Uusimmat

Command & Conquer: Tiberian Sun (PC)

01.09.1999 17:29 Jukka O. Kauppinen

Command & Conquer oli yksi aikansa suosituimpia pelejä, ja se myi satojatuhansia kopioita ympäri maailman. Samalla se aloitti reaaliaikaisten strategiapelien buumin, joka on jatkunut tähän päivään saakka. Nyt vuosien odotuksen jälkeen Command & Conquer on saanut vihdoin jatko-osansa, Tiberian Sunin.

Tiberium Sunin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2030. Myrkyllinen mutta erittäin arvokas puoli-orgaaninen Tiberium-mineraali jatkaa leviämistään maapallolla. Tiberiumin hallinnasta taistelevat edellenkin YK:n alainen Global Defence Iniative (GDI) ja sen arkkivihollinen, Brotherhood of NOD. Brotherhood of NOD on kuitenkin hajonnut erillisiin ryhmiin menetettyään johtajansa Kanen viime tiberium-sodassa – johon ensimmäisen Command & Conquerin tapahtumat siis sijoittuivat. Vaan kuinkas ollakaan, Kane tekeekin yllättäen comebackin ja niinpä GDI ja NOD ovat taas napit vastakkain.

Tiberian Sun on siis näitä niin sanottuja reaaliaikaisia strategiapelejä. Reaaliaikaisuus tarkoittaa siis sitä, että pelin tapahtumat etenevät kokoajan, ”reaaliajassa”, sen sijaan että pelaajat siirtelisivät yksiköitään vuorotellen. Yhtä olennaista kuin sotiminen, Tiberian Sunissa on oman tukikohdan rakentaminen ja taisteluyksiköiden tuotanto. Rakentaminen vaatii tietysti rahaa, ja sitä saadaan keräämällä tiberiumia. Tiberiumia kerätään eräänlaisella puimurilla. Puimuri vie kerätyn tiberium jalostamoon, missä mineraalit muutetaan sitten rahaksi. Sanomattakin lienee selvää, että tiberium-kuljetusten suojeleminen on erittäin tärkeää. Jos vihollinen pääsee vaikkapa tuhoamaan tiberium-puimurin, se tuntuu heti pelaajan kukkarossa.

Command & Conquerin tapaan Tiberian Sunin voi pelata joko GDI:n tai NODin puolella. Kummallakin puolella on aivan oma juonensa ja tehtävänsä, joten Tiberian Sun sisältää tavallaan kaksi eri peliä. Tehtäviä on väritetty runsaalla videokuvan käytöllä, ja mikä ilahduttavinta, näihin videopätkiin on palkattu muutamia kohtalaisen nimekkäitä näyttelijöitä (mm. Michael Biehn ja James Earl Jones). Mielenkiinen juoni lisääkin pelin kiinnostavuutta tuntuvasti.

Tulevaisuudessa kun ollaan, GDI:n ja NODin kalusto on pistetty Tiberian Sunissa lähes kokonaan uusiksi. Esimerkiksi GDI:n tankit ovat saaneet tehdä tilaa uusille taisteluroboteille. NODin uutuuksia taas ovat mm. maan alla huomaamattomasti mönkivät erikoispanssarit. Joitakin vanhoja yksikköjä on tietysti myös mukana, kuten Orca-hävittäjät, jotka tosin nekin ovat saaneet kaksi uutta sisar-konetta, Orca-pommittajan ja Orca-kuljetuskoneen.

Kuten Command & Conquerissakin, GDI:llä on tavanomaisempia, tulivoimaan ja raskaaseen panssarointiin luottavia yksiköitä, kun taas NODilla on erikoisempia, taktiikkaa vaativia huipputeknisiä härveleitä. GDI:n ilmavoimat ovat nyt entistä vahvemmat uusien Orca-koneiden sekä lentokykyisten jumpjet -sotilaiden ansiosta. Toisaalta ilmavoimista ei tietenkään ole paljoakaan apua NODin maanalaisia yksiköitä vastaan. Sen sijaan GDI voi torjua mönkijöitä asvaltoimalla tukikohtansa maankamaran.

Rakennuspuolella muutoksia on tehty vähemmän. Tukikohtien selkärangan muodostavat edelleen samat vanhat voimageneraattorit, tiberium-jalostamot ja parakit kuin ennenkin. Tiberium Sunin uudet rakennelmat ovat lähinnä uusia puolustuslaitteita. GDI voi nyt mm. ympäröidä tukikohtansa (hirveät määrät sähköä syövillä) voimakentillä ja NODilla taasen on tarjolla Obelisk-laserista uusi, pienempi versio. Erinomainen uutuus molemmille osapuolille on tukikohtien muureihin asennettava automaattiportti, joka avautuu omille joukoille, muttei vihollisille.

Suuria yllätyksiä ei löydy myöskään käyttöliittymästä. Ainoa suurempi uudistus on reittipistejärjestelmä, jolla pystyy jättämään maastoon valmiiksi merkattuja reittejä, joita omat yksiköt osaavat tarvittaessa seurata. Reittipistejärjestelmä sallii silmukoiden tekemisen, joten sillä onnistuu myös partioreittien tekeminen.

Tekoäly ei ole koskaan ollut Command & Conquerin vahvimpia puolia, ja valitettavasti se ei ole sitä myöskään Tiberian Sunissa. Vaikka joitain parannuksia tekoälyyn on toki tehtykin – esimerkiksi yksikköjoukon saa automaattisesti jonottamaan korjausvarikolle – niin yleisesti ottaen yksiköt ovat aika h*lvetin tyhmiä. Ne reagoivat todella laiskasti – jos ollenkaan – lähistöllä riehuviin taisteluihin. Jos vihollinen ei tule yksikön aseiden kantaman sisälle, todennäköistä on että yksikkö ei tee mitään, vaikka vihollinen olisi pistämässä koko tukikohtaa päreiksi. Yksiköt eivät myöskään osaa liikkua kunnolla ryhmässä, vaan nopeat – ja ne usein heikoimmat – yksiköt kaahaavat omaa vauhtiaan hitaampien ja raskaampien yksiköiden edellä. Niinpä taisteluosastot hajoavat liikkuessaan usein pitkiksi letkoiksi, jotka ovat äärimmäisen alttiita vastahyökkäyksille.

Tekoälyn heikkoudet on onneksi paikattu erinomaisesti suunnitelluilla tehtävillä. Kun alun tylsänpuoleisista tutustumistehtävistä on päästy, alkavat Tiberian Sunin tehtävät muuttua yhä mielenkiintoisemmiksi ja monimutkaisimmiksi. Heikko tekoäly eli ei, kaikkia tehtäviä ei yksinkertaisesti pysty voittamaan pelkästään vyöryttämällä yksiköitä päin vihollista. Esimerkiksi eräässä tehtävässä GDI:n tulee vallata saarella sijaitseva NODin tukikohta. Saareen vievää siltaa on turha edes yrittääkään käyttää ennenkuin sitä tulittava NODin tykistö on saatu tuhottua. Tykistö tietysti pitäisi tuhota ilmavoimilla, mutta sitä ennen saaren ilmapuolustus olisi neutraloitava…

Juuri tälläisessä kohdin Tiberian Sun on parhaimmillaan: kun pelaaja joutuu todella vaivaamaan päätään miettiessään taktiikkaa vihollislinjojen murtamiseksi.

Tiberian Sunin hyvin suunnitellut tehtävät ja mielenkiintoinen juoni eivät kuitenkaan riitä peittämään sitä tosiseikkaa, että reaaliaikaisia strategiapelejä enemmän pelanneelle, siinä on hyvin, hyvin vähän uutta. Kun peli on ollut näinkin monta vuotta työnalla, niin olisi Tiberian Sun voinut olla vähän enemmänkin kuin Command & Conquer uusilla tehtävillä, yksiköillä ja grafiikoilla. Ja edes tuo grafiikka ei nykymittapuun mukaan ole mitenkään erityisen näyttävää – mikä on hiukan yllättävää. Eihän grafiikka tietenkään se pelin tärkein asia ole, mutta ei vähän koreammasta toteutuksesta haittaakaan olisi.

Alkuperäisen Command & Conquerin fanit tuskin kuitenkaan pettyvät Tiberian Suniin. Ja ensimmäiseksi reaaliaikaiseksi strategiapeliksi Tiberian Sun on varmasti mitä mainioin. Toisaalta niiden pelaajien – arpisten totalannihilationeiden ja starcraftien veteraanien – jotka alkavat olla jo kokolailla leipääntyneitä koko genreen, on ehkä parempi harkita rahojensa sijoittamista johonkin toiseen peliin.

Joka tapauksessa, vaikka Tiberian Sun tuntuukin tavallaan aika kuluneelta ja vanhentuneelta, niin silti sitä jää aina naksuttelemaan tuntikausiksi. Jostain syystä Tiberian Sun vain tuntuu paremmalta kuin sen osien summa, joten jotain kummaa taikaa siinä täytyy olla.

 

Tekijä: Westwood Studios
Julkaisija: Electronic Arts
Kotisivu: www.tiberiansun.com

Jukka O. Kauppinen

Muropaketin uusimmat