Convoy (Mac, PC)
Tekijä: Convoy Games
Julkaisija: Indietopia Games
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, 2,2 GHz tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 25 USD (kauppasivu)
Pelin kotisivu: http://www.convoy-games.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Muutaman vuoden takainen FTL oli mitä mainioin peli. Se yhdisteli kevyttä strategiaa ja roolipelailua eeppiseksi tähtimatkaksi, joka on hurmannut niin tietokoneella kuin mobiililaitteilla pelaavia.
FTL:n menestyksen jälkeen moni alkoi visioimaan omia pelejään. Otetaan FTL, vaihdetaan avaruusaluksen tilalle vaikka autot ja mitä tulee? Convoy!
Convoy yllätti minut hieman puskista, sillä se oli taas niitä pelejä, jotka eivät oikein päässeet edes henkiselle tutkalleni ennen kuin ne yllättäen ilmestyivät Steamiin. Kuvauksensa perusteella kyseessä onkin melkoinen kloonipeli. Pelaajan avaruusalus on ottanut hittiä ja syöksynyt oudolle planeetalle. Törmäyksessä aluksesta irtosi jos jonkinlaisia tarpeellisia osia, joita ilman takaisin avaruuteen ei ole asiaa.
Niinpä avaruusveikkosemme pyöräyttävät pystyyn saattueen: suurta kuljetusautoa lähtee saattamaan pari pienempää ajoneuvoa. Tämän saattueen tehtävänä olisi sitten navigoida vihamielisellä planeetalla, löytää osaset ja pelastaa aluksen miehistö. Helpommin sanottu kuin tehty.
Auto tykkää kun sillä ajetaan
FTL:ssä pelaamisen perusyksikkö oli tähtijärjestelmä. Pelaaja suhasi kartalla järjestelmästä toiseen kohdaten niistä jokaisessa aina yhden tapahtuman ja siirtyen sitten eteenpäin. Convoyssä tämä on korjattu vapaalla liikkumisella. Pelaajan saattue suhaa heksakartalla kuin missäkin Amiga-pelissä konsanaan etsien paitsi kartalla vilkkuvia leiriytymispaikkoja ja tarinanpätkiä, myös satunnaisia tapahtumia.
Vastaan tulee jos jonkinlaista. Planeetan herruudesta kisaa kolme sotaisaa osapuolta, joista jokaisella on omat reviirinsä. Pelaajan liikkuessa vaikka korkeateknologiaa suosivien TORVUS-hemmojen mailla vastaan tulee tiesulkuja, taivaalla kiitäviä tarkkailuliidokkeja ja ties mitä muuta. Mad Max –henkisten ryövärien alueella taas kohtaa poltettuja kyliä, ryöstettyjä ihmisiä ja väijytyksiä.
FTL:n tavoin monet näistä satunnaiskohtaamisista ovat pieniä tarinavinjettejä, joissa saa tehdä omia valintojaan. Törmäät outoon baariin. Uskallatko mennä sisään? Baarimikko tarjoaa juotavaa. Juotko? Heräät pökerryksissä sidottuna takahuoneesta ja sinua uhataan aseella. Mitä teet? Ja niin edelleen. Valinnoilla on seurauksensa: joskus voi saada vaikka uusia ajoneuvoja saattueeseensa, menettää entisiä tai vaikka löytää resursseina tarvittavia romuosia ja bensaa.
Satunnaistapahtumia tuntuu olevan paljon vähemmän kuin vaikka FTL:ssä, sillä jo parin tunnin pelailun jälkeen vastaan tuli koko ajan tuttua kamaa. Tapahtumissa on tosin pieniä variaatioita, joten aina ei voi tietää, onko se baarimikon drinkki myrkytetty vai ei.
Meno on myös satunnaistapahtumissa aika pahuksen kylmää. Kun saattueessa on vain pari autoa, joita sitten vaivalla tuunaillaan ja parannellaan pelin aikana, se syö miestä aika reippahasti kun vastaan tulee ”horisontista kuuluu outo pamaus ja hetkeä myöhemmin yksi autoistasi räjähtää kappaleeksi” –tason satunnaistapahtuma.
Mutta Convoy on muutenkin aika haastava peli. Eikä aina edukseen.
