Crysis 3 (PC, PS3, Xbox 360)

08.03.2013 18:00 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Crytek
Julkaisija: EA
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows Vista tai uudempi, 2,4 Ghz Intel Core 2 Duo/AMD Athlon64 X2 2,7 Ghz, Radeon HD5770/Nvidia GTS 450, 2Gt muistia, DirextX 11
Pelaajia: 1, 2-12 (verkossa)
Pelin kotisivu: http://www.crysis.com
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

FPS-räiskintöjen äärimmäisen kilpaillussa lajityypissä on pakko olla joku myyntivaltti, jos haluaa päästä edes jonkinasteiseen myyntiin ja menestykseen. Yleensä näiden ominaisuuksien varaan on jossain välissä rakennettu nimi, jonka avulla sitä kantavan pelisarjan osa myy varsinaisesta laadusta huolimatta.

Crytekin Crysis-pelisarja on koko historiansa ajan loistanut ensisijaisesti teknisellä alustallaan. CryEngine-pelimoottorit ovat kyykittäneet PC-sukupolven toisensa jälkeen, loihtien toinen toistaan upeampia maisemia ja graafisia efektejä. Pelimoottori onkin paikoitellen muodostunut tärkeämmäksi instituutioksi kuin itse pelisarja. Tämä tuskin on ollut Crytekin tarkoitus.

Ei siinä etteikö pelisarjassa itsessään olisi ollut mitään varsinaista vikaa. Alien-teknologiaa sisältävään nanopukuun sonnustautuneen sotilaan taistelu milloin ylikansallista salaliittoa, milloin universumin orjuuttamisesta haaveilevaa alienrotua vastaan on ollut osasta toiseen ihan kelpo viihdettä.

Sarjan tuorein eli kolmas osa jatkaa tutulla ja turvalliseksi havaitulla linjalla. Pelimoottori on suunniteltu puristamaan viimeisetkin mehut nykyaikaisista PC-kokoonpanoista ja eritoten elämänsä ehtoopuolella olevilta nykyisiltä konsoleilta. Samalla se jatkaa nanopukuun sonnustautuneen, nyttemmin Profeetaksi (alkukielisesti Prophet) kutsutun supersotilaan edesottamuksien seuraamista.

Crysis 3 jatkaa suurin piirtein siitä mihin kakkososa jäi: Ceph-avaruusolennot on nujerrettu ja yllättäen-tosipaha suuryritys CELL on ottanut maailman energiamonopolin avulla haltuun ja siirtänyt suuren osan kansasta viettämään raitista leirielämää. Peli alkaa, kun CELLin ylivaltaa vastustavat kapinalliset vapauttavat vangitun Prophetin. Alkaa taistelu, jonka ytimessä on tasapainoilu kapinallisten CELLiä kohtaan tunteman vihan ja Prophetin ennustamien, vieläkin synkempien asioiden välillä. Kukistetuksi luultu ylimaallinen voima kun on kaikkea muuta kuin kukistettu.

Na no kuri

Seitsemään pitkään tehtävään jaettu kampanja asettaa tehtävästä riippumatta Prophetin määrällisesti ylivoimaisia vihollisjoukkoja vastaan. Työkalujen on syytä olla kunnossa, ja näin onneksi onkin. Nanopuvun kaksi pää-ominaisuutta ovat lähes täydellisen näkymättömyyden tuova häivelaite ja suojakilpi. Nämä luonnollisesti ruokkivat kahta erilaista pelityyliä: kilven ja terveyden palautumisen sujuvalla yhteispelillä Prophet kestää suhteellisen rankkaakin tulitusta. Oikeat aseet ja fiksusti käytetty häivelaite taas tekevät sankaristamme lähes Predator-henkisen näkymättömän tappokoneen.

Predator-viboja syntyy enemmänkin, tahattomasti tai tahallaan. Uutena aseena esiteltävä taistelujousi tarjoaa äänettömän, useita eri nuolivaihtoehtoja tarjoavan tappovälineen joka ei käytettäessä riko häivesuojaa. Viherkasvuston valtaamassa New Yorkissa kauhun levittäminen vihollispartioiden joukossa on varsin hauskaa, ainakin vähän aikaa.

Sääli että erilaisissa laitoksissa ja tukikohdissa tämä hienous poistuu ja jäljelle jää melko perinteinen räiskintä, jossa Prophet on kilpensä ansiosta ylivoimainen. Sisätilat ovat samalla juuri niitä paikkoja, joissa konsoliversiot pääsevät edes lähelle PC-versiota: ulkona vesi- ja kasvustoefektit ovat konsoliversiossa suhteellisen ankeita, ja ruudunpäivitystahtikin huitelee jossain kolmen kympin huonommalla puolella.

Periaatteessa kaksi erilaista pelityyliä tarjoava peli rohkaisee pelityylien korostamiseen tarjoamalla nanopukuihin päivitettäviä ominaisuuksia. Erilaisia päivityksiä on noin kolmisenkymmentä, neljään eri ryhmään jaettuna, ja jokaisesta ryhmästä voi olla käytössä kerrallaan yksi. Uusia laajennuksia avataan keräämällä maastoon piilotettuja nanopäivityksiä, ja nanopäivitykset yleensä joko vahvistavat joko Prophetin hiiviskely- tai taistelukykyjä.

Ostetut nano-ominaisuudet päivittyvät käyttämällä, mutta päivitysasteita on vain yksi ja niiden vaatimat ehdot täyttyvät helposti yhden tai kahden tehtävän aikana. Idea on hieno, mutta toteutusta ehkä olisi voinut vielä parantaa.

Kryysinhallintaa

Graafisen teknologian virstanpylväänä Crysis 3:n PC-versio on merkkitapaus ja sen olemassaolo on oikeutettu jo tässäkin mielessä. Konsoleilla ja puhtaana toimintapelinä se on valitettavan keskitasoinen. Far Cry 3 hoiti suuren maailman avarat taistelut paljon paremmin, sillä lineaarisista taisteluista tulee hyvistä fiiliksistä huolimatta aivan liian kaavamaisia. Tarinankerronnallisesti ja sisätilataisteluissa Crysis 3 taas ei juuri loista, muttei toisaalta suuremmin onnukaan.

Yllätyksettömyyden lisäksi Crysis 3:ssa pännii ehkä sen skriptauksen surkeus. Seuraa esimerkki: erästä toissijaista tavoitetta etsiessäni menin vahingossa käynnistämään tarinan seuraavan skriptiosion, jossa piti konekiväärillä torjua päin vyöryviä vihollislaumoja. Olin kuitenkin jo päättänyt etsiä tavoitteen, ja säntäsin takaisin metsikköön. Tekoääliön ohjaama taistelutoverini ilmeisesti lahtasi suurimman osan vihollisista, ja sai torjuttua hyökkäyksen yksin. Tämän jälkeen alkoi seuraava osio, jossa CELL pudotti metsikköön napalmia tarkoituksenaan polttaa se. Taistelutoverin karjuntojen säestämänä jatkoin etsimistä metsässä kaikessa rauhassa, ihmetellen välillä vieressä palavia pensaita. Milloinkohan peleissä opitaan käyttämään palavaa maastoa kunnolla? Tuntuu olevan kauhean vaikeaa.

Muutaman tunnin mittainen kampanja ei juuri anna oikeutta kuuden kympin hintalapulle, joten trendin mukaisesti Crysis 3:ssa on mukana myös moninpelikomponentti. Sinänsä nanopuku-ominaisuudet tarjoavat moninpeliin mukavasti vaihtelua, ja pelitilojakin on käytännössä toista kymmentä. Perinteisille Capture &Holdeille ja lipunryöstöille on annettu Crysis-henkiset teemat, mutta pelimuotojen luonne itsessään ei ole muuttunut. Hauskin pelitila on Hunter, jossa nanopukuisen metsästäjän on tapettava muiden pelaajien kontrolloimia onnettomia CELL-sotureita. Jokainen lahdattu CELL-soturi muuttuu vastavuoroisesti metsästäjäksi, ja jäljelle jääneiden eloonjäämistaistelu muuttuu entistä epätoivoisemmaksi. Parin minuutin mittaiset erät toisaalta asettavat myös paljon paineita metsästäjille.

Sinänsä hyvin toimivassa moninpelissä riittää tällä hetkellä sen verran pelaajia että uusia eriä ei tarvitse odottaa kovin kauan, mutta mikään äärimmäisen järisyttävä kokemus moninpeli ei ole. Kaikkein turhimpia pelitiloja on kapinalliset ja CELLit vastakkain asettava tila, jossa klassisia pelitiloja pelataan ilman nanopukuja. Järkeä ei tällaisessa ei juuri ole, ellei nyt välttämätä satu haluamaan tusinamoninpeliräiskettä Crysikseensä.

Crysis 3 on kuitenkin kaukana huonosta pelistä: sen perustoiminta on viihdyttävää, ja lievästä ennalta-arvattavuudestaan huolimatta sen tarinaa seuraa mielellään. Aseissa on mukavasti potkua ja viholliset lakoavat niiden edessä uskottavasti. Uusi jousipyssy on hauska lisäys, mutta muuten vanhaa toimintaa ei ole viitsitty lähteä uudistamaan.

Näillä eväillä sitä on toisaalta melko vaikea suositella. Mukiinmenevä alien/salaliittoräiskintä on mukiinmenevä alien/salaliittoräiskintä, ei sen enempää. Tai no, PC:llä se on ehkä myös kaikkien aikojen näyttävin peli, mutta se nyt on sivuseikka.

Toinen mielipide

Lisätietoja: Nelinpeli.com

Lisää upeita pelivideoita eDomen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.

Crysis 3 -haastattelu – huippukehittynyt predator ja jousi [1-3]

Miksi pelaaja on ”huippukehittynyt predator”, jolla on kuitenkin aseenaan jousipyssy? Miksi NYK on taas kerran peliareenana? Pelin saloja avaa meille Crytekin luova johtaja Rasmus Hojengaard.