UUSIMMAT

Crusader Kings II: The Old Gods DLC (Mac, PC)

30.09.2013 14:00 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Paradox
Julkaisija: Paradox
Testattu: Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, 2,5 Ghz Pentium IV tai vastaava prosessori, NVIDIA GeForce 8800 tai vastaava DX9c – yhteensopiva näytönohjain, 2 Gt kiintolevytilaa, 2 Gt muistia.
Pelaajia: 1, 2-32 (lähiverkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: Crusader Kings II: The Old Gods
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Crusader Kings II on ollut meikäläiselle eräs vuoden iloisimmista yllätyksistä. Raskaalta strategiapeliltä vaikuttava teos olikin oikeasti roolipeli, jossa yhden ukkelin sijaan ohjataan kokonaista keskiaikaista valtakuntaa.

Olds Gods –lisälevy tuo kuvioihin mukaan suomalaisperspektiivistä kovasti kaivatut pohjoisen barbaarit, jotka aiheuttavat pahennusta sivistyneemmän väen keskuudessa.

En liene ainoa, jolle Crusader Kings II oli melkoinen yllätys. Kuvittelin että tarjolla olisi ollut raskasta ja vaikeasti lähestyttävää strategiaa. Sellaista, johon verrattuna Excelin kanssa puuhailu olisi kiinnostavaa. Niinpä kokeileminen vaati sitä, että kollega hehkutti päivittäin omia pelikokemuksiaan useamman kuukauden ajan. Yllätyinkin kovasti huomatessani, että vaikka mukana on strategiaakin, oikeasti Crusader Kings II on roolipeli, joka kertoo tarinan hallitsijasuvusta.

Pelaaja valitsee oman hahmonsa historiallisen Euroopan nimihenkilöiden joukosta ja koittaa sitten luovia tiensä läpi haasteiden ja vastoinkäymisten. Maat ja valtakunnat tulevat ja menevät, mutta kunhan oma suku säilyy, peli jatkuu. Ilahduttavasti tarjolla ei ole vain suurmaiden hallitsijoita, vaan halutessaan voi pelata vaikka pienen saaren ykkösmiehenä. Täten tarjolla on ties minkälaisia erilaisia haasteita ja tilanteita, sillä onhan siinä nyt pahuksesti eroa, onko Englannin kuningas vai puolelle tusinalle suuremmalle herralle vastaava vasalli.

Peruspelaaminen onkin sitä, että pelaaja yrittää pitää sukunsa hengissä keinottelemalla, tekemällä satunnaistapahtumissa valintoja ja yrittämällä asettaa ja täyttää pieniä tavoitteita. Ketä kiinnostaa koko Euroopan valloittaminen, kun tarjolla on vaikka tilaisuus hankkiutua eroon surkeasta ja turhan viinapersosta perijästä ja keinotella tilalle vähän pätevämpää vävypoikaa? Se toki vaatii salaliittoa, johon kannattaa valita huolella liittolaisia, sillä jos pojan lievästi sekopäinen äiti saa kuulla juonesta… Näistä pienistä palasista ja suvulle suurista hetkistä koostuu kokemus, joka on viehättänyt minua jo kymmenten tuntien ajan, vaikka en ole ikinä saanut aikaan mitään Irlannin kuningaskuntaa suurempaa.

Eikä se kuningaskunta muuten kauaa kestänyt, sillä vain viikkoja valtaistuimelle istahtamisensa jälkeen pelihahmoni kuoli sattumalta metsästysonnettomuudessa ja valtakunta hajosi sisällissotaan jälkeläisten ja ylöspäin pyrkivien entisten vasallien tapellessa keskenään. Mutta ei se ollut pelin loppu, vaan valta siirtyi eteenpäin sille tyhjäpäiselle pojalle, jota en ikinä ehtinyt lähettämään muiden riesaksi tai tuonelaan ja niin edessä olivat uudet haasteet.

Ja siinä on siis Crusader Kings II. Mutta entä The Old Gods? Onko se paikkansa arvoinen lisälevy?

Meill’ äärellä pohjolan on kotilies

Kuten nimestäkin voi päätellä, The Old Gods keskittyy niiden vanhojen jumalten äärelle, jotka olivat istuneet holveissaan jo kauan siinä vaiheessa kun Jahvet ja Allahit olivat vasta uusia tulokkaita. Crusader Kings II:n varhaisin aloitushetki siirtyy vuoteen 867, jolloin Eurooppa oli kovin erinäköinen paikka kuin alkuperäisessä pelissä. Muinaiset jumalat tuovat tietenkin mukanaan Norjan viikingit ja muut pohjolan iloiset barbaarit, ilahduttavasti myös suomalaiset.

Heti alkuun on todettava, että The Old Gods on aika härskiä tavaraa vaikeustasoltaan. Barbaarivaltiot ovat köyhiä, hallitusmuodoiltaan rajoittuneita ja sivistyksen tarpeessa. Mannereuroopan kermaperseiden kumarrrellessa ja hymistellessä toisilleen sivistyneesti barbaarit tekevät suunnilleen mitä haluavat. Se voi olla toki suuri etu, sillä jos naapurin tontti kiinnostaa, ei tarvitse paljon casus belliä etsiä: ”haluan mitä sinulla on” riittää. Toisaalta jos itsellä sattuukin olemaan se vihreämpi ruoho, sitä puolustamassa kannattaa olla myös suuri nuija tai muuten pelto on kohta naapurin omaisuutta.

Barbaarit tuovat mukanaan myös muita uudistuksia. Norjalaiset viikingit voivat esimerkiksi tukea talouttaan ryöstöretkillä. Pelaaja voi halutessaan julistaa muodostavansa ryöstöseurueen, johon liittyy sitten matkalta mahdollisesti muitakin seikkailua himoitsevia ja rikkaudesta unelmoivia nuorukaisia. Rantaryöstely on potentiaalisesti kannattavaa, mutta myös todella vaarallista puuhaa. Voi sitä fiilistä kun vihdoin sukua ylöspäin nostava lahjakas jaarli puree pölyä ruotsalaisen keihäästä valtakunnan vararikkoa estäessään!

Mukana on toki paljon muitakin ajan hengelle uskollisia yksityiskohtia. Uusia hahmoja, uusia tapahtumatyyppejä, uusia mahdollisuuksia, uusia vaaroja… Niin kristityt kuin muslimitkin – jotka siis olivat ne aiemmat Crusader Kings II:n suurimmat tekijät – katsovat pitkin nokkaansa haisevia ja karvaisia barbaareita ja vetelevät näitä pataan surutta kunhan tilaisuus tulee.

Sisältönsä puolesta The Old Gods on siis rautaa. Jos ristiretkien aika oli jo vähän nähty, hyppy historian syövereihin tuo peliin ihan uutta fiilistä ja uusia haasteita, pelasipa sitten barbaareilla tai Euroopan suuremmilla tekijöillä. Hieman ikävästi ja Crusader Kings II:n vakiotyyliin The Old Gods –DLC ei kuitenkaan ole mikään täydellinen paketti sisällöstä puhuttaessa. Onhan se vähän pettymys, että lisälevyn ostettuaan ja asennettuaan Steam ehdottaa, että mitäs jos ostaisit peliisi myös The Old Godsin musiikkipaketin ja uudet hahmoportretit. Eivätkö nämä nyt, piru vieköön, kuulu siihen perusostokseen?

Eiväthän muutaman euron DLC-paketit toki taloutta tai venettä kaada, sillä ainakin meikäläisen perspektiivistä The Old Gods on miltei pakko-ostos Crusader Kings II:een hurahtaneille. Uusia haasteita, uusia mahdollisuuksia ja aivan uutta intoa. Sitten voisinkin mennä jatkamaan eeppistä Suur-Suomi-projektiani.

 

Lisää aiheesta

Dungeonland (PC) 

Cities in Motion 2 (Mac, PC) 

Crusader Kings II – Sword of Islam DLC (Mac, PC) 

War of the Roses ja Chivalry: Medieval Warfare (PC)

Crusader Kings II (PC)  

Lue myös

Armada 2526 + Supernova DLC (PC)

Persona 4 Golden (PSV)

The Chaos Engine (PC)

Worms 3 (iOS)

 

Keskustelu

@8
Kieltämättä jotenkin tuntuu, että Old Godsissa vaikeustaso on jätetty vähän turhan alhaiseksi… johtuukohan tuosta 200 vuoden aikalisäyksestä?

Ja perijäthän saa opetettua siihen kulttuuriin mihin haluaa, kun asettaa oikeasta kulttuurista peräisin olevan opettajan 6 ikävuoden jälkeen.

Iivari Luuton aloitti Brittein saarilta ja vuonna 1041 on Reformaatio Norselle tehty, Skandinavia, Ranska, osa Espanjaa ja suurin osa Saksasta vallattu. Kiinnostus on vain nyt laantunut. Miksi toistaa samaa kaavaa vielä toiset 400 vuotta että saisi koko kartan hallintaansa?

Ja kun ne perkeleet perijät muuttuvut itsestään normanneiksi kun kaikki vasallit ovat norseja, niin penaltiahan siitä tulee….

@5

Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa pelihistorian aikana tuli jopa vähän paha mieli kun jouduin teloittamaan 3 päivää vanhan poikani. Perintölakien takia Skandinavian keisarikunta olisi jakautunut Skandinaviaan ja Venäjään jos poika olisi aikuisuutensa nähnyt.

Toisaalta peli antaa myös toteuttaa sisäistä rauhankyyhkyään. Onhan siinä jotain perverssillä tapaa hauskaa kun vangitset kapinoivan ruhtinaan, kastroit sen, tapat jälkeläiset ja pidät ruhtinaan vangittuna vuosikymmeniä vain teloittaaksesi hänet.

Ehkä ihan hyvä etteivät kaikenmaailman kukkahatut ole löytäneet tätä peliä. Ulinaa saattaisi irrota useammankin GTA:n edestä.

Hirveetä, raskasta ja tylsää paskaa. *MUTTA* olen silti pelannut yli 100 tuntia. Eli kai siinä jotain sitten on.

Itellä on tuossa ollut jo hetken kesken Suomenuskon maailmanvalloitusoperaatio. Käkisalmelta lähdettiin ja 1336 valloitettuina on Suomi, Ruotsi, Norja, Venäjän alueet, Perm, Aralille asti muuten vain Turkestania jne., Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, Ranska, Englanti, Irlanti, puolet Espanjaa, Italia, Balkanin rannikkoa, Baltia.. ja niin edelleen. Vähän loppui kyllä kiinnostus pakertamista kohtaan jossain vaiheessa, mutta ehkäpä tuota voisi taas jatkaa. Euroopan valtaus muuten alkoi kuninkaan henkilökohtaisesti johtamalla Rooman ryöstöllä ja valtauksella.

Sukua on kyllä tullut murhailtua ihan tarpeeksi, kun aina joku kruunuista tuntuu karkaavan väärälle veljelle. Yhdeltä veljeltä murhasin 3 tytärtä ja lopulta miehen itsensä vain huomatakseni, että vielä jostain suvun sopukoista löytyi itseäni parempi ehdokas johtamaan Saksan kuningaskunnan aluetta…

Lisää peliraportteja vain, kiitos! Hauskaa luettavaa!

tv,
jok

Tämä peli pistää sukuarvot ihan uuteen uskoon. Olen luultavasti joutunut teloittamaan enemmän veljiäni, siskojani ja jälkeläisiäni tässä pelissä kuin naapurimaiden sotilaita. Saatanan epäkiitolliset perslävet kapinoimassa vähän väliä

Ei tahtonut meikäläinenkään innostua pelistä vaikka sitä pari kaveria kovasti hehkutti. Tuli sitten hommattua Steamistä Paradoxin alennuskamppanjan aikaan. Ja ei herranjestas että on hyvä peli.
Kavereiden kanssa juurikin viriteltiin Suur-Suomi projektia ja kerettiin saada Suomeen liitettyä niin nykyisten Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron ja Venäjän alueita kunnes yhtenä hetkenä kaikki kusi kintuille ja porukka levisi eri valtiaiden alle ympäri Pohjois- ja Länsi-Eurooppaa. Parinkymmenen tunnin työ hukkaan mutta minkäs teet.

Sen verran täytyy mainita ettei meidän porukalla meinattu saada multiplayeriä toimimaan sitten millään. Lopulta piti kääntyä Tunnglen puoleen että saatiin kaikki peliin asti. Silloinkin heittelee välillä out of syncia ja joku putoaa pelistä. Esimerkiksi vauhtia oli turha yrittää pistää kolmea pykälää enempää kun alueita alkoi olemaan jokaisella lähemmäs kymmenen. Tietenkin suuri vaivahan tämä ei sinäällään ole kun tallentaa pelin, hostii uuden ja kaverit nopsasti sisään niin homma jatkuu.

Jep, hieno syke Paradoxilla nykyään. Tahkosin aikanaan ekaa Crusader Kingsiä (+ Deus Vult) silmät veressä, mitä nyt Europa Universaliksesta irti pääsin.

Muropaketin uusimmat