Commander: Conquest of the Americas (PC)

09.08.2010 14:00 | Juho Anttila

Viime vuosituhannen puoliväli, rautaisten miesten ja puisten laivojen aika. Suomalainen Nitro Games on ehtinyt lyhyen olemassaolonsa aikana väsäämään tästä kiehtovasta ajanjaksosta niin pelin kuin nipun lisälevyjäkin.

Nyt on tullut aika julkaista aivan uusi täysimittainen peli. Commander: Conquest of the Americas on East India Companyn henkinen seuraaja, mutta pystyykö se välttämään edeltäjäänsä vaivanneen puisevuuden?

Uutukainen seilaa pelillisesti samoilla vesillä East India Companyn kanssa, mutta kuten nokkelammat saattoivat jo nimestä arvata, katse on suunnattu päinvastaiseen ilmansuuntaan. Luvassa on 150 vuotta Amerikan asuttamista ja kaupankäyntiä mustan ruudin katkuisilla meritaisteluilla ryyditettynä.

Nitronsa aiemmin nauttineet tietävätkin jo, mistä leikissä on kyse. Pelimuotodualismissa kohtaavat taloudenhallintaan keskittyvä strategiaosuus ja suurten laivojen väliset reaaliaikaiset, taktista silmää vaativat taistelut. Viimeksi mainitut pääsee nauttimaan arcademaisen kevyinä rts-paloina, realistisena simulaationa tai näiden välimuotona.

Pelin pyörähtäessä käyntiin sukulaisuussuhde edeltäjään käy enemmän kuin selväksi. Amerikan valloitus voisi olla vaikka pelkkä lisälevy Kauppakomppaniaan. Käyttöliittymä ja graafinen ilme ovat suoraa jatkumoa jo aiemmin nähdylle. Pelimoottori onkin ainakin päällepäin vain visuaalisesti päivitetty versio East India Companyn vastaavasta.

Ensisilmäys kertoo silti, että kehitystäkin on tapahtunut. Kokonaiskuva on kauniimpi ja yksityiskohtaisempi, kulmikkaita kasvokuvia on pyöristetty ja toiminnot löytyvät entistä helpommin. Myös meritaistelut ovat kehittyneet, niistä lisää hieman tuonnempana.

Rahat lopussa

Pelaaja saa tälläkin kertaa käskynsä ylemmältä taholta. Kruunu tahtoo uuden uljaan maailman luonnonvarat haltuunsa. Virtuaalikomentajan rooliksi jää käytännön toteutus neljän eri näkökulmaa edustavan neuvonantajan tarjotessa mielipiteitään siitä, mitkä toimenpiteet edistävät valloitusta tehokkaimmin.

Idän viisaat miehet eivät jää pelkiksi besserwissereiksi, vaan heillä on myös tärkeä pelillinen funktio. Vaatimukset ja ehdotukset esitetään tehtävinä, joita suorittamalla neuvonantajat pidetään tyytyväisinä. Mitään ei ole pakko tehdä, mutta liian omapäinen komentaja huomaa pian joutuneensa työttömäksi. Vaatimustaso nousee ajan kuluessa, eikä kaikille voi aina olla mieliksi. Tasapainottelu oman pelityylin ja tehtävien välillä on tärkeä osa voittoon vaadittavaa strategiaa.

Uudelle mantereelle perustetut siirtokunnat tarvitsevat ennen kaikkea ihmisiä. Syntymien odottamisen sijaan asukaslukua kasvatetaan rahtaamalla parempaa elämää etsiviä ihmisparkoja Atlantin yli. Takaisin päin kulkevat laivat on lastattu, ainakin toivon mukaan, kullalla, mausteilla ja muilla eksoottisilla rikkauksilla.

Väkiluvun kasvaessa paisuu myös siirtokuntien vaikutuspiiri ja saatavilla olevien resurssien määrä. Samalla myös ongelmat lisääntyvät. Kansa vaatii leipää ja sirkushuveja. Erilaiset uudet rakennukset parantavat mielialaa ja tuottavuutta, mutta rasittavat samalla muutenkin koko ajan tyhjyyttään kolisevaa kassaa.

Pelaaminen on varsinkin aluksi hidasta ja jopa itseään toistavaa. Entistä kätevämpi automaattisten kauppareittien suunnittelutyökalu helpottaa onneksi tilannetta. Tarkkaavaisuutta vaaditaan silti, tuhlailevalle komentajalle käy helposti kuin Kreikan hallitukselle: rahat loppuvat mutta tällä kertaa mistään ei löydykään pelastavia rahanlainaajia.

Kentällä on myös muita valtioita. Varsinkin pelin alkupuolella kilpailijat puuhailevat omissa oloissaan, mutta tilan käydessä ahtaaksi myös tunteet kuumenevat. Tällöin tarvitaan joko taitavaa diplomatiaa tai raakaa voimaa. Riidat ratkaistaan nimittäin viime kädessä taistelukentällä.

Tykkien jyskettä

Sotilaalliset yhteenotot ratkotaan joko automaattisesti tai reaaliaikaisen taktisen taistelujärjestelmän avulla. East India Companyssä harmittanutta laivaston kokorajoitusta on helpotettu, nyt kumpikin konfliktin osapuoli voi tuoda kehään parhaimmillaan 15 alusta.

Myös sotiminen on kokenut kasvojenkohotuksen. Valaisu- ja vesiefektejä on viilattu ja käyttöliittymäkin tuntuu nykyaikaisemmalta. Itse pelaaminen ei kuitenkaan ole juuri kehittynyt aiemmin nähdystä. Laivoja käskytetään naksustrategian keinoin, mutta tarvittaessa hienosäätöä voi harjoittaa hyppäämällä yksittäisen aluksen kyytiin.

Tavallisesta naksuttelusta homma eroaa lähinnä tuulen vaikutuksen osalta. Kepeimmillä realismiasetuksilla puhurilla ei ole niin väliä, mutta simulaation valinneet joutuvat miettimään välillä tosissaan, miten välttää motitetuksi tuleminen. Touhu on suhteellisen hidastempoista, mutta maistuu merisodasta kiinnostuneille.

East India Company 1.5

Lopulta sama hidastempoisuus on myös koko Commander: Conquest of the Americasin pahin heikkous. Toki rauhallisillekin peleille riittää kysyntää, mutta liian usein tekemistä tuntuu löytyvän vain aivan liian vähän. Mikromanagerointi ei ole pidemmän päälle kauhean kiinnostavaa, mutta toisaalta automaattisia reittejä sahaavien laivastojen katselemisestakaan ei riitä hupia loputtomiin.

Tuntuu, että uudistusten vastapainona puuhailtavaa riittää jopa vähemmän, kuin East India Companyssä. Aihepiiristä olisi varmasti saanut irti paljon enemmänkin. Nyt Nitro Games tuntuu jämähtäneen omalle mukavuusalueelleen ilman rohkeutta tai resursseja laajentaa tuttua näkökulmaa. 

Commander: Conquest of the Americas on sisällöllisistä puutteistaan huolimatta Nitro Gamesin tähän mennessä paras peli. Toisaalta se on myös käytännössä aivan sama peli kuin East India Company lukuisine lisäosineen, eikä kyse ole edes mistään Starcraftin kaltaisesta saman lajityypin sisällä operoimisesta.

Kiittelin edellisen pelin Privateer-lisäosaa ansiokkaasta tutun pelikokemuksen varioimisesta. Commanderin kohdalla hymy uhkaa jo hyytyä. Toivottavasti peli myy sen verran, että Nitro Gamesilla riittää resursseja tarjota seuraavalla kerralla puulaivanäkemykseensä jotain aidosti uutta.

 

Tekijä: Nitro Games
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: PC Windows 7, Phenom 9850+, 4 Gt muistia, Radeon HD5830
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP, Vista tai 7, 2,0 GHz Core Duo tai vastaava prosessori, GeForce 7800 tai vastaava näytönohjain, jossa 256 Mt muistia ja pixel shader 3.0 -tuki, 2 Gt muistia, 4 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.cota-game.com/

Juho Anttila

 

Lue myös

Lautapeli: Red November

Arvostelu: Starcraft 2 (Mac, PC)

Arvostelu: Sniper: Ghost Warrior (PC, Xbox 360)

Ensikosketus: Ghost Recon: Future Soldier – soturit kuin kummitukset