Close Combat: Wacht am Rhein (PC)
Atomic Gamesin muinainen Close Combat -strategiapelien sarja on palannut näyttävästi sotapelien etulinjaan. Ei kuitenkaan upouusien jatko-osien merkeissä. Uudet kehittäjät ovat näet todenneet, että vanhassa vara parempi – tehdään siis nykykoneille modernisoituja versioita vanhoista laatupeleistä.
Tällä kertaa vuorossa on Close Combat -sarjan neljäs osa, Battle of the Bulge, jonka modernisoitu painos tottelee nyt nimeä Wacht Am Rhein. Onko vara todellakin vanhassa parempi?
Close Combat -pelit ovat yhä edelleen tänäkin päivänä mitä parhaimpia strategiapelejä. Niiden klassisen hyvä pelattavuus, viehättävä ulkoasu ja monin tavoin ihastuttavan pitkälle viety realismi yhdistyvät aikoinaan aikaansa edellä olleeseen reaaliaikaiseen pelijärjestelmään, joka toimii erinomaisesti edelleen. Mutta ei paratiisia ilman käärmettä.
Sarjan pelejä on aina riivannut muutama perusongelma, joista ei näemmä päästä eroon sitten millään.
Ensin hyvät uutiset. Alkuperäinen Close Combat 4 oli hyvä peli ja sitä on parannettu tuntuvasti Wacht Am Rheinissa. Aihekin on hyvä. Saksan suuri yllätyshyökkäys Ardennien halki joulukuussa 1944 oli rohkea yritys kääntää sota länsirintamalla voitoksi, puolen vuoden jatkuvan perääntymisen jälkeen. Onhan se toki myös usein nähty skenaario, Normandian maihinnousun ja Operation Market Gardenin jälkeen kulutetuin länsirintamakahakka. Ja toki aika ennalta-arvattavakin. Saksan ylväät joukot rynnistävät ensin hurjalla laukalla länteen, sitten pojat kansojen urhokkaiden iskevät takaisin. Pääsevätkö germanskit tarpeeksi pitkälle ennen huollon tyrehtymistä? Aukeaako edessä kohta Kanaalin ranta vai potkivatko reippaat anglosaksit tuhmurit takaisin lähtöruutuun?
Alkuperäisessä Bulgessa CC-sarjaan esiteltiin ensimmäistä kertaa taktisen sodankäynnin rinnalle myös strateginen osio. Pelaaja näkee joukko-osastonsa suurella Ardennien kartalla, jossa hän voi antaa niille yksinkertaisia liikkumiskomentoja. Liittoutuneiden komentaja yrittää alkuun pitää rintamaansa kasassa, vetäytyä enemmän tai vähemmän turvallisesti ja hidastuttaa saksalaisia. Ja saksalaiskomentaja tietysti rynnistää kohti länttä mahdollisimman nopeasti, jyräten viholliset alleen, repien rintamaan läpimurtoaukkoja.
Strategiaosio on selkeä ja konstailematon. Sen tarjoamat vaikuttamismahdollisuudet tuovat taktisiin taisteluihin vahvaa lisäarvoa, kun pelaaja tietää että jokainen taistelu vaikuttaa myös lopputulokseen. Jos taistelu junnaa paikallaan ja takana odottaa divisioonakaupalla ruuhkautuneita joukkoja, niin se tuo kummasti suoriutumispaineita. Myös etulinjan yksiköiden kierrätys on välillä arvossaan, sillä takkiinsa ottanut jalkaväkiosasto ei ole välttämättä edes hidaste reippaalle panssariporukalle.
Varsinaisissa taktisissa taisteluissa ei sen sijaan ole erityisempää uutta mainittavaa, jos edellinen Close Combat: Cross of Iron tai sarjan pelit ylipäätään ovat tuttuja. Strategiakartalla osastoille jaetut ilma- ja tykistötuet kuitenkin tuovat yhteenottoihin hieman dramaattista makua, sillä mikään ei pilaa hyvää hyökkäystä tai hienosti suunniteltua puolustusta kuin neljän ratsumiehen tarjoilema pienoismaailmanloppu.
Wacht Am Rheinin peluu onkin mukavaa ja hyvinkin sarjan parasta herkkua, mutta. Mutta. Kun se parasta herkkua ei välttämättä tarkoita upeaa ja huikeaa herkkua. Pelin perusongelmat kun ovat entisellään. Edelleen.
Mikä hitto siinä maksaa, että Close Combatin ydinongelmaa vuodelta kivi, miekka ja paperi ei saada ikinä korjattua? Säälittävää tekoälyä, näet. Samaa paskaa pelistä toiseen. Samaa herneen pyörittämistä perseessä. Tekoäly on aivan liian usein joko säälittävän passiivista tai sitten idioottimaisen aggressiivista. Hyökkäävä tekoäly vain pyörii paikallaan tai jättää pääosan joukoistaan paikalleen, edeten vain muutamalla yksiköllä. Tai laittaa taistelun alussa puolet yksiköistään aukealle ja käytännössä häviää matsin ensimmäisen 30 sekunnin aikana. Ja niin edelleen.
Joskus tekoäly jumittaa aloilleen niin onnettomasti, että pelistä toivoisi löytyvän taistelut pikakelauksella ratkaiseva nappi. Ihan sama häviääkö, kunhan ei tarvitsisi odottaa sekuntiakaan pidempään. Tekijät kyllä väittävät, että tekoälyä on parannettu aiemmasta, mutta oikeasti lähtökohdat ovat niin matalalla, että tuloksia on vaikea erottaa.
Ja silti tätä pelaa niin mielellään, aina välillä. Tehtävä kerrallaan.
Wacht Am Rhein on moninaisine pelillisine parannuksineen hieno teos ja sarjan paras edustaja. Silti se on niin kovin ristiriitainen luomus. Siitä nauttii, sitä vihaa. Jos tekoäly tehtäisiin joskus uusiksi, niin olisihan tämä kieltämättä mitä nautinnollisinta toisen maailmansodan sotastrategiaa. Peluu olisi varmastikin nautinnollisinta kahdella koneella lähiverkossa tai netissä, jolloin tämä ongelma ratkeaa
Tekijä: Strategy 3 Tactics
Julkaisija: Matrix Games
Testattu: PC Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows 98/ME/2000/XP/Vista, 133 MHz prosessori, 256 Mt muistia
Pelaajia: 1-2, moninpeli lähiverkossa ja internetissä
Pelin kotisivu: Close Combat: Wacht am Rhein
Jukka O. Kauppinen
Lisää aiheesta
Close Combat: Cross of Iron (PC)
Close Combat: Modern Tactics (PC)
Lue myös
Buzz: Suomen neropatti (PSP, PS2, PS3)
Emergency 4: Global Fighters for Life (PC)
Henry Hatsworth in the Puzzling Adventure (DS)
Larry Bond’s Harpoon – Commander’s Edition (PC)
Rag Doll Kung Fu: Fists of Plastic (PS3)
Theatre of War 2 -ennakko (PC)
