Close Combat: The Longest Day (PC)

02.06.2009 15:45 Jukka O. Kauppinen

Legendaarisen Close Combat –strategiapelisarjan uudelleenlämmittelyt ovat yltäneet nyt päätepisteeseensä. The Longest Day modernisoi Close Combat V: Invasion Normandyn uudempien pelistandardien tasolle. Normandian maihinnousu on aiheena upea ja peli onnistuu tapahtumien kuvauksessaan hienosti.

Vaikka Longest Day kärsiikin sarjan perinteisistä ongelmista, ne kuitenkin tuntuvat vaivaavan sitä aiempaa vähemmän.

Longest Day päivittää Battle of the Bulge/Wacht am Rheinissa esitellyn ja Invasion Normandyssä viritetyn kampanjajärjestelmän, paketoiden koko jättimäisen Normandian maihinnousun yhteen nivaskaan. Pelaat kummalla puolella tahansa, voit komentaa joukkojasi strategisella kartalla, yrittäen joko liittoutuneiden märissä pöksyissä murtautua ulos maihinnousurannoilta tai sitten saksalaisena hidastaa tai jopa pysäyttää hyökkääjät. Ja jos oikein hyvin käy, pystyt ehkä siirtymään edes paikoittain hyökkäykseen ja työntää liittoutuneet takaisin mereen.

Longest Dayn tekee erityisen mielenkiintoiseksi – ja pelattavaksi – osapuolen voimavarojen hirvittävä epäsuhta. Taistelut ovat tavallista harvemmin CC-sarjan liiankin tutuksi tekemää vastustajan yli kävelyä. Liittoutuneilla on valtavasti joukkoja, jotka on varusteltu hyvin. Taisteluihin voi heittää tueksi laivatykistöä ja ilmatukea. Jyrää yrittää pysäyttää lauma usein huonosti varusteltuja saksalaisjoukkoja, jotka kärsivät joskus lähtökohtaisestikin vajaasta miehityksestä. CC-veteraanille tulee itku, kun osastorosteri onkin puolillaan – ja kaiken lisäksi toisen linjan eläkeläissolttuja tai jopa riveihin vankileireistä värvättyjä venäläisiä. Eikä taistelun seuraavalle kierrokselle ole enää täydennysjoukkoja. Näihin verrattuna ne hyvin varustellut jalkaväkirykmentit, jopa panssariosastot, ovat kuin taivaallisia sotajoukkoja.

Voimasuhteiden epätasapaino ei silti merkitse sitä, että heikotkaan saksalaisosastot tipahtaisivat pelistä yskäisemällä. Liittoutuneiden joukot kun joutuvat usein etenemään pitkiä matkoja, joten hyvin asetellut konekivääripesäkkeet, pst-tykit ja jalkaväki pystyvät niittämään liittoutuneissa hirvittävää tuhoa. Ensin kranaatinheitin keskitys aukean keskellä etenevän osaston niskaan, sitten MG42:n lyijysade niittaa loputkin. Näin se homma toimii. Eräässäkin taistelussa kaksi kk-osastoa, kranaatinheitinjoukkue sekä kaksi liekinheitinmiestä onnistuivat pidättelemään liittoutuneita useamman taistelun verran. Ne pojat ansaitsivat rautaristinsä.

Nimenomaan vihollisten epäsuhta on Longest Dayn kantava voima. Joukkojensa asettelua joutuu miettimään, liikkeitään harkitsemaan. Pelaamisessa on tavanomaista enemmän taktiikkaa ja vaativuutta.

Tosin tietysti lähinnä saksalaispelaajalla. Liittoutuneiden valtaisat resurssit voi välillä valjastaa niinkin tehokkaasti, että kentälle paiskataan raskaasti panssareilla tuettu hyökkäysosasto, havaitut pst-tykit nujerretaan tykistöllä ja joukot ryntäävät urhokkaasti karttojen voittopisteille. Niitä saavuttamatta, kun saksalaispuolen moraali romahtaa ja vihollinen vetäytyy.

Toki poikkeuksiakin on. Kartat ovat jännittävän vaihtelevia ja joskus sokea kanakin, siis tekoäly, löytää jyvän. Itsevarmasti etenevä ihmiskomentaja huomaa yhtäkkiä panssariensa liekehtivän kuin juhannuskokko, kärkiyksiköiden olevan valmiit hautuumaan multaan ja kranukeskityksen teurastavan väkeä. Tekoäly osasi tehdä väijytyksen ja odottaa joukkojeni etenemistä tappovyöhykkeelle. Wau.

Niin, se tekoäly. Se ei ole paljoa aiemmasta muuttunut, mutta sen toiminta tuntuu aiempaa aggressiivisemmalta. Totaalisen raivostuttavia paikallaan nyhjöttelyjä on sarjan aiempia pelejä vähemmän ja niin saksalainen kuin liittoutuneiden tekoäly kykenee ihan kohtuulliseen vastukseen. Toki joukkojen alkuasettelu ja taktinen toiminta voisivat olla paljon, paljon parempiakin. Mutta pelaa tätä näinkin.

The Longest Day onkin Close Combat –remakeksi hienoisesti Battle of the Bulge/Wacht am Rheinia onnistuneempi. Pelattavuus on entisensä, tekoäly hieman toimivampi ja taistelut mielenkiintoisempia. Parhaimman pelielämyksen saanee silti kaksinpelinä lähiverkossa tai netin yli.

Pelin voi tuttuun tapaan ostaa ja ladata Matrix Gamesin nettisaitin verkkokaupasta.

Tekijä: Strategy 3 Tactics
Julkaisija: Matrix Games
Testattu: PC Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows 2000/XP/Vista, 400 MHz prosessori, 512 Mt muistia
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: Close Combat: The Longest Day
Jukka O. Kauppinen