Uusimmat

Dark Souls 2 (PC)

17.05.2014 14:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: FROM Software
Julkaisija: Namco Bandai
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670K, 16 Gt muistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows Vista SP2, Intel Core 2 Duo E8500, 2 Gt muistia, GeForce 9600GT, 14 gigatavua levytilaa, internet-yhteys
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.darksoulsii.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Alkuperäinen Dark Souls on miltei maaginen peli. Siinä vain on sitä jotain. Pelasipa PC:llä, PlayStation 3:lla tai Xboxilla, edessä oli kymmeniä tunteja jännitystä.

PC:llä toki myös tuntikaupalla turhautumista, sillä PC-versio oli kauniisti sanottuna susi. Kakkosta varten tiimi lupaili parantavansa suoritustaan, mutta miten mahtoi käydä?

En pureudu tässä arvostelussa hirvittävän tarkasti itse Dark Souls 2:een, sillä Heikki ehti jo arvostelemaan pelin Xbox 360 –version ja olen aika pitkälti hänen juttunsa kanssa samaa mieltä. Syvempää pohdintaa kaipaavat voivat siis piipahtaa lukemassa hänen arvostelunsa, jos eivät saa tästä jutusta tarpeeksi infoa irti. Vähän toki mielipiteitäkin tarjoilen, mutta enimmäkseen puhumme PC-versiosta käännöksenä.

 

Heikki Takalan arvostelu: 4,5/5 ja Suosittelemme:

Matka Drangleiciin tuntuu yhden miehen sotaretkeltä suurta tuntematonta vastaan. Päähenkilön motivaatiot ja aikomukset pysyvät mysteereinä pitkälle matkan loppupuolelle saakka. Silloinkin hätäisimmät pysyvät todennäköisesti pimennossa, sillä Dark Souls vaatii pelaajaltaan keskittymistä sekä omatoimista juonipalapelin kasaamista. Jos pelissä nyt sellaista edes on. Drangleicin historiasta tarjoillaan vain niukalti vihjeitä, ja suurin osa tarinasta kulkee pelin alatekstissä, kuten esineiden kuvauksissa, jotka valottavat taustoja sen vähän mitä niitä voi valottaa.

Karttoja tai muita apuja on myös turha odottaa. Eräänlaisena alkuhubina toimivaan Majulaan siirtymisen jälkeen tyyli on vapaa. Dark Souls ei pidä pelaajaansa kädestä. Se ei itse asiassa kerro mistään mitään. Hahmonluonti sekä statistiikka jäävät pelaajan pääteltäviksi, ja vaikka aloitushahmoluokkia on lukuisia, mikään alussa tehty päätös ei ole lopullinen. Vaikka epäilemättä jotkut luokat ovat parempia vaihtoehtoja aloittelijalle kuin toiset.

 

Praise the sun!

Dark Souls 2 vei minut mukanaan totaalisesti, kuten toki tiesin tapahtuvankin. Olihan alkuperäinen pelikin niin addiktiivinen ja huisi, että pelasin sitä kymmeniä tunteja Xbox 360:lla ja perään toisen mokoman PC:llä.

Jatko-osan hohdosta kertoo varmasti jotain se, että pitkällä visiitillä kaverin luokse katselin ensin itse toistakymmentä tuntia pelin alkupään kuvioita, minkä jälkeen kotiin päästyäni hakkasin ne into kympissä läpi itsekin. Ei harmittanut, eikä syönyt miestä, vaan kivaa oli. Ja niin on ollut sen jälkeenkin, sillä peli on yhä yhtä ahdistava, stressaava, turhauttava ja uskomattoman koukuttava kuin edeltäjänsäkin.

En kuitenkaan ole kaikista muutoksista aivan samaa mieltä Dark Souls 2:n kehittäjien kanssa. En pidä siitä, että aseiden kesto kuluu nyt käytössä niin uskomattoman nopeaa vauhtia, mikä pakottaa joko ramppaamaan turhan usein nuotiolla lepäämässä tai käyttämään laajaa asevalikoimaa. Jälkimmäinen taas on ongelma, koska varsinkin alkupäässä esineiden parantelemiseen tarvittavat raaka-aineet ovat aika harvassa, joten laajan arsenaalin rakentaminen on vaikeaa.

Enkä ole hulluna myöskään siitä, että pelaajia paritetaan nyt keskenään kokemustasojen sijaan hämärän soul memory –ominaisuuden avulla. Ymmärrän kyllä idean: soul memory on kaikkien pelissä saatujen sielujen – käytettyjen tai hukattujen – summa, joten näin periaatteessa estetään se tilanne, missä joku on käyttänyt kymmeniä tuhansia sieluja varusteidensa tuunailuun, mutta on paperilla silti matalan tason hahmo ja voi näin omistaa oikeita nyyppiä kympillä.

Paitsi että näin tapahtuu kuitenkin. Lisäksi systeemi on aika altis hakkereille. Heksaeditoreilla soul memoryn pudotus onnistuu kuin leikki, jolloin vastaan tulee pikaista vauhtia kivikovia vastustajia, joilta ei pääse enää edes piiloon epäkuolleena: invaasiot onnistuvat koska vain. Ja toki sekin syö vähän miestä, että perinteisellä ”menetinpä juuri 13 000 sielua tyhmästi” –tempulla kusee nyt omiin muroihinsa paineilla.

Muutakin pientä valittamista toki löytyisi, mutta ollaanpa silti realistisia. Olen pelannut Dark Souls 2:ta innokkaammin kuin useimpia muita pelejä tämän vuoden aikana. Olen täysin koukussa ja tulen pelaamaan sen läpi useita kertoja uudelleen erilaisilla hahmoilla. Filosofisista näkemyseroista huolimatta peli on loistava.

Mutta entä PC-versio?

Victory achieved

Kun kehitystiimi mainosti ennakkoon Dark Souls 2:n PC-version laatua, he eivät suoranaisesti puhuneet läpiä päähänsä. Niitä Domessakin uutisoituja dedicated servereitä pelistä ei toki löydy, vaan pelaajat paritetaan co-opia ja PVP:tä varten yhä perinteisin keinoin. Lagi on siis usein verkkopelissä ongelmana ja se on turhauttavaa, kun kuolee iskuun, jonka omalla ruudullaan olevinaan selvästi väisti.

Jotkut pelaajat ovat myös valitelleet, että peli ei yksinkertaisesti toimi heillä, vaan kaatuu käynnistyksessä. Namco on pyöritellyt innokkaasti peukkujaan, eikä ratkaisusta ole tietoa. Minulla tällaisia ongelmia ei kuitenkaan ollut, joten en pysty niihin ottamaan sen enempää kantaa.

Oma pelini kun toimi mallikkaasti. Pelailin ensin hetken Dark Souls 2:ta ihan sellaisena kuin se paketista tulee, eikä siinäkään valittamista ollut: grafiikan säädöt ovat monipuoliset, peli tukee oikeita resoluutioita ja toimii muutenkin kiltisti. Ja näyttäähän se sellaisenaankin aika kivalta, kun vääntää resoluution kaakkoon ja kaikki herkut päälle.

Pelaaminenkin sujui ongelmitta. Xbox 360 –ohjaimella kaikki on säädetty valmiiksi kuntoon, eikä tarvitse kuin tuikata ohjain kiinni. Itse kuitenkin käyttelin PlayStation 4 –ohjainta, joka vaati DS4 Tool –lisäohjelman kanssa pieniä kevätjuhlaliikkeitä lähteäkseen toimimaan, mutta onkin sen jälkeen sitten toiminut ongelmitta.

Toki aina parempaankin pystyy. Alkuperäisen pelin korjannut taiteilijanimi Durante on loihtinut Dark Souls 2:ta varten apuohjelman, jolla sen grafiikkaa pystyy säätelemään laajalti. Itse pelailenkin peliä nyt niin, että sen grafiikat renderöidään 3200×1800-resoluutiossa ja skaalataan sitten oman näyttöni resoluutioon. Tuloksena on niin tarkkaa grafiikkaa, että silmät kehräävät. Samaten paremmat filtteriefektit ja muut irtoavat helposti ja toimivasti. Voisi kuvitella, että näin pelattuna pelikin olisi raskas, mutta eipä vain ole: testilaitteisto pyöritti sitä kaikki herkut kaakossa kiven vakaalla 60 FPS:n nopeudella tilanteesta riippumatta.

Dark Souls 2:n PC-versio saakin minulta teknisesti puhtaat paperit. Mielipiteeni olisi varmasti toinen, jos kuuluisin siihen kansanryhmään, jonka peli ei toimi, mutta arvostelu on aina yhden ihmisen mielipide. Tämä on minun.

Ja mielipiteeni voisi tiivistää sanomalla, että Dark Souls 2 on vuoden parhaita pelejä. Se on hieman erilainen kuin edeltäjänsä, enkä vielä uskalla aivan sanoa, kumpi peleistä on lopulta parempi, mutta erot ovat silti pieniä ja lähinnä vivahdejuttuja. Tarjolla on yhä tappavan addiktiivinen, raivostuttava, ärsyttävä ja vihamielinen pelikokemus, jota ei voi kuin rakastaa.

Praise the sun!

 

Lisää aiheesta

Dark Souls (PS3, Xbox 360)

Dark Souls 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Mitä pelasin tänään? Dark Souls on ainutlaatuinen peli mutta hakkerit häiritsevät

Mulkaisu: Dark Souls II

Lue myös

Broforce-ennakko (Linux, Mac, PC)

FTL: Faster Than Light Advanced Edition (iOS, Linux, Mac, PC)

Pinball Arcade (multi)

Saint Seiya: Brave Soldiers (PS3)

Strider (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)