uudelleenpeluuarvoa.

Civilization VI

Persoonallisuutta peliin

civilization6_arv_07Tekoäly on perinteisesti ollut se Civilization-pelien suuri kompastuskivi. Firaxis on taas pyrkinyt tekemään asialle paljon, enimmäkseen onnistuneesti. Persoonallisuusvetoisuus tuntuu myös naapureissa, sillä kullakin sivilisaation johtajalla on oma persoonallisuutensa. Osa piirteistä on kaikille avoimia, osa taas täytyy onkia esiin vakoojien avulla.

Täten esimerkiksi Amerikkaa johtava Teddy Roosevelt ei tykkää siitä, jos pienempiä (eli itsenäisiä kaupunkivaltioita) potkitaan päähän. Saksan johdossa istuva Frederick Barbarossa taas haluaa valloittaa ne itselleen, mikä pitää huolen siitä, että Saksa ja Yhdysvallat todennäköisesti kalistelevat sapeleitaan jossain vaiheessa. Espanjalaisten johdossa taas istuu uskonnollinen fanaatikko, joka ei katsele eri uskontoa tunnistavia kovin suopeasti.

Tekoälyn sivilisaatiot tuntuvat muutenkin olevan keskenään kanssakäymisissä paljon entistä enemmän. Omissa peleissäni ne sotivat, puukottivat toisiaan selkään ja muutenkin pelasivat ihmismäisemmin kuin oikeastaan koskaan ennen.

Mukaan mahtuu toki myös outouksia. Omassa pelissäni Amerikka julisti sodan Japanille, joka oli pullistellut planeetan läntisellä puolella jo satojen vuosien ajan. Koska en itsekään ollut hyvissä väleissä nousevan auringon valtion kanssa, julistin itsekin sodan. Yllätyin hieman, kun muutamaa vuoroa myöhemmin Teddy Roosevelt tuli puhisten ilmoittamaan, että hän ei sotahulluista sitten muuten pidä.

Mutta välillä naurattaakin: kiinalaisten oikean elämän epävarmuuskompleksit muistaen huvitti kovasti, kun Kiinan keisari tuli alahuuli väpättäen tuomitsemaan minut alimpaan helvettiin. Syyksi peli sitten ilmoitti, että minulla oli enemmän ihmeitä kuin Kiinalla.

Uudet tuulet puhaltavat kevyesti myös taistelun rintamalla. Suuret linjaukset ovat yhä tutut: muutamat perusyksikkötyypit kehittyvät teknologian mukana vuosisatojen aikana ja niiden välillä vallitsee kivi-paperi-sakset-henkinen tasapainotus. Keihäsmiehet (tai vaikka niiden myöhempi versio, panssarintorjuntamiehet) ovat kovia ratsuväkeä (tai tankkeja) vastaan, jalkaväki taas niitä vastaan ja niin edelleen.

Moni ei tykännyt kovasti siitä, että Civilization V aikanaan pakotti kunkin yksikön oleilemaan omassa heksassaan. Kutososa ottaa askeleen takaisin kohti sarjan perinteitä. Se lisää peliin tukiyksiköt, jotka voivat oleilla samoissa heksoissa taistelujoukkojen kanssa. Näin lääkintämiehet voivat parannella sotilaita, tiedustelupallot pidentää tykistön kantamaa ja niin edelleen. Lisäksi tekniikan kehittyessä voi yhdistellä samanlaisista yksiköistä ensin kahden samanlaisen yksikön armeijakuntia ja myöhemmin kolmen samanlaisen armeijoita.

Civilization VI

Uljas uusi alku

Civilization VI sisältää paljon uusia pelimekanismeja, joiden varaan rakentuu todella monimutkainen ja -puolinen strategiakokemus. Peli tekee parhaansa opettaakseen pelaajalle näitä systeemeitä ja niiden yhteisvaikutuksia, mutta rehellisesti sanoen se voisi tehdä hommansa paremminkin. Myös käyttöliittymästä tulee pelin edetessä aika ruuhkainen, kun heksat ovat täynnä grafiikkaa, erilaisia ikoneita ja muuta härpäkettä. On todella tuskallista yrittää etsiä maailmankartalta vaikka arkeologisia kaivauskohteita sisältäviä heksoja kaiken muun roippeen seasta.

Civilization VI ansaitsee kunniamaininnan myös audiovisuaalisesta suunnittelustaan. En ehkä ole ihan super-sarjakuvamaisten yksikkögrafiikoiden ystävä, mutta muuten peli toimii kympillä. Maailma on värikäs ja elävän oloinen. Taustalla soi myös suorastaan upea musiikki. Kullakin sivilisaatiolla on oma teemansa, joka alkaa hienovaraisena ja yksinkertaisena, mutta vuosituhansien edetessä monipuolistuu ja syvenee. Mukaan heitellään myös vaikutteita lähialueen muista sivilisaatioista. Tuloksena on peli, jossa volyymit haluaa heittää kaakkoon.

Civilization VI

civilization6_arv_0suosittelemme_leipisTäydellinen peli ei toki ole. Vaikka Civilization VI sisältääkin tällä kertaa ainakin suurimman osan Civilization V:hen vuosien varrella lisätyistä ja päivitetyistä jutuista, siitä löytyy selvästi pieniä aukkoja, jotka tullaan varmasti täyttämään myöhemmin lisälevyjen ja päivitysten avulla. Se on kuitenkin hämmentävän hyvä, kiehtova ja pelattava strategiapeli joka on jo nyt ilmestymisensä aikoihin todella hyvässä kunnossa. Jos strategia kiinnostaa yhtään, kannattaa hypätä täysillä kelkkaan jo nyt, sillä alkamaisillaan on taas varmasti useiden vuosien ja satojen, ellei tuhansien pelituntien eepos.

Civilization VI on pienistä naputuksen aiheista huolimatta erinomainen peli ja siinä on potentiaalia sarjan parhaaksi peliksi. Ja jos nyt sallinette, voisin palata pelin pariin. Buddhistienglantilaiseni voisivat nimittäin valloittaa maailman.

 

 

Lisää aiheesta

Civilization V (PC)

Civilization: Beyond Earth: Rising Tide (Mac, PC)

Civilization: Beyond Earth (Mac, PC)

Civilization V: Brave New World (Mac, PC)

Wiikon wanha: Civilization

Miikka Lehtonen

Muropaketin uusimmat