Uusimmat

Command & Conquer 4: Tiberian Twilight (PC)

09.04.2010 17:15 Juho Anttila

Viisitoista vuotta ja yli kolmekymmentä miljoonaa myytyä peliä tai lisälevyä, puhumattakaan kokonaisen lajityypin tuomisesta suuren yleisön tietoisuuteen. Command & Conquer -sarjalla riittää meriittejä.

Nyt saaga saavuttaa vihdoinkin päätepisteensä. Konfliktit päättyvät, uusia liittolaisuussuhteita syntyy, vaikka vanha viha kuolee hitaasti. Mutta kuten tarinassa, myös itse pelissä puhaltavat uudet tuulet, eikä mikään ole enää ennallaan.

Rohkeutta vai typeryyttä? EA Los Angelesilta ei ole puuttunut ainakaan ensiksi mainittua. Moni veisi kunniakkaan sarjan loppuun vanhoihin meriitteihin nojaten. Sitähän fanitkin odottavat. Tiberian Twilight heittää kuitenkin romukoppaan lähes kaiken tutun. Tilalle tarjotaan jotain uutta ja jotain lainattua, mutta ennen kaikkea jotain erilaista.

Päätös ei ole aivan loppuun saakka harkittu. Riski fanien vieraannuttamiseen on karmea. Hyväkään suoritus ei riitä kirkastamaan pettynyttä mieltä, jos paketin sisältö ei vastaa etikettiä. Nimen ja maineen takaa löytyy kuitenkin myös peli, joka ansaitsee tulla arvioiduksi omilla ansioillaan, ilman menneisyyden painolastia.

Liikkuva linna

RTS-genreen ennen erottamattomasti kuulunut pesänrakentaminen on viime vuosina saanut väistyä toiminnallisempien ratkaisujen tieltä. C&C 4 seuraa uusia tuulia. Enää ei pukata tönöä toisen perään, mutta rakentamista ei sentään olla hylätty tyystin. Tilalle tarjotaan liikkuvaa linnaa, Mobile Construction Vehicleä, tuttavallisemmin MCV-mönkijää.

Tukikohdan voi viedä nyt sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Joukkojaan ei kuitenkaan voi paisuttaa, jos kotipesäänsä ei naulaa hetkeksi maan tasalle. Kun sangen rajallinen yksikkömittari on pumpattu täyteen, voi taas nostaa kodin selkään ja vaihtaa maisemaa.

Mönkijöitä valmistetaan kolmea erilaista tyyppiä. Hyökkääjillä, puolustajilla ja tukijoukoilla on kullakin omanlaisensa valikoima yksiköitä ja erikoiskykyjä. Tukikohtansa voi myös tarpeen vaatiessa vaihtaa toisenlaiseen vaikka kesken taistelun, tosin uuden odotteluun kuluu sen verran aikaa, ettei temppua kannata tehdä harkitsematta.

Myös resurssinkeräily on päätynyt kompostiin. Sotajoukkoja saa työntää rintamalle tasan niin paljon ja nopeasti kuin yksikkörajoitus ja rakennusnopeus vain antavat myöten. Rivitankin kurja kohtalo ei tunnu lompakossa, eikä uuden syntymiseenkään yleensä kulu muutamaa sekuntia pidempään.

Tiberiumille on silti käyttöä uudessakin maailmassa. Eri väreinä esiintyvää kristallia käytetään teknologiapäivitysten avaamiseen. Yksinpelissä nähtävällä punaisella kristallilla pisteitä saa napattua tililleen välittömästi, vihreä ja sininen lajike vaativat kuljetusta lähtöalueelle. Moninpelissä kahden jälkimmäisen hallitseminen on avain voittoon, yksinpelissä korkeintaan välttämätön paha.

Uudet kuviot muuttavat sodan luonnetta. Kun joukkoja ammennetaan pohjattomasta laarista, nousee oikean työkalun valinta pääosaan. Taistelut ovatkin aaltoliikettä. Tuttuun kivi-paperi-sakset -tyyliin joka naulalle löytyy vasara ja ruuville mutteri. Voiton kerää se, joka taitavimmin aavistaa vihollisen liikkeet ja osaa vastata niihin asianmukaisin keinoin.

Järjestelmä oudostuttaa ensin, mutta ihan kelvottomasta virityksestä ei sentään ole kyse. Taktiikkansa joutuu laatimaan uudestaan, mutta siinä onnistuvat saattavat löytää etenkin moninpelistä jopa tuoreita sävyjä. Kolmen tukikohtatyypin yhteispelissä on ideaa, vaikka sama onkin toteutettu paremmin World in Conflictissa.

Jos se toimii MW2:ssakin…

Muoti on sen sijaan vaarallista. FPS-rintaman tämän hetken juttu on kokemuspisteisiin ja tasojen nousun myötä avautuviin uusiin aseisiin ja ominaisuuksiin perustuva roolipelimäinen tapa koukuttaa pelaaja. Se, mikä toimii toisaalla, ei kuitenkaan käänny sellaisenaan RTS-maailmaan.

Pelityypissä, jossa voiton avain on erilaisten yksiköiden yhteispeli, tuntuu rajoittaminen todella tympeältä. Olisiko mukava päästä harjoittelemaan niillä vahvimmilla sotakoneilla jo yksinpelin puolella? Sori, vaikka pelaisit soolokampanjan lävitse, tarvitset vielä tuntitolkulla toistoja ennen kuin teknologiapuun viimeisetkin salaisuudet aukenevat. Se muuten syö miestä rotan lailla, kun vihollinen marssittaa areenalle kolossin toisensa perään samalla, kun itse joutuu pelaamaan vajaalla pakalla.