Auto ei tykkää, kun sitä ammutaan
Siinä missä FTL:n taisteluosiossa juoksenneltiin oman aluksen sisällä sammuttelemassa tulipaloja – kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti – Convoyssa taistelut tapahtuvat ikään kuin tien päällä. Ruutuihin jaettu pelikenttä vierii koko ajan eteenpäin ja pelaaja saa säädellä, millaista muodostelmaa autot pyrkivät pitämään. Sitten näille määräillään kohteita, väistellään eteen tulevia esteitä ja niin edelleen.
Erilaisia autotyyppejä ja niihin pultattavia osia riittää kiitettävästi. Erilaiset konekiväärit ja –tykit, sädeaseet, kylkiin pultattavat moottorisahat ja muut tuunakkeet pitävät huolta siitä, että pelityylinsä voi valita. Ainakin jos sattuu satunnaisgeneroidusta maailmasta löytämään niitä haluamiaan aseita, mikä ei läheskään aina ole taattua.
Saattueen keskipisteenä toimii se pelaajan kuljetusalus, jota ei voi liikutella tai muutenkaan ohjailla taistelun aikana, mutta jos sen kestopisteet putoavat nollaan, peli päättyy. Niinpä tehtävänä olisi suojella sitä. Ja se on helpommin sanottu kuin tehty.
Vielä alkupuoliskollaan peli on kohtalaisen simppeliä. Vihollisten autot ovat romuja, jotka popottelevat konekivääreillään pieniä lommoja saatettavan rekan suureen kestopistepalkkiin. Siinä ehtii sitten kivasti ohjailla muita autojaan, töniä vastustajia päin eteen tulevia kallioita ja tehdä muutenkin kaikenlaisia kevätjuhlaliikkeitä.
Tarinan edetessä panokset kuitenkin kovenevat ja kohta ruudulla onkin puoli tusinaa hirvittävin sädeasein varustettua bandiittia, jotka napsaisevat jo taistelun alkusekunneilla pois puolet suojattavan auton kestosta. Kestopisteitä ei voi palautella kuin kartalle sijoitelluissa leireissä, joiden välissä riittää usein aika paljon ajeltavaa. Niinpä usein ollaan siinä tilanteessa, että saattue on jossain hevon kuusessa kaikki autot aivan romuna ja matkaa seuraavaan turvapaikkaan olisi kymmeniä kilometrejä – mikä tarkoittaa useampaakin vaarallista satunnaistaistelua.
Convoy on selvästi halunnut FTL:ksi FTL:n paikalle ja haastaa sen nimenomaan armottomuudessa. On selvästi haluttu tehdä peli, jossa saa hakata päätään seinään tuntikausia ennen kuin edes näkee loppupomoa ja sittenkin saa vielä turpaansa.
On vaikea lähteä erittelemään, mikä lukemattomista muuttujista saa aikaan sen eron, että siinä missä FTL tuntuu armottomalta, mutta reilulta, Convoy tuntuu vain armottomalta. Ehkä siinä, että FTL:ssä menekki oli hidasta. Taistelu taistelulta, kohtaaminen kohtaamiselta, pelaajan alus otti hieman hittiä ja oli koko ajan vähän huonommassa kunnossa. Convoyssa turpakeikat ovat kuitenkin äkillisiä ja nopeatempoisia: saattue menee priimakunnosta lunastukseen ensimmäisen taistelun ensimmäisen viiden sekunnin aikana.
Tuloksena on peli, josta haluaisin pitää enemmän kuin pidän. Convoy tekee nimittäin paljon oikein. Taistelu on mekaanisesti hauskaa, samoin kuin proseduraalisesti luodun maailman tutkiminen ja tarinan kokeminenkin. Eikä minulla ole mitään vaikeuttakaan vastaan, kyllähän FTL:kin ihastuttaa osittain juuri sen takia, että ne harvinaiset voitot ovat työn ja tuskan takana. Näin ne tuntuvat ansaituilta ja arvokkailta.
Ja ehkä Convoykin vielä pääsee sinne. Kehitystiimi tuunailee yhä peliään ja kerää Steamissa palautetta muun muassa vaikeustasosta. Jos FTL on pelattu puhki, Convoy on ihan mukava jatke sille, mutta aivan FTL:n verrokiksi, saati sitten voittajaksi, siitä ei ole.
Lisää aiheesta
Ori and the Blind Forest (PC, Xbox 360, Xbox One)
Trine 3: The Artifacts of Power –ennakko (Linux, PC)
