Condemned 2 (PS3, 360)

23.04.2008 18:38 Antti Mutta

Sarjamurhaajia, aikamme rakastetuimpia antisankareita, jahdataan lukuisissa kirjoissa ja elokuvissa. Siksipä on yllättävää, että aihetta kunniallisesti käsittelevää videopeliä saa metsästää kissojen ja koirien kanssa.

Condemned: Criminal Originsia voi kehua ainakin hyvästä yrityksestä. Yliluonnolliseksi venähtänyt jahti keskittyi kuitenkin liikaa pummien pätkimiseen rikostutkinnan sijaan. Lupaavien ainestensa vuoksi jatko-osaa jäi silti odottamaan. Nyt Condemned 2 on täällä, mutta onko ensimmäisen osan virheistä opittu mitään?

Pelintekijöinä on edelleen Monolith Productions, joka ansaitsi toimintakauhun kannuksensa F.E.A.R.-pelillä. Ensimmäisessä Condemnedissä tätä ei huomannut. Jatko-osassa tuttuus iskee ja lujaa. Ammuskelun määrä on kasvanut eksponentiaalisesti, ja viimeistään käytävillä pyssy tanassa juostessa pelon rippeet syrjäyttää tunne nimeltä deja vu.

Condemned 2:n voikin summata yhdellä sanalla: skitsofreeninen.

F.E.A.R.:n lisäksi peli yrittää olla sarjamurhaaja-trilleri, nyrkkitappelusimulaattori, kummitusjuttu ja väkivaltamässäily. Pahemmin identiteetti karkailee silti pelillisellä puolella, jossa tekijät kokeilevat kaikenlaista täysin turhista tilannekohtaisista toiminnoista kamppailupeleistä tuttuihin lyöntikomboihin asti.

Rentun reissu

Jos sarjamurhaajat ovat antisankareita, niin sitä on myös Condemnedien kyyninen päähahmo Ethan Thomas. Henkilökohtaiseen kriisiin ensimmäisessä osassa syöksynyt erikoisagentti on jatko-osassa Charles Bukowskin veroinen ryyppyveikko. Ainoa ero on, että siinä missä Bukowski raapusti runoja, Thomas hakkaa heittiöitä.

Alkoholi ei kuitenkaan auta Thomasin ongelmiin, joita ovat todentuntuiset painajaiset. Valveunia käy syyttäminen myös siitä, että Thomas saa pestin takaisin erikoisjoukkoihin. Aavemainen sarjamurhaaja puhuu nimittäin unissa sankarillemme. Eikä tässä kaikki – näyissä musta lima ja siitä sikiävät olennot yrittävät vallata maailman.

Tulevaisuudenkuva on synkkä ja lohduton. Groteskia tappotaidetta luova sarjamurhaaja riehuu vapaana. Seiniin asennetut, ajatuksia muuttavat laitteet ovat tehneet kadun asukeista verenhimoisia hulluja. Helvetin portit aukeavat kun yhteiskunnan alin sakka päättää yhtäkkiä mellakoida kuin lauma zombieita. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?

Condemned 2:n tarina on kiehtova, mutta kerronta on kaoottista. Salamyhkäisyys ja mystisyys kääntyvät itseään vastaan, kun tapahtumia ei selvitetä ja uusia käänteitä esitellään jatkuvasti. Henkilöiden ja paikan nimet ovat vain sanoja ja ruumiit pikselikasoja, kun tunnesiteet ovat virittämättä.

Nyrkit puhuvat

Tarinan puutteita voi korvata monella tapaa. Condemned 2 päätyy yksinkertaisimpaan vaihtoehtoon – väkivaltaan. Mätkimisseikkailusta tuleekin mieleen grindhouse-elokuvien suorasukainen eksploitaatiohenki – väkivaltaa väkivallan vuoksi.

Mikäs siinä, kun taistelujärjestelmän runko toimii. Nyrkkejä heilutellaan näppärästi liipaisinnapeista. Iskuja voi estää oikein ajoitetulla yhteisnapautuksella. Tarpeeksi turpaan tikkaamalla aika hidastuu ja pelaaja saa painella ohjaimen nappeja pyynnöstä. Lopputuloksena on vastustajan eliminoiminen, hämmästyttävän tylsästi. Trendikäs pelillinen ominaisuus on lopulta täysin turha toiminnan hidastaja.

Kättä pidempääkin on tarjolla runsain mitoin, vaikka valikoima ei suuremmin ensimmäisestä Condemnedista eroakaan. Rajoittuneesti ihan kaikki maassa lojuva ei kuitenkaan kelpaa aseeksi. Kakkosneloset, putkenpätkät ja golfmailat kelpaavat kuitenkin laitapuolen kulkijoiden kouluttamiseen. Uutuutena myös tuliaseita on kosolti. Lähitaistelupuristit tuskin pitävät tästä lisästä.

Rikospaikkahutkintaa

Condemnedin ylivoimaisesti mielenkiintoisin, ja samalla suurimman pettymyksen tuottanut, osuus oli rikospaikkatutkinta. Pelintekijät ovat onneksi petranneet poliisityön suhteen jatko-osassa. Johtolankoja saa kaivella useammin ja monipuolisemmin. Nyt päätelmät tapahtumista tehdään itsenäisesti ja vaihtoehtojakin on useita. Työnjälki arvostellaan asteikolla yhdestä viiteen.

Kuolinsyyn päättelyn, verijälkien seuraamisen uv-lampulla ja valokuvien ottamisen kaltaisten proseduurien läpikäyminen on oikeasti jännittävää puuhaa. Silti etsivän hommia on edelleen liian vähän, eikä se sovi muuhun peliin luontevasti. Kun on piessyt kaasuputkella pelleksi pukeutuneita pummeja, niin rauhoittuminen kuolinpaikan tarkasteluun ja sakinhivutuksen jatkaminen heti sen jälkeen tuntuu hämmentävältä.

Kokonaisuuden kannalta parempi olisi, jos jompikumpi osuus puuttuisi – joko alituinen nokkapokka tai vaihtoehtoisesti rikospaikkatutkinta. Tässä muodossaan molemmille ei ole sijaa.

Teknisesti tasokasta toivottomuutta

Jos Condemned 2 on joltain osa-alueeltaan yksiselitteisesti toimiva, on se tekninen toteutus. Visuaalisesti peli on nimittäin näyttävä. Kerrostalolähiöiden urbaani rappio on kuvattu antaumuksella. Myös hahmomallinnus on inhan realistista.

Pelottelutehosteet, kuten kohiseva ruutu tai ruudun värjäytyminen, toimivat. Liikkeestä syntyvä pehmenemistehoste on yksi aidoimmista koskaan. Outoa kyllä, ainoa hidastelua aiheuttava kohta sijoittuu ulkoisesti yksinkertaiselta vaikuttavaan toimistotilaan.

Nihilistinen tulevaisuus

Condemnedin kurjuutta palvovassa lähestymistavassa ei sinänsä ole mitään vikaa. Valitettavasti pelillisesti ollaan todella vakavasti hakoteillä. Jatko-osa ei korjaa ensimmäisen pelin vajaavaisuuksia kuin rikostutkinnan osalta. Muilta osilta toistetaan samat virheet, vain pahemmin. Kauhutunnelma jää samasta syystä halpamaisen säikyttelyn varaan. Vähemmällä turpasaunomisella ahdistava tunnelma pääsisi kasvamaan kunnolla.

Monolith Productionsilla on selvästi tehtävä, jota eivät suuremmin ulkopuolisten parannusehdotukset muuta. Tästä muistuttaa myös fightclubimainen, täysin tarpeeton moninpelimättö. Ehkä tarkoituksena on kuvata modernin yhteiskunnan paatuneisuutta. Alemmilla yhteiskuntaluokilla ei ole merkitystä, kun kadunmiestä käsitellään kuin kuonaa. Tai ehkä on yksinkertaisesti liioiteltua kaivaa yhteiskuntakritiikkiä Condemnedin mätänevän ruhon sisälmyksistä.

Oli miten oli, mutta Condemned 2:n tapahtumia miettiessä herää lopulta kysymys, kuka onkaan suurempi sarjamurhaaja – muutamia ihmisiä nylkenyt ja paloitellut kummajainen vai satoja laitapuolen kulkijoita puupalttooseen lähettänyt kytän puolikas. No, ehkei Condemned 2 kestäkään kokonaisuutena vastaavanlaista, tai yleensä minkäänlaista tarkastelua. Vain väkivallalla on väliä. Turpiin vaan ja onnea, siis.

Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Tekijä: Monolith Productions
Julkaisija: Sega
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-8
Pelin kotisivut: http://condemnedgame.com