Moninpeliin kiinteästi naitettu yksinpeli poikii myös yhden C&C 4:n kiistellyimmistä ominaisuuksista. Tämä on siis virallinen selitys, koska DRM-peikkohan siellä taustalla oikeasti häärii. Peli vaatii nimittäin jatkuvan verkkoyhteyden, myös silloin, kun sitä tahtoisi pelata ihan vain itsekseen. Uutisointeja seuranneet ovat saattaneet huomata, että tämä harmittaa joitain EA:n omiakin pomoja.

Rajoitettu yksikkövalikoima tekee yksinpelistä ja sen kahteen näkökulmaan haarautuvasta kampanjasta tylsää ja ilotonta puurtamista. Eihän siinä montaa tuntia kulu per puoli, mutta sekin aika tuntuu hukatulta.

Moninpelissä löytyy sen sijaan potentiaalia. Näyttää siltä, että se on ollut koko teoksen kiintopiste, mikä oudoksuttaa. Vahva tarinavetoisuus kun kuuluu kuitenkin C&C-sarjan perinteisiin. Verkossa pelaaminen on joka tapauksessa hauskaa. Tai olisi, jos järjestelmä toimisi.

Matchmaking-systeemi oli ainakin tätä kirjoittaessa käytännössä rikki. Matseja saa odottaa minuuttitolkulla, yleensä huonolla menestyksellä. Eikä se paljoa naurata, että pelin vihdoin alkaessa puolet omasta joukkueesta putoaa linjoilta heti alkuunsa loppujen seuratessa viimeistään kohdattuaan ensimmäisen takaiskun.

Onneksi pelejä voi etsiä myös käsipelillä. Linjoille pääsee tällöin nopeammin ja varmemmin. Herkkänahkaiset tai -verkkoiset pelaajat pilaavat silti kokemusta. Liekö testijakson aikana vastaan tullut yhtäkään sellaista matsia, jossa kaikki osallistujat olisivat jaksaneet loppuun saakka. Turhauttavaa.

Camp, joka ei ole edes hauskaa

Mainitsinkin jo tarinavetoisuuden. C&C:stä puhuttaessa siihen liittyy oleellisena osana aitojen näyttelijöiden käyttö. Kane on aina Kane, mutta mihin katosi huumori? Budjetin puutteita ei paikata ylinäyttelemällä, erityisesti eversti Jamesin silmienpullistelu on suorastaan tuskallista katsottavaa. Heikosti kirjoitettu ja vielä heikommin näytelty nyrpistely herättää pahimmillaan myötähäpeän tuntemuksia.

Pelin puolella tekniikka sen sijaan toimii suhteellisen hyvin. Piirtoetäisyys tosin harmittaa. Kun kameran sijainti on valittavissa väliltä lähellä – vielä lähempänä, ei ruudulle jää tilaa kovin kummoiselle taktikoinnille. Hiljattain pelaamaani Supreme Commander 2:seen verrattuna ero on melkoinen.

Yritys on ollut selvästi kova, mutta lopulta on pakko langettaa tyly tuomio. Tiberian Twilight ei ole erityisen hyvä peli. Ideoita on riittänyt, mutta iso osa niistä olisi saanut jäädä suunnittelupöydälle. Niiden toteutuskelpoistenkin kohdalla ollaan monessa kohden menty metsään.

Jos kyse olisi tuntemattomasta brändistä, voisi kritiikki olla armollisempaa. Moninpelissä on potentiaalia, joka realisoituu teknisten ongelmien vuoksi harmillisen harvoin, eikä yksinpelikään ole aivan ansioton, ainoastaan tylsä. Lopulta on kuitenkin pakko muistaa, että Tiberian Twilight on Command & Conquer -sarjan päätösosa, eikä se kaikkine muutoksineen ja heikkouksineen yksinkertaisesti omaa tarpeeksi leveitä hartioita kantaakseen maineikkaiden edeltäjiensä perintöä.

 

Tekijä: EA Los Angeles
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: PC Windows 7, Phenom 9850+, 3 Gt muistia, Radeon HD4870 X2
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP SP, Vista tai Windows 7, Intel Core2 Duo tai AMD 64 X2 tai parempi prosessori, 256 Mt näytönohjain, jossa shader model 3 -tuki, 1 Gt muistia XP:llä, 1,5 Gt muistia Vistalla ja Windows 7:llä, 10 Gt kiintolevytilaa, Internet-yhteys pakollinen
Pelaajia: 1-10
Pelin kotisivu: http://www.commandandconquer.com
Juho Anttila

 

Lisää aiheesta

Command & Conquer 3: Tiberium Wars (PC)

Command & Conquer Generals: Zero Hour (PC)

Command & Conquer Tiberian Sun: Firestorm (PC)

Command & Conquer: Renegade -ennakko (PC)

Command & Conquer: Tiberian Sun (PC)

Red Alert 3 (360, PC)

StarCraft II -moninpeliennakko (PC)

Supreme Commander 2 (PC, Xbox 360)

Lue myös

S.T.A.L.K.E.R Call of Pripyat (PC)

Battlefield: Bad Company 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Dragon Age Origins: Awakening (PC, PS3, Xbox 360)

Bioshock 2 (PC, PS3, Xbox 360)