Coffee Break (PC)

30.11.2006 09:00 | Tero Lehtiniemi

Pelit ja pelaaminen on yleensä mielletty eräänlaiseksi todellisuuspaoksi, irrottautumiseksi arjen realiteeteista. Siksi onkin tavallaan huvittavaa, kuinka suosittuja esimerkiksi Sims-kodinhoitopelit ovat. Vielä astetta överimmäksi vetää kuitenkin vielä Indie Games Productionsin Coffee Break, ihka-aito toimistosimulaattori.

Sex, Drama, Politics – A real day in the office -sloganilla ratsastavan Coffee Breakin peli-idea tuntuu jo itsessään paradoksaaliselta. Kuka haluaisi toimistolla vietetyn päivän jälkeen kytätä samaa touhua simuloituna koneen ruudulta, kun samaan aikaan voisi pelastaa vieraita galakseja tai voittaa formuloiden maailmanmestaruuksia?

Ihan tavanomaista toimistoa Coffee Break ei kaikeksi onneksi kuvaa. Pelaajan hahmo on yksi noin kolmekymmentähenkisen toimiston työntekijästä. Tavoite on kunniakas: potkujen vältteleminen.

Tämä vaativa tehtävä vaatii sekä normaalia työntekoa, työkavereiden kanssa pelattavaa ihmissuhdepeliä sekä keppostelua ilkeille pomoille. Coffee Break yrittää siis olla kutakuinkin pelillinen vastine loistavalle The Office -brittisarjalle. Ongelma onkin siinä, että The Office oli hauska, Coffee Break ei.

Kahvia ja pullaa

Coffee Break seuraa toimiston elämää kahdesta eri näkökulmasta. Päähenkilöt ovat viinaanmenevä myyntimies John sekä poliittisesti valveutunut ay-liikkeen edustaja David. Molemmilla on kaksi tehtävää, joiden suorittaminen edellyttää sekä päivittäisten töiden että päiväkirjaan merkittävien pikkutehtävien suorittamista. Tämän lisäksi pitäisi vielä selvitellä toimiston ihmissuhdesotkuja. Davidin ja Johnin lisäksi toimistolta löytyy kolmisenkymmentä muuta henkilöä. Joukossa on niin itsekeskeinen homoseksuaali, miehiä seksuaalisella vetovoimallaan pompottava myyntijohtaja kuin ujo ja sulkeutunut arkistonhoitajakin.

Vaikka hahmokaartista löytyy muutamia hauskojakin tapauksia, on pääosa henkilöistä aivan liian tavanomaisia. Meiningistä puuttuu The Office -tyylinen kyyninen huumori puuttuu lähes kokonaan. Homma menee hyvin nopeasti sukkuloinniksi kopiointikoneen, tietokoneen, puhelimen ja työkavereiden välillä.

Teknisesti homma pelittää kohtuullisesti, joskaan mitään kauhean vakuuttavia näkymiä pelimoottori ei ruudulle loihdi. Musiikki on tylsähköä kitararenkutusta, mutta harvoin kuultu ääninäyttely sentään kohtalaista. Pelaaminen itsessään on helppoa, suurin osa toiminnoista hoituu yhtä hiirennappia painamalla.

Coffee Breakista olisi teoriassa voinut saada ihan kelvollisen pelin, jos toteutus oltaisiin vedetty kunnolla loppuun asti. Tällaisenaan se kuitenkin on tylsä ja yhdentekevä tuotos jonka pelaamisesta suurin osa käytetään puhelimen tai kopiokoneen ääressä. Coffee Breakissa toimistohommista ei saa palkkaa, ja pelin anti onkin nähty suurin piirtein tunnissa. Älkää vaivautuko.

 

Tekijä: Indie Games
Julkaisuja: Nobilis
Testattu: P4 2.6GHz, 1Gt RAM, Geforce FX 5600
Laitevaatimus: Pentium 1GHz tai vastaava, 64Mt RAM, 32Mt Näytönohjain
Pelaajia: 1

Meillä on elämäsimulaattoreita. Nyt myös toimistosimulaattori. Mistä myös pitäisi tehdä simu?

Katso tilanne vastaamatta