Cossacks II: Napoleonic Wars (pc)

Vuonna 2001 ilmestynyt Cossacks jäi Suomessa melko vähälle huomiolle, eikä sinänsä ihme. Häpeilemättä Age of Empires -pelistä ideoita varastanut tosiaikastrategia sisälsi hyviä ideoita huonolla toteutuksella varustettuna. Pelin lukuisat lisälevyt sisälsivät lisää tuttua tavaraa, joten raskaalla kädellä uusittu jatko-osa on melkoinen yllätys. Vielä suurempi yllätys lienee se, että Cossacks II: Napoleonic Wars on yksi vuoden parhaista strategiapeleistä.

Edeltäjänsä tavoin Cossacks II: The Napoleonic Wars on sotimiseen painottunut tosiaikastrategia, jossa harrastetaan sivussa kevyttä valtakunnan hallintaa. Erona alkuperäiseen pelaaja ei enää komenna yksittäisistä sotilaista koostuvia armeijoita, vaan peli pyörii ajan hengen mukaisesti yksiköiden ympärillä. Sotaväkeä löytyy laajan jalkaväkivalikoiman lisäksi ratsuväestä ja tykistöstä. Jokaiselle yksikölle on kirjoitettu myös muutaman kappaleen infopätkä, joka kertoo paitsi yksikön toiminnasta, myös historiallisista vaiheista. Näin aluksi eksoottisilta kuulostavat yksikkötyypit tulevat nopeasti tutuiksi noviiseillekin.

Kuten historiaan perehtyneet tietävät, Eurooppa oli Napoleonin aikaan varsinainen ruutitynnyri, jossa luodit vinkuivat ja kalvat iskivät kipinää vähän väliä. Tärkeimmät ajan sotilasmahdeista on mallinnettu myös peliin, mutta hieman koomisesti Englannille, Ranskalle, Venäjälle ja muille tekee seuraa myös Egypti. Aluksi todelliselta komediaoptiolta vaikuttavat pyramidimiehet osoittautuvat kuitenkin pelikelpoiseksi ja viihdyttäväksi vaihtoehdoksi.

Cossacks II: Napoleonic Wars sisältää mukavan valikoiman pelitiloja. Kaikille joukoille identtisen, juonellisen esittelykampanjan lisäksi peli sisältää skirmish-tilan, laajan strategisen kampanjan ja moninpelin lähiverkossa tai Internetin kautta. Varsinkin esittelykampanja ansaitsee erikoismaininnan, sillä se opettaa pelaajalle kaiken tarpeellisen yksiköiden ja kaupunkien hallinnasta.

Pois, pois rauhan toimi jää…

Cossacks II: Napoleonic Warsin keskipisteenä on Euroopan valloitukseen keskittyvä pelitila. Strategisella kartalla pelaaja liikuttelee armeijakuntiaan ja antaa suuripiirteisiä käskyjä nimetyille komentajilleen. Kiinnostavasti peli mallintaa jonkin verran myös alkeellista diplomatiaa, joten liitot ja selkäänpuukotukset tulevat myös tutuiksi. Kun vihamieliset joukot kohtaavat toisensa, peli siirtyy reaaliaikaiseen pelitilaan.

Alueiden valloittaminen perustuu kartoilta löytyvien kaupunkien ja kylien hallintaan. Jokainen kylä tuottaa jotain pelin tuiki tärkeistä raaka-aineista, joita kuluu kaupunkien kehityksen lisäksi ammusten kaltaisiin elintärkeisiin varusteisiin. Tosiaikastrategioiden perustyyliin tekoäly vetää resurssien tuotannossa kotiinpäin aivan tautisesti. Parakit muistuttavat pahimmillaan liukuhihnoja, kun ovesta puskee esiin lähes loputon määrä eliittiyksiköitä. Nettihuhut väittävät, että koneeltakin loppuvat resurssit, joskaan itse en moista ihmettä jaksanut odotella.

Itse sotiminen on tehty mukavan sujuvaksi. Jokainen yksiköiden hallitsema muodostelma sopii tiettyihin tilanteisiin, mutta tuo mukanaan taktisia haittoja. Esimerkiksi marssimuodostelma mahdollistaa ripeän ja lähes loputtoman liikkumisen teillä, mutta tekee yksikön erittäin haavoittuvaksi. Linjassa marssiminen taas kasvattaa tulivoimaa ja puolustusta, mutta väsyttää nopeasti heikkokuntoisia mortteja. Kun kunto loppuu, armeija marssii kirjaimellisesti moraalillaan ja nopea asemanvaihto voi johtaa pikaiseen perääntymiseen kun vihollinen avaa tulen. Muodostelman vaihtaminen on nopeaa ja yksiköt tottelevat muutenkin ripeästi käskyjä.

… voi vainolaisen hurmehella peittää maan

Tuliaseilla on kolme kantamavyöhykettä, jotka määräävät aseiden tehokkuuden. Todella realistisesti mallinnettu ampuminen ottaa huomioon kantaman ja kallistuskulman lisäksi välissä olevat esteet. Ajan hengen mukaisesti yksiköiden kuri on raudanluja, eikä laukaustakaan ammuta, ennen kuin siihen on määrätty lupa. Näin tulitaistelut muodostuvat nopeasti todennäköisyyksien laskemiseksi, kun pelaaja pohtii kuumeisesti, kannattaisiko ampua ensin vai odottaa lähietäisyydelle pääsyä.

Ilahduttavasti tekoäly on pääasiassa varsin terävää tasoa ja osaa käyttää näkösuojaa sekä korkeaa maastoa hyödykseen. Se ei tosin piittaa tippaakaan miestensä hyvinvoinnista, joten taitava ihmispelaaja voi helposti pussittaa yksinäiset tekoälyn ohjaamat yksiköt strategisiin paikkoihin. Tästä huolimatta tekoälystä irtoaa vastusta enemmän kuin riittävästi, eikä ensimmäisinä iltoina kannata juuri runsaasta menestyksestä haaveilla.

Cossacks II: Napoleonic Wars on yksi vuoden parhaita strategiapelejä. CDV:n linjalle uskollisesti se on historiallisesti tarkka, mutta silti addiktiivinen ja äärimmäisen pelattava. Se pakottaa pelaajan ajattelemaan ja toimimaan kuten Napoleonin sotien komentaja olisi toiminut. Lisäksi pelin aihepiiri tuntuu loputtomien Normandian maihinnousujen ja Stalingradin piiritysten jälkeen tuoreelta ja piristävältä. Todella komea graafinen ulkoasu viimeistelee kakun.

Strategiafanina ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että vuoden 2005 loistava pelitarjonta saa jatkoa. II: Napoleonic Wars on lähes pakkohankinta kaikista strategiapeleistä pitäville ja demon lataamisen arvoinen myös pelityypistä normaalisti perustamattomille.