Crypt of the Necrodancer (Linux, Mac, PC)

28.01.2015 16:15 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Brace Yourself Games
Julkaisija: Klei Entertainment
Testattu: Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: Windows XP SP3 tai uudempi
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://necrodancer.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Roguelike-pelit eivät ole enää mitään uutta, sillä niistä on tullut eräs PC-pelaamisen yleisimmistä pelityypeistä. Ja miksipä ei, sillä satunnaisuus ja syvä pelimaailma ovat kovia valtteja, kun addiktion hakemisesta puhutaan.

Mutta harva peli on koittanut samaa kuin Crypt of the Necrodancer. Se kun yhdistää roguelike-perusidean rytmipelien pelattavuuteen. Tuloksena on puhdasta kultaa.

Ensisilmäyksellä Crypt of the Necrodancer näyttää tyypilliseltä roguelike-peliltä: pikseligrafiikkaa, ruuduista koostuva maailma ja hirviöitä kaikkialla yksinäisen sankarimme ympärillä. Mutta hetkinen, kaiuttimista virtaa musiikkia. Hyvää, rytmikästä ja iskevää sellaista. Mitä tämä tällainen on?

Sitä tietenkin, että Crypt of the Necrodancer on todellakin yhtäläisesti rytmipeli kuin perinteinen indie-roolipeli. Idea kuulostaa paperilla aivan hämärältä, mutta olin myyty jo muutaman minuutin testailun jälkeen. Ensimmäisestä kokeilusta on nyt aikaa jo useampi kuukausi ja kun pelitunnit suhaavat siellä kymmenissä – samoin kuin pelin päivitysten lukumäärä – on ehkä aika kirjoittaakin pelistä jotain.

Villit rytmit

Se toinen puolisko Crypt of the Necrodanceria on todellakin perinteistä roguelike-kamaa. Pelaaja laskeutuu pimeisiin luolastoihin, jotka ovat täynnä toinen toistaan kovempia hirviöitä, sekä löytämistään odottavia aarteita. Luolastoista voi löytää tai ostaa erilaisia esineitä, joilla on mitä moninaisempia vaikutuksia.

Perustason aseet ja panssarit ovat kaikille selkeitä, joskin Necrodancerissa niissäkin on omat erikoismausteensa. Perus-roguelikeä ovat myös esineet, jotka vaikka nostavat pelaajan lyöntien tehoa, mutta vievät tältä kestopisteitä tietyin väliajoin, antavat nähdä seinien läpi tai vaikka räjäytellä kovimpiakin kiviesteitä pois tieltä.

Crypt of the Necrodanceria voi pelata ihan perinteisenä roguelikenäkin, sillä pelistä löytyy hahmoluokka, joka ohittaa kokonaan sen pelin toisen puoliskon, rytmipelin. Mutta niin ei kannata tehdä, sillä juuri sen avulla Necrodancer nousee ihan kivasta ja simppelistä roguelikestä erinomaiseksi ja suositeltavaksi peliksi.

Idea on simppeli. Joka kentässä on oma taustamusiikkinsa, joista kaikissa on kunnolla hakkaava biitti. Samaan aikaan ruudun alalaidassa tikittää mittari, joka kuvaa kappaleen tahtia. Jujuna on se, että pelaaja – ja luolastoa täyttävät hirviöt – voivat toimia vain biittien kohdalla. Nappuloita rämpyttelemällä ei pääse mihinkään, vaan rytmi täytyy ottaa vereen ja sitten elää sen kautta.

Kun itse kuulin ensi kertaa ideasta, se kuulosti ihan hauskalta, mutta ehkä vähän kikkailulta. Halpa kikka, jolla saadaan pelille näkyvyyttä Steam Greenlightissa ja huomiota muuallakin. Mutta en olisi voinut olla enää enempää väärässä. Kehitystiimi kun ottaa ideasta kaiken irti.

Crypt of the Necrodancerin pelaaminen on miltei hypnoottinen kokemus, sillä pelissä pärjätäkseen täytyy elää musiikissa täysillä mukana. Pää nyökyttelee ja jalka taputtelee biitin tahtiin aivojen käydessä ylikierroksella. Yleensä roguelike-peleissä voi miettiä seuraavaa siirtoaan vaikka maailman tappiin, mutta Crypt of the Necrodancerissa vaara uhkaa aina ja koko ajan on pakko toimia. Hirviöt puskevat päälle ja monessakin mielessä elintärkeä kombomittari nollautuu, jos missaa biitinkin. Onpa pelissä ansahuoneita, joissa biitin missaaminen tappaa kerrasta, mutta yleensä näin tylyjä ei olla.

Ainakaan suoraan.

Rytmin orjat

Crypt of the Necrodancerin haaste tulee paitsi siitä jo mainitusta tosiasiasta, että koko ajan on kiire, myös siitä, miten monipuolisesti rytmi-ideaa hyödynnetään. Jokaisella vihollisella – joita on nyt jo runsaasti – on omat käyttäytymismallinsa ja –kaavansa. Ne pitäisi hoksata ja opetella, jotta niistä saa hengen pois ilman, että omissa kolisee.

Jotkut liikkuvat joka toisella biitillä, jotkut taas seuraavat pelaajaa kun tämä liikkuu niistä poispäin. Joillain on kilpiä, jotka blokkaavat pelaajan iskut, mutta vain edestä. Toiset säntäävät holtittomasti kohti, jos pelaaja osuu samaan riviin tai sarakkeeseen. Kivitalon kokoinen jättiläinen murskaa pelaajan yhdellä lyönnillä, mutta on harmiton, jos huomaa sen rytmin. Tai miten olisi pomohirviö, jonka huoneessa suhaa useampi kongajono zombeja? Siinä missä muissa taisteluissa rytmi on vakio, kongapomon huoneessa musiikissa on niitä kongasta tuttuja taukoja, joiden aikana pelaajankin pitäisi malttaa olla paikallaan tai muuten käy kalpaten. Tai miten olisi Death Metal –pomo, jonka huoneessa mennään tuplabasarivauhtia ilman taukoa, hengähdystä tai armoa?

Pelin edetessä ja luolastojen syventyessä Necrodancer heittää eteen monipuolisempia ja –mutkaisempia haasteita. Jäähirviöitä, jotka jättävät jälkeensä jäätä: siihen astumalla liukuu hallitsemattomasti kulkusuuntaansa. Tulihirviöitä, joiden jälkeen jää kuumia kekäleitä, joiden päällä pitäisi kipittää nopeasti ruudusta toiseen. Aarteita sisältäviä, mutta normaalisti iskun kestäviä laatikoita ja tynnyreitä, joita voi käyttää aseina vihollisia vastaan. Salaisuuksia, kätkettyjä juttuja, vaihtoehtoisia pelitapoja ja ties mitä muuta.

Heitetään mukaan vielä kattavat pelitilat: toistaiseksi pelistä löytyy kolme kolmikerroksista luolastoa, joita voi joko putsailla luolasto kerrallaan tai yhtenä eeppisenä jonona. Pelin edetessä kerätään luolista timantteja, joiden avulla voi ostella sitten pelikerrasta toiseen mukana pysyviä bonuksia ja parannuksia, sekä uusia esineitä löydettäväksi luolaston syövereistä. Jos tämä kuulostaa liian nössöltä, voi myös pelata hardcore-tilassa, jossa käytössä on vain kaksi kestopistettä ja edessä syvä haaste. Pelistä löytyy myös tuet high score –listoille niin läpäisyajan kuin kuollessa kerättyjen rahojenkin suhteen. Sen ympärille on jo rakentunut innokas porukka komppaamaan läpi päivittäin vaihtuvia haasteita.

Onpa pelissä myös tuki Steam Workshopille, jonka kautta porukka julkaisee omia kenttiään, grafiikkamodejaan ja ties mitä muuta. Ja jos haluaa olla todella erikoinen kummajainen, Necrodanceria voi pelata myös tanssimatolla.

Tämä kaikki olisi kovaa kamaa jo ihan valmiiltakin peliltä, mutta Crypt of the Necrodancer ei ole virallisesti vielä julkaisukunnossaan. Kehitystiimi lisäilee siihen jatkuvasti uusia juttuja, tuunauksia ja lisäyksiä. Viikosta toiseen peli on laajempi, syvempi ja hauskempi. Mutta jo nyt, hädin tuskin betavaiheessa, se on mielestäni viime vuoden parhaita julkaisuja. Kirjoittamista edeltävän viikon aikana hukkasin peliin kuin huomaamatta toistakymmentä tuntia pienissä pätkissä nautittuna. Hardcore-ajo siellä, toinen täällä ja hups, yllättäen pelitunnit lähestyvät jo 30:tä.

Valituksen aiheet ovat vähissä ja pääasiassa teknisiä. Välillä varsinkin ikkunoidussa tilassa tuntuu käyvän niin, että peli ei tunnista pelaajan syötettä, joten kombot menevät poikki ja johtavat välillä pelin ikävään päättymiseen. Näitä kuitenkin tapahtuu harvoin ja kokonaisuutena se on teknisesti vakaa.

On vaikea sanoa, millainen peli Necrodancerista lopulta tulee, mutta jo nykykunnossaan se on ehdottomasti pelaamisen arvoinen, hillittömän hyvä ja uniikki tapaus. Kukapa olisi uskonut, että parin tyypin indiepuljun roguelike-rytmipelistä olisi tähän?

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lisää aiheesta

Fantasia: Music Evolved (Xbox One)

Kitarapeli Rocksmith nähdään myös uusilla konsoleilla

Rock Band 3 ei olekaan kuollut – kaikkien aikojen kovin bändipeli sai lisää biisejä

Rocksmith 2014 (PC, PS3, Xbox 360)

Rush Bros. (Mac, PC)

SingStar SuomiBileet innosti karaokekansaa kultalevyn verran

Theatrhythm Final Fantasy Curtain Call (3DS)

 

Muropaketin uusimmat