Uusimmat

Dark Souls 3 on täydellinen (PC, PS4, Xbox One)

06.04.2016 13:09 Heikki Takala

Dark Souls 3Tekijä: FromSoftware
Julkaisija: Namco Bandai
Testattu: PC Intel Core i7, 8 Gt muistia, GTX 970, Win 8.1
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, i5-prosessori, 8 Gt muistia, GTX 750 tai vastaava näytönohjain, 50 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: 1, 2-6 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.darksouls3.com
Arvostelija: Heikki Takala

darksouls3_arv_05

 

Dark Souls on saavuttanut lakipisteensä. Kolmas osa on näillä näkymin pelisarjan viimeinen, eikä vielä ole varmuutta siitä mitä From aikoo tästä eteenpäin tehdä. Kenties he seuraavat Konamin esimerkkiä ja keskittyvät pachinkoihin. Tai sitten eivät. Kävi kuinka tahansa, Dark Souls 3:lla on paljon todistettavaa, sekä useita lankoja yhteenkerittäväksi. Varsinkin, kun lankakerän ymmärtämiseksi tarvitaan lukuisia Youtube-videoita, sekä satojen esineiden kuvauksien tutkimista.

Dark Souls 3 ilmeisesti saattaa saagan tarinan päätökseen. On vaikea kuitenkaan puhua tarinasta, sillä on hyvin mahdollista että puolet pelaajista eivät ole yksinkertaisesti ymmärtäneet koko ideaa. Ja se toinen puoli on mukana ainoastaan PvP:n tähden. Ja sitten ovat ne muutamat harvat, jotka kahlaavat läpi esineiden ja aseiden kuvauksia, ja yrittävät yhdistää pisteitä toisiinsa.

Minäkin aion yrittää. Dark Souls 3 ei ole jatkoa sarjan toiselle osalle. Itse asiassa se on epäsuoraa jatkoa ensimmäiselle, tai sitten se on ensimmäinen osa kokonaan uudestaan. Viimeinen selitys tuntuu loogisimmalta, sillä yhtä paljon kuin Dark Souls 3 on pelisarjan jatkumoa, se on myöskin fan serviceä. Tuntuu itse asiassa siltä että peli on koonnut yhteen From Softwaren kaikki tähänastiset pelit, ja tehnyt niistä eräänlaisen Best Of -kokoelman.

Dark Souls 3

Tilaa tulkinnoille

Kuten ennenkin, pelaaja herää hautausmaalta, joka tällä kertaa sijaitsee Lothricissa. Lothric joko on tai ei ole jonkinlainen osa Lordrania, joka oli pelisarjan ensimmäisen osan näyttämö. Kuten taustatarina kertoo, sota lohikäärmeiden kanssa on ohi, ja joku juoksee ympäriinsä sytyttämässä kokkoja joilla on jotain tekemistä eräänlaisen alkutulen kanssa, jota hallitsee – tuota noin – kekäleen herra.

Ja nyt tulet ovat sammuneet, ja kekäleen herrat ovat painuneet maan alle. En ymmärrä miksi, eikä ymmärrä päähahmokaan, mutta hän päättää murhata heidät kaikki. Hahmoon viitataan tuhkan sankarina joka on suoraan sanottuna aivan yhtä älyvapaa suomennus kuin kekäleen herra. Kenties nimeämiskäytännössä on kyse on ainoastaan tulesta joka on ollut Dark Soulsin kantava teema jo hetken. Niin tai näin, liekit on saatava syttymään hinnalla millä hyvänsä.

Matkan varrella tapahtuu hieman sitä sun tätä. On vaikea kuvailla juonta vaikka haluaisinkin, sillä kaikkien kolmen pelin pelaaminen putkeen läpi on oikeastaan hämmentänyt enemmän kuin selkiyttanyt tapahtumia. Voisin puuduttaa arvostelun puhumalla Izalithin noidista, lohikäärmeistä ja täysin ristiriitaisista tapahtumakuvauksista joita ei ole mitenkään vaikea löytää pelisarjasta, mutta olkoot.

Dark Soulsin salaisuus on se, ettei siinä ole salaisuutta. Tarinan ammottavat aukot on tarkoitus täyttää itse, jos se sattuu kiinnostamaan. Ei ole vaikea uskoa, että Miazaki sai tarinaan vaikutteet lapsena lukemastaan englanninkielisestä kirjallisuudesta, josta hän ei ymmärtänyt yhtään mitään. Sillä vaikka Dark Souls 3 sisältää paljonkin tarinan kuvausta ja tuttuja hahmoja, en oikeastaan saanut mistään kunnollista koppia. Paitsi rautaisesta designista, joka lähentelee Zeldan ja muiden ikonisten pelisarjojen pelattavuutta.

Dark Souls 3

Tuhkaa ja Hiekkaa

Peruspremissi luodaan nopeasti. Pelaaja herää hautausmaalta ja lähtee seikkailemaan kohti kaukaisuudessa siintävää linnaa. Peli kertoo nopeasti peruskontrollit, jonka jälkeen loput saa selvittää itse. Rajoituksia ei ole, sama pätee myös hahmon luontiin. Dark Souls 3 yksinkertaistaa toivotulla tavalla oman hahmon luontia. Kosmeettisesti kädet ovat täysin vapaat. Kaikki on kustomoitavissa silmien leveydestä lähtien aina napakarvoihin, ja editoriin syventymällä on melko helppoa luoda hahmo joka muistuttaa mahdollisimman paljon itseä. Tai sitten jotakin täysin muuta.

Mitä taitopisteisiin tulee, mutkat on vedetty suoriksi. Toisesta osasta tuttu adp-taito on poissa. Se määritteli kuinka vastustuskykyinen hahmo oli kullekin elementille. Sen sijaan vastustuskyky nousee nyt kaikkien taitojen mukana, mikä vapauttaa pelaajat luomaan suunnilleen sellaisen hahmon kuin he haluavat. Tälläkin kertaa lähitaistelutaidot ovat kultaakin kalliimmat, joten puhdasta taikuria en kenties lähtisi aivan ensimmäisenä luomaan. Jokerina pohjalla on kuitenkin uusi Luck-kyky. Kyvyn mekaniikka on hieman epäselvä, käytännössä se kuitenkin lisää esineiden löytymistiheyttä. Se mitä hyötyä tästä on taistelussa jää vielä nähtäväksi.

Varmaa on kuitenkin se, että jokainen voi luoda tyylilleen omanlaisensa hahmon. Olitpa sitten lasikanuuna, joka tapaa taikuudella laakista kohtaamansa viholliset, tai raskaaseen kalustoon nojaava mörssäri, joka hädin tuskiin pystyy kävelemään eteenpäin. Kaikille on saatavilla jotakin, ja aloitusluokkia on tarpeeksi pelityylejä ajatellen. Ja jos tämä alkaa kyllästyttämään, aina voi jakaa pisteet uudelleen. Jos vain löydät pelimaailmasta tämän kyvyn omaavan hahmon.

Dark Souls 3

Dark Souls 3

You Died

Ja se maailma on suuri. Lothric jakautuu valtavalle alueelle niin vaaka- kuin pystysuunnassakin. Tutkimista riittää useimmille viikoiksi, ja vielä tämänkin jälkeen salaisuuksia sekä mystisiä hahmoja tulee vastaan tuon tuosta eri kulmien takaa.

Jokainen ikoninen hetki ja hahmo josta pelisarja muistetaan on mukana. Ja nämä tarinat saavat myös päätöksensä. Kaikki on kerrottu hienovaraisesti kenttäsuunnittelun sekä pelin sisäisen taiteen kautta, ja juoksemalla päätä pahkaa eteenpäin missaa miltei varmasti kaiken mitä pelintekijät halusivat sanoa. Lothric on täynnä suuria sekä pieniä yllätyksiä, ja uusia sekä vanhoja hahmoja, jotka on aivan liian helppo sivuuttaa. Pelkästään jo siksi etteivät ne pidä minkäänlaista meteliä itsestään. Sivuhahmojen erilaiset tehtävät tapaavat vaatia tiettyjä asioita tapahtuvaksi tietyssä järjestyksessä, josta peli ei kerro yhtään mitään. Jos satut sivuuttamaan jonkun tietyn alueen vain koska et huomannut sitä, joudut odottamaan seuraavaan läpipeluukertaan ennen kuin saat selville mikä hahmon tarina oikeastaan oli.

Tämä ei haittaa, sillä Dark Souls 3:n haluaa pelata läpi useaan kertaan. Kiitos kuuluu puhtaasti  pelimekaniikalle, joka viety niin pitkälle, ettei tarinasta tarvitse välittää tuon taivaallista. Jokainen taistelu käydään aina henkeen ja vereen, kunnes kohdataan päävastustaja joka vie eeppisyyden täysin toiselle tasolle.

Dark Souls 3

Päävihollisia on toistakymmentä kappaletta. Ne ovat kaikki virkistävän erilaisia, ja vaativat usein poikkeavia taktiikoita kukistuakseen. Mukaan mahtuu hetkiä joina on pakko pysähtyä vain ihailemaan premissiä jonka From on näihin taisteluihin luonut, näistä ehkä muistettavin on King of Storms. Piilotettu päävihollinen jolla taisin olla jumissa nelisen tuntia. Eikä tämä haitannut. Pääasiassa vain ihailin kuinka pitkälle taistelu oli viety, ja You Died -tekstin vilkkuessa kerta toisensa jälkeen ruudulla, huomasin taitojeni hiljalleen kasvavan. Tämä pätee oikeastaan kaikkiin pomoihin. Harjoitus palkitaan. Jos vain ohjain kestää kaikki itkupotkuraivarit.

Koska pelityyli on tällä kertaa huomattavasti agressiivisempi, näkyy se myös vihollisissa. Kilpi suojaa kyllä hetken aikaa, mutta useimmiten taistelut vaativat kirurgisen tarkkaa väistelyä sekä oikein ajoitettuja vastaiskuja. Useimