Uusimmat

Combat Mission: Battle for Normandy (Mac, PC)

17.06.2011 15:00 Lasse Haverinen

Tekijä: Battlefront.com
Julkaisija: Battlefront.com
Testattu: PC, Windows 7 64bit, AMD X4 955, 8 Gt RAM, Radeon 4870
Saatavilla: PC, Mac
Laitevaatimukset PC: Intel Pentium IV 1,8 GHz tai vastaava AMD, 32 Mt näytönohjainmuistia ja tuki vähintään 1024×768 OpenGL resoluutiolle (esim. GeForce 5200 tai Radeon 9200), 256 Mt muistia, 3,5 Gt levytilaa, Microsoft DirectX 9 yhteensopiva äänikortti, Windows XP/Vista/Windows 7 ja CD-asema (ei tarvita digijakeluversiossa)
Laitevaatimukset MAC: Intel Core Duo 2,2, näytönohjainmuistia 256 Mt, 2 Gt muistia, 3,5Gt levytilaa, Mac OS X 10.6 ja DVD-asema (ei tarvita digijakeluversiossa)
Pelaajia: 1, 2 (hotseat samalla koneella, internetissä, lähiverkossa, Play by Email)
Pelin kotisivu: Combat Mission: Battle for Normandy
Arvostelija: Lasse Haverinen

Normandian pusikoissa suhisee ja viheltää taas. Toisen maailmansodan kesän 1944 maihinnousun jälkeisiä taisteluita on pelattu uudestaan ja uudestaan lukemattomissa sotapeleissä.

Battlefrontin legendaarinen Combat Mission -pelisarja sai alkunsa näillä kentillä, kun Combat Mission: Beyond Overlord julkaistiin tasan 11 vuotta sitten. Nyt sarja palaa juurilleen uusimmassa Combat Mission: Battle for Normandy -versiossa.

Kuninkaan paluu

Combat Missioneita pelanneelle ensitapaaminen Normandian kanssa on kuin tapaisi pitkästä aikaa uudelleen vanhan hyvän ystävän. Juttu luistaa aivan kuin mitään taukoa ei olisi koskaan ollutkaan.

Tuttu minuutti minuutilta etenevä vuoropohjainen WeGo -pelimuoto on saanut rinnalleen reaaliaikaisen pelimuodon. Jonkinlaisena pelisuunnittelun ihmetekona on pidettävä sitä, että homma toimii aivan loistavasti, valitsipa pelimuodoista kumman tahansa. Vuoropohjainen pelimuoto etenee hitaammin ja harkitummin, kun edellisvuoron tapahtumien toisto mahdollistaa tilanteen seuraamisen jokaisen yksikön ja osaston kannalta. Reaaliaikapelissä tapahtumia ei saa toistettua, vaan ainoastaan tauotettua, joten taistelua johdetaan lähes kirjaimellisesti korvakuulolta. ”Missä pauke, siellä vihollinen”, kuuluu motto.

Aiemmissa toisen maailmansodan Combat Missioneissa pienin mallinnettu jalkaväen yksikkö oli ryhmä, joka esitettiin kartalla yhdellä pelimerkillä. Nyt joka mies taistelee, näkee ja haavoittuu yksilönä. Pienin käskytettävä yksikkö silti yhä ryhmä tai puoliryhmä. Yleensä taisteluissa on käskytettävänä korkeintaan pataljoonan kokoisia sotavoimia.

Yksiköiden mallinnus tuntuu realistiselta, kuten aiemmissakin Combat Missioneissa. Ajoneuvoissa on monia osasia, jotka voivat vaurioitua tai tuhoutua, jos panssarin läpäisy oli vain osittainen tai kenties peräisin pienikaliberisesta aseesta. Esimerkiksi saksalaisten Pantterin keulapanssari vastustaa liittoutuneiden Shermanien tykkejä hyvin, jos välimatkaa on hiemankaan enemmän. Normandian pensaikkomaasto takaa sen, että taistelut käydään yleensä korkeintaan muutamien satojen metrien matkoilta. Tämä tarkoittaa sitä, että saksalainen panssarikomentaja Hans-Wilhelm ei voi luottaa pelkkään Kruppin teräksen ylivoimaisuuteen, vaan joutuu oikeasti käyttämään älyään selvitäkseen. Samalla purkkaa jauhava Sherman-luutnantti saa kunnon mahdollisuuden haastaa sakuvaunut ja selvitä vielä kertomaankin siitä.

Combat Mission -sarjan yksi vahvuus on aina ollut erittäin hyvä kolmiulotteinen maasto, joka yhdistettynä realistiseen aseballistiikkaan ja yksiköiden havainnointiin tarkoittaa sitä, että peli kannustaa tosielämän sotataktiikoiden hyödyntämiseen. Battle for Normandy ei ole poikkeus, vaan asiat kuten tuliylivoima, maaston hyödyntäminen, liike ja suoja ovat pelatessa mielessä jatkuvasti.

Tiikeriä mä metsästän ja edessä on pensasaita!

Ajoneuvojen tekoälykuskit eivät ole välkyimmästä päästä, sillä jopa kaksi ajoneuvoa on monesti riittävä määrä luomaan etenemisen jumittava liikenneruuhka. Erityisesti Normandian seudulle tyypillisissä pensasaitakapeikoissa ajelu on myrkkyä ajoneuvojen reitinhaulle. Motorisoitujen osastojen liikuttaminen halki maaseudun vaatii pelaajalta tarkkaa reittipisteiden ja pysäytyskäskyjen mikromanagerointia. Reaaliaikamoodi toimii tässä suhteessa paremmin, kun ajoneuvon tekemään väärään reittivalintaan voi puuttua heti eikä vasta minuutin härväyksen jälkeen. Avoimella panssareille sopivassa maastossa homma rullaa kuitenkin hyvin.

Toinen hieman tähän liittyvä ongelma on pensasaitojen esitystavassa. Osa pensasaidoista on nimittäin täysin läpitunkemattomia, osan läpi pääsevät vain miehet tietyistä kohdista ja osan läpi voivat myös ajoneuvot ajaa. Ongelma eri aitojen erottaminen toisistaan, sillä pensasgrafiikat ovat todella samankaltaisia. Voi sitä ärräpäiden määrää, kun hieno sivustakoukkaus päättyy väärään pensasaitatulkintaan.

Eivät nämä mitään pelaamisen estäviä telamiinatason bugeja ole, mutta pieniä puutteita muuten niin hienossa kakussa.

Sarrja! Sarrja! Laukaus!

Pelimoottori sisältää epäilemättä lukemattoman määrän konepellin alla tapahtuneita muutoksia, mutta näkyvin niistä on pelityypille erittäin nätti grafiikka. Ajoneuvomalleissa riittää polygoneja, vuorokaudenajat vaihtuvat pelikellon tikittäessä, auringonnousu heittää maastoon pitkiä muuttuvia varjoja ja kauniin väriloiston. Yötaistelujen valojuovaluotien vanat, ympäristöään valaisevat palavat ajoneuvot ja tykistön iskemien välähdykset ovat kaunista katseltavaa. Tykkäsin erityisesti konekiväärien ja -tykkien realistisesti esitetyistä kimmokkeista, kun sarja osuu sopivasti panssareihin ja talojen seiniin.

Raskas tykistö muokkaa Normandian maaston hetkessä kuun kaltaiseksi kraaterimaisemaksi. Kraaterit ovat myös pysyvä osa kolmiulotteista maastoa ja ajoneuvot nyökkivät ja keinuvat ajaessaan niiden pohjalle ja yli reunojen. Osuessaan kohdalle tykistötuli on murhaavaa. Tarkkuuteen vaikuttaa onko tulta johtamassa oikea tulenjohtaja vai joku muu sotapäällikkö. Ainoastaan radiolla varustetut johtajat voivat kutsua tykistön tulitukea ja silloinkin vain näkemälleen alueella tai etukäteen määriteltyihin maalipisteisiin. Tämä tekee tulenjohtajien sijoittamisesta ja käyttämisestä olennaisen tärkeän osan menestyksekkäässä sodankäynnissä.

Kaiken kruunaa todella hieno äänimaailma. Panssarikanuunan paukahdus on kumea ja terävä. Tuhoon johtava panssarin läpäisevä osuma kuulostaa juuri sellaiselta väkivaltaiselta teräksen murtumiselta kuin sen voisi kuvitellakin kuulostavan. Miehet huutavat käskyjä omilla kielillään, telaketjut kirskuvat, vaunujen suuret V12-moottorit jytisevät, kevyet konetuliaseet sahaavat ompelukonemaisen kireästi ja raskas tykistö moukaroi taistelukenttää vakuuttavalla äänenpainolla. Jopa alkuvalikon perinteinen sotilasmusiikki kuulostaa paremmalta kuin monissa muissa peleissä. Erinomaista!

Total Victory

Mukana tulee viisi erilaista useamman taistelun ketjuttavaa kampanjaa, iso nippu yksittäistehtäviä, taisteluiden pikageneraattori, moninpeli ja vielä tehtäväeditori. Kampanjat olivat oivallisesti suunniteltuja ja vaihtelevia. Homma saattoi alkaa esimerkiksi yön pimeydessä muutamalla tiedusteluryhmällä suoritettavalla vastustajan asemien tiedustelutehtävällä. Sen jälkeen edessä oli tiedusteltujen asemien läpimurtohyökkäys ja murtokohdan hyödyntäminen salamasodan opein ajamalla tuorein moottoroiduin voimin kohti seuraavia kriittisiä kohteita. Välillä torjutaan vihollisen yllättävää vastahyökkäystä ja niin edelleen. Joukot seuraavat mukana koko kampanjan ajan, joskin käytössä olevat joukot vaihtelevat tehtävittäin, eikä mies- tai ammustäydennyksiä ole välttämättä tarjolla joka tehtävän välissä.

Yksinpelin lisäksi mukana on luonnollisesti myös moninpeli. Kaveria vastaan voi pelata samalla koneella vuorotellen, sähköpostilla vuoroja vaihtaen tai suoraan verkon yli. Arvosteluun en saanut taistelutoveria, mutta aiemmissa Combat Missioneissa moninpeli oli parasta A-luokan hupia.

Monista viimeaikaisista pelijulkaisuista poiketen Normandy julkaistiin erinomaisen vakaassa kunnossa. Jo mainittujen pienhölmöyksien lisäksi ainoa huomaamani varsinainen bugi liittyy näppäinoikoteiden sekoittumiseen tietyissä tilanteissa. On varsin kiusallista, kun sama näppäin on sidottu ‘Hunt’ ja ‘Bail Out’ käskyihin. Ei mennyt kuin Strömsössä, kun viholliskontaktiin ajamisen sijasta vaunumiehistö avaa luukut, loikkaa ulos keskelle teräsmyrskyä, joutuu paniikkiin ja hylkää ajoneuvon. Näytöllä näkyvä käyttöliittymä toimii kuitenkin koko ajan johdonmukaisesti, jolloin näppäinoikoteiden merkitykset ovat nähtävissä jos niitä vain malttaa katsoa.

Pienistä rutinoista huolimatta Combat Mission: Battle for Normandy on ehdottomasti yksi parhaista pelaamistani taktisista sotapeleistä ja paras Combat Mission tähän asti. Tämä herkku on myös tarjolla Applen Mac -koneille. Hail to the King baby!

Pelin voi ostaa digitaalisesti Battlefrontin verkkokaupasta 55 dollarin hintaan.

 

Aiempia Combat Mission -juttuja:

 

Lisää aiheesta

Achtung Panzer! Kharkov 1943 (PC)

Gary Grigsby’s War in the East: The German-Soviet War 1941-1945 (PC)

IL-2 Sturmovik: Cliffs of Dover (PC)

Making History II: The War of the World (PC)

Men of War: Assault Squad (PC)

Theatre of War 2: Kursk 1943 (PC)

Lue myös

Brink (PC, PS3, Xbox 360)

First Templar (PC, Xbox 360)

Section 8: Prejudice (PC, Xbox 360)

The Witcher 2 (PC)