Colin McRae: Dirt 2 (PC)

19.01.2010 15:30 Muropaketin toimitus

Rapa roiskuu ja turbo hinkuu, kun Colin McRaen Subaru Impreza äheltää halki Malesian viidakoiden. Ratin takana ei enää nähdä mestaria itseään, mutta se ei estä Codemastersia jatkamasta rallitähden legendaarista pelisarjaa. Tuorein osa, konsoleille jo syksyllä julkaistu Colin McRae: Dirt 2, kääntyi PC:lle sopivasti kotva sitten.

Konsoliversioita pelanneille PC-painos ei tarjoa suuria mullistuksia. Sen sijaan jos muistoissa kiiluvat sarjan ensimmäiset osat, voi leuka lätkähtää lattiaan. Eikä syynä ole vain pramea grafiikka. Perinteinen pikataivalralli on ahdistettu nurkkaan ja pääosan varastaa uusi Dirt Tour, joka tekee pinnallisen läpileikkauksen useisiin eri rallilajeihin. Mukana on niin rallikrossia Tokiossa kuin maasturihippaa Kalifornian niemimaalla. Yksin ajettavia erikoiskokeita löytyy sieltä täältä, mutta ne ovat pääasiassa lyhyitä rykäisyjä eikä rengasvalinnoista tai korjauksista tarvitse murehtia.

Kaikki viittaa siihen, että pelissä on bilevaihde päällä. Huoltoalueella pauhaa poppi, autoradiossa huutelevat duudsonit ja maaliviivalla paukkuvat ilotulitteet. Joka puolella liehuu lippuja ja lappuja, jotka mainostavat uusimpia trendituotteita. Kuten Miikka omassa arvostelussaan totesi, vähempikin riittäisi vanhalle ralli-Roopelle. Käytännössä uusi tyyli hilaa Dirt 2:n lähemmäs Playstation 3:n Motorstormeja kuin aiempia Kilin Kolineita.

Vauhdikas ajaminen hurmaa

Tyylimuutosta ei silti pidä liikaa paisutella. Jos sen läpi näkee, paljastuu alta jälleen kerran oikein mukava ajopeli. Ajaminen on parhaimmillaan yllättävänkin viihdyttävää puuhaa, sillä ensimmäisen Dirtin kärjekkyydestä on palattu letkeämpään hurjasteluun ja autot kulkevat taas komeasti kahva edellä kuin kunnioittaakseen Colin McRaen muistoa. Myös liimajarruja on löysätty, joten ulosajoja tapahtuu entistä herkemmin. Missään nimessä realistiseksi ajotuntumaa ei voi sanoa, mutta viihdearvoa moinen ei vähennä. Parhaimmillaan peli tarjoaa erittäin vauhdikasta ja fyysistä vääntämistä, joka lämmittää tunnelmaa kovimmillakin pakkasilla.

Sarjan vanhemmissa osissa ongelmana ollut tekoälykuljettajien yllätyksettömyys loistaa Dirt 2:ssa poissaolollaan. Tekoäly ajaa varsin inhimillisesti ja tekee hämmästyttävän todenmukaisia virheitä. Toisaalta vaikeustaso ei aina tahdo pysyä johdonmukaisena, mutta se on suhteellisen pieni hinta lisääntyneestä uskottavuudesta. Dirt 2:n jälkeen en enää halua kuvitella rallipeliä, jossa tekoälykuljettajat eivät olisi aidosti mukana myös erikoiskokeilla. Siinä on oma epäpelimäinen fiiliksensä, kun näkee edellä lähteneen auton palasina ojassa. Joskus ulkona käyneet bittipäät tulevat jopa hidastelemaan pelaajan eteen, mikä lisää rallin elämänmakuisuutta entisestään.

Rennon meiningin mukaisesti omat virheet eivät suinkaan ole varma tie keskeytykseen, vaan isommankin tällin pystyy kivuttomasti paikkaamalla kelaamalla aikaa taaksepäin. Ominaisuus on samanlainen kuin esimerkiksi Race Driver: Gridissä, jossa kisassa sallittujen kelausten määrä vaihtelee vaikeustasosta riippuen. Ominaisuuden hienous piilee siinä, että se kannustaa puskemaan täysillä kisan loppuun asti. Näin peli säilyttää kovan temponsa eikä autojen messevä romutus muodostu turhauttavaksi tekijäksi.

Parhaan tuntuman tiehen saa peliohjaimella, sillä ajomalli on selkeästi mitoitettu konsoleille. Esimerkiksi Xbox 360:n ohjaimella autojen heittely mutkiin onnistuu sopivan lennokkaasti, eikä käsiään tarvitse vatkata solmuun joka kurvassa. Sen sijaan ratille ja polkimille ajomalli tuntuu edelleen liian kärjekkäältä. Pelistä nauttiminen vaatii pikemminkin räväkkää otetta kuin millintarkkaa ohjailua, joten isosta kääntösäteestä voi olla jopa haittaa.

Marginaalisia parannuksia

Ennakkoon PC-version odotetuin ominaisuus oli uudistettu DirectX 11:een perustuva grafiikka. Vaikka Dirt 2 näyttää jo konsoleilla riivatun makealta, osaa peli parantaa muun muassa veden ja kankaiden elävyyttä uusimpien näytönohjainten avulla. Kovin merkittävää eroa ei silti kannata odottaa. Lisäefektejä tärkeämpänä pidän sitä, että PC-versio on hyvin optimoitu ja rullaa jouhevasti jopa vähän vanhemmalla kokoonpanolla. Rivakka ruudunpäivitys ja korkea resoluutio helpottavat ratojen hahmottamista. Siitä on käytännön hyötyä etenkin nopeissa, ilman kartturia ajettavissa Trailblazer-ralleissa.

Muilta osin peli on käännetty ilman sen kummempia kikkailuja. Erityisesti pitkähköt latausruudut ja kömpelöt valikot kiusaavat pelaajaa, joka haluaisi päästä nopeasti kisasta toiseen. Osa saattaa kokea ahdistusta siitäkin, että nettipeli perustuu Xbox 360:lta tuttuun Liveen. Nettipelin toiminnassa ei kuitenkaan esiintynyt suurempia ongelmia. Peleihin liittyminen oli vaivatonta ja kisat saatiin ajettua loppuun asti ilman katkoksia. Jos ovipeltien kalistelu ihmisseurassa ei kiinnosta, löytyy paketista myös yksityisempi turnausmoodi. Viikoittain vaihtuvissa turnaushaasteissa kisataan esimerkiksi nopeimmasta aika-ajokierroksesta ja pisimmästä ajomatkasta. Menestyksestä palkitaan samoin fame-pistein kuin tavallisistakin nettikisoista.

Dirt 2:n ehkä suurin ongelma on siinä, että pitkässä juoksussa radat alkavat toistaa itseään. Vaikka krossilenkit ja pikataipaleet ovat sinänsä hyvin suunniteltuja, niitä on liian vähän suhteessa kilpailujen määrään. Se pakottaa pelin kierrättämään samoja ratoja ja ajattamaan pelaajaa pätkityillä ja käänteisillä versioilla. Jopa uran kohokohdiksi tarkoitetuissa X-Games-tapahtumissa ajetaan moneen kertaan tutuksi tulleita lenkkejä. Se jättää hieman happaman jälkimaun. Suomalaiselle jo yksi kunnon lumiralli olisi ollut mahtava piristysruiske kaiken pölyssä ja mudassa pyörimisen päätteeksi.

Uran mieleenpainuvimmaksi kilpailuksi nousi Colin McRaen muistolle ajettava kutsuralli, johon osallistuu monia moottoriurheilulegendoja vanhalla Ford Escort MK II:lla. Kilpailu on oiva veto Codemastersilta, tosin sekin loisti enemmän koskettavan teemansa ja mielenkiintoisen osanottajalistansa kuin ratojensa ansiosta.

Vaikka Dirt 2 ei tuo pöydälle mitään vallankumouksellista, on se pohjimmiltaan yksi viime vuosien hauskimmista rallipeleistä. Sen uramuoto ei ehkä ole erityisen pitkäikäinen ja amerikkalainen bilemeininki voi ärsyttää naavapartoja, mutta yksinkertaisen vauhdin hurman se tavoittaa tehokkaasti. Olen pelannut pelin nyt kahteen otteeseen, ensin konsolilla ja sitten PC:llä, eikä kummallakaan kerralla täytynyt pakottaa itseään jatkamaan. Se kertonee jotain Codemastersin taidosta viihdyttää.

 

Tekijä: Racing Studio
Julkaisija: Codemasters
Testattu: PC
Saatavilla: DS, PC, PlayStation 3, PSP, Wii, Xbox 360
Laitteistovaatimukset: Windows XP / Vista / 7, Intel Pentium D / AMD Athlon X2 3.0 GHz, RAM 1 GB (Vista / 7 2 GB), HDD 10 GB, ATI Radeon X1500 / NVIDIA GeForce 6800
Pelaajia: 1-8 (verkossa)
Pelin kotisivu: http://www.dirt2game.com
Kimmo Pukkila

 

Lisää aiheesta

Colin McRae: Dirt 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Eipä ole ralliautoilukaan enää entisensä. Kun minä olin nuori ™, kisaa ajoivat vähäsanaiset ja kivikasvoiset ammattimiehet ja kisoilla oli arvostusta. Nykyään rateissa heiluu ties mitä polkupyöräilijöitä, ruutu on täynnä limsamainoksia ja kaiuttimissa pauhaa surkea teinimusiikki.

Rallipelitkään eivät ole enää entisenlaisia ja Colin-vainaalle voisi mennä sormi suuhun, mikäli hänet pistettäisiin huristelemaan Dirt 2:n väkivaltaisille ja tiukoille katuradoille. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja tonnikaupalla lentävää romua.

Lue myös

Army of Two: The 40th Day (PS3, Xbox 360)

Dark Void (PC, PS3, Xbox 360)

Forza Motorsport 3 (Xbox 360)

Need For Speed: Shift (PC, PS3, Xbox 360)

SBK 09 Superbike World Championship (PC, PS3, 360)

Sherlock Holmes vs. Jack the Ripper (PC, Xbox 360)

Star Trek Online -ennakko (PC)

Tropico 3 (PC, Xbox 360)