Crusader Kings II (PC)

28.03.2012 15:57 Henri Heikkinen

Tekijä: Paradox Interactive
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: PC Windows 7, Core 2 Q6600, 4 Gt muistia, Geforce 470 GTX 1280 MB
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: PC: Windows XP tai uudempi, 2,5 Ghz Pentium IV tai vastaava prosessori, NVIDIA GeForce 8800 tai vastaava DX9c – yhteensopiva näytönohjain, 2 Gt kiintolevytilaa, 2 Gt muistia.
Pelaajia: 1, 2-32 (internetissä)
Pelin kotisivu: www.crusaderkings.com
Arvostelija: Henri Heikkinen

Strategiaruhtinas Paradox alisti ainakin minun vapaa-aikani vasallikseen uuden Crusader Kings II -pelin myötä. Olen ollut viime viikot koukussa siihen kuin Nalle Puh hunajaan. Tätä peliä ei ole helppo esitellä työkavereille kahvitauolla, mutta ehkä arvostelu avannee hieman.

Firman mainosmiesten mukaan Crusader Kings II on peli, jossa pelaaja pääsee hallitsemaan yhtä läntisen historian suurimmista dynastioista yrityksessään valloittaa koko Eurooppa ja vapauttaa Lähi-Idän pyhä maa. Totuudenmukaisempaa olisi puhua pelistä, jossa nyhjäät linnassa ja naitat siskojasi serkuille, kunnes kuolet metsästysretkellä villisian tallomana.

Keski-aika-maa

Crusader Kings II ei mielestäni ole strategiapeli sanan varsinaisessa merkityksessä. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin se ei välttämättä ole edes peli. Ainakaan Crusader Kings II:ssa ei ole mitään varsinaista juonta, tehtäviä tai tavoitteita. Valitulle suvulle vain koitetaan kerätä mahdollisimman paljon valtaa, mainetta ja mammonaa vuosisatojen aikana.

Valitettavasti myös kaikki muut – mukaanlukien omat sukulaiset – pyrkivät samaan. Pelaamasi hahmo tulee kuolemaan ennemmin tai myöhemmin, jättäen jälkeensä epäsuositun kruununperijän ja lauman ahneita kruununtavoittelijoita, joka johtaa usein sisällissotaan ja sekaannukseen.

Peli aloitetaan valitsemalla jokin vuosi 1000-luvun alusta ja johdettava suku. Tarjolla on satoja historiallisia hahmoja, ja voit valita alter egoksesi käytännössä kenet tahansa, kunhan hän on kristitty johtaja. Pelin voi siis aloittaa vaikka Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan keisarina tai syrjäisen maakunnan kreivinä. Crusader Kings II:ssa on mukana myös pakanoita, muslimeja ja keskiaikaisia ritarikuntia, mutta ne eivät ole pelattavissa ilman modauksia.

Valtakunta morsiamesta

Joka ikisellä sadoista pelihahmoista, niin oikeista kuin keksityistäkin, on oma sukupuunsa, taustansa ja roolipelimäiset arvonsa, haaveita sekä erilaisia ominaisuuksia aina kyttyräselkäisyydestä julmuuteen. Hahmojen arvot ja ominaisuudet ovat ratkaisevassa asemassa siihen, miten peli sujuu ja kuinka alaiset suhtautuvat hallitsijaan.

Ominaisuudet periytyvät, joten suvunjalostus on yksi pelaajan keskeisimpiä tehtäviä. Valehtelematta yhden pelisession aikana tulee vietettyä tuntikausia selaten potentiaalisten vaimojen listaa, yrittäen tasapainoilla mahdollisimman vahvan liittolaisen ja geneettisesti ylivertaisen jälkikasvun välillä. Suvunsisäisiä avioliittoja kannattaa välttää, jos ei halua hallitsijakseen kehitysvammaista Kaarle II:sta, jonka äiti oli isän sisarentytär.

Toinen keskeinen tekijä ovat suhteet alamaisiin. Jokaisella henkilöllä on jokin mielipide pelaajan hahmosta, joka heittää välillä -100 ja +100. Koska keskiaikainen hallitsija on ainoastaan vasalliensa armon varassa, on tärkeää pitää ystävät lähellä. Suhteisiin vaikuttavat monet tekijät aina henkilöiden ominaisuuksista lahjuksiin.

Kasuaalikalle voi aluksi tuntea hukkuvansa nimien sekamelskaan, mutta historianharrastaja saa helposti kestoerektion kaikista historiallisista yksityiskohdista. Crusader Kings II sisältää käytännössä erinomaisen kattavan ensyklopedian keskiajan mahtihenkilöistä ja heidän suvuistaan. Useista hahmoista on laitettu suora linkki Wikipediaan, josta voi tarkistaa miten kyseinen henkilö oikeasti elämässään pärjäsi.

Kuningas Manager I

Naimisen ja diplomatian ohella pelissä manageroidaan omaa valtakuntaa ja sen diplomaattisia suhteita niin vasalleihin kuin muihin valtiaisiin. Apuna manageroinnissa on ryhmä neuvonantajia, jotka suorittavat hallitsijan puolesta likaisia töitä ja antavat omat bonuksensa hallitsijan ominaisuuksiin. Managerointi on jätetty verrattain yksinkertaiseksi, eikä pelaajan tarvitse harrastaa mitään mikromanagerointia, koska hallitsijan alla olevat vasallit toimivat itsenäisesti – välillä liiankin.

Yleisen manageroinnin lisäksi pelissä on erilaisia henkilökohtaisia valintoja ja tapahtumia, joiden vaikutukset näkyvät esimerkiksi hahmon kehityksessä tai suhteissa muihin hahmoihin. Pelaajan hahmolle voi tulla esimerkiksi houkutus käydä kiksauttamassa kamarineitoa, tai metsästysretkellä valitaan lähteekö rohkea hallitsija tappamaan itse villisikansa, vai laitetaanko vasalli asialle.

Parhaassa tapauksessa rohkea hallitsija saa mainetta rohkeana metsästäjänä, pahimmassa tapauksessa jää suden suuhun. Satunnaiset tapahtumat ovat pelin suola, ja niitä saisi olla paljon enemmänkin. Historia toistaa liikaa itseään siinä mielessä.

Satunnaisten tapahtumien lisäksi hahmoilla on erilaisia tavoitteita, jotka ohjaavat AI:n toimintaa. Näitä tavoitteita voi myös pelaaja asettaa itselleen, ja niiden toteutumisesta saa lisäpisteitä. Esimerkiksi yhden hallitsijan haaveena voi olla saada poika, toisen haaveissa siintää herttuaksi nousu. Harmillisesti myös erilaisia tavoitteita on aivan liian vähän. Peli on kuitenkin helposti modattavissa, ja tähän pieneen ärsytyksenaiheeseen löytynee piakkoin paljonkin parannusta.

Vaikka pelissä ollaan usein sodassa naapureiden, vääräuskoisten ja omien vasallien kanssa, ei sotiminen tässä pelissä ole pelillisesti niin keskeisessä asemassa kuin peleissä yleensä. Reservit nostetaan napin painalluksella käyttöön ja käsketään liikkumaan vihollisen kimppuun. Kun kaksi yksikköä sattuu samaan ruutuun, taistellaan ja voittaja on yleensä se, jolla on isoin armeija. Äärimmäisen yksinkertaista, mutta toimii.

Käyttöliittymä on ehkä vähemmän yllättäen paradoxmaisen sekava nappiviidakko, ja vielä monen tunnin pelaamisen jälkeen jostain piilosta löytyy jokin uusi ominaisuus tai valikko. Onneksi pelissä on kattava tutoriaali ja paljon ohjeita. Lisäksi aina viedessään hiiren jonkin napin ylle pelaaja saa lyhyen kuvauksen kyseisestä toiminnosta. Alun sekavuudesta huolimatta pelaamaan oppii kuin itsestään kun viitsii muutaman kerran yrittää. Peli ei erityisesti pimitä tietoa ja kaikki isommat asiat nakataan pop-up -ikkunoina pelaajan silmille.

Grafiikan voi katsastaa oheisista kuvista. Ei se ole tässä pelissä lainkaan oleellista. Äänet koostuvat lähinnä klikkauksista ja taustamusiikkina soi yhdentekevää keskiaikapimputusta.

Reilukillasta päivää

Crusader Kings II ei ole mikään erityisen palkitseva peli, vaan pikemminkin päinvastoin. Koska pelissä ei ole mitään varsinaista maalia, on pelaaminenkin sen mukaista. Pelaaja asettaa itse itselleen tavoitteet joihin hän yrittää päästä. Käytännössä peli menee aina v*tuiksi jossain vaiheessa, jolloin täytyy vain alistua ja aloittaa uusi peli jollain toisella hahmolla.

Tätä voi myös pitää pelin sisäisenä vierotusmekaniikkana. Esimerkiksi itse pääsin ankarasta koukusta eroon, kun peli jälleen kerran muistutti reilusta luonteestaan.

Vuosikymmenien sitkeän kamppailun jälkeen Etelä-Irlannista lähtöisin ollut sukuni oli yhdistänyt koko Irlannin, puolet Englannista ja Pohjois-Ranskan saman kruunun alle. Kruunu vaurastui ja kaikki pitivät karismaattisesta kuninkaasta. Yhtäkkiä peli ilmoitti hahmoni saaneen syfiliksen, johon hän pian kuoli ja valtakunta hajosi käsiin.

Toinen herkullinen skenaario on se, kun erehdyt pelaamaan jotain Itä-Euroopan hallitsijaa. Jossain vaiheessa peliä tulevat mongolit ja jyräävät sinut kymmenien tuhansien armeijoillaan, etkä todennäköisesti voi asialle yhtään mitään. Ei muuta kuin summataan pisteet ja aloitetaan uusi peli paremmalla menestyksellä.

Hulluille puuroa

Crusader Kings II on peli, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Kynäri-Jonnelle tätä näennäisen hidastempoista excel-simulaattoria on turha suositella. Strategiapelien ystävänä itseään pitävälle koti-korealaisellekin kyseessä on varmasti liian outo tapaus. Vaatii tietynlaista luonnetta ja runsasta mielikuvitusta kyetäkseen nauttimaan keskiaikaisesta sukusimulaatiosta.

Mikäli peliin kuitenkin pääsee sisälle, on odotettavissa runsaasti huippuhetkiä. Kaksi perättäistä pelikertaa eivät koskaan ole täysin samanlaisia, ja oikeanlaisen ajatusmaailman omaava henkilö luo omat tarinansa.

Essexin jaarli on paskapää, joka yrittää jatkuvasti tavoitella kruunua. Wilhem-serkku on hyvä tyyppi, hänestä pitää tehdä mahdollisimman pian kreivi. Vaimoni ei saa minulle aikaiseksi perillistä, hänestä pitää hankkiutua mahdollisimman pian eroon – luonnollisesti salamurhaamalla.

Omaan sukuunsa voi kiintyä ja tavoitteitakin alkaa pikkuhiljaa syntyä. Miten olisi esimerkiksi vääräuskoisten ajaminen takaisin Afrikkaan ja Espanjan yhdistäminen Ruotsin kruunun alle? Kun modityökalut kehittyvät, myös mahdollisuudet vaihtoehtohistorian luomiseen paranevat. Seuraavan kerran kun peliin kosken, nousee Heikkisen mahtisuku koko Pohjolan valtiaaksi. Eläköön Suomen kuningaskunta!

Ps. Pelissä on muuten myös moninpelimahdollisuus, mikäli satut löytämään jonkun toisen samanmielisen, joka sitoutuu pelaamaan kanssasi kymmenien tuntien ajaksi. Itse en löytänyt.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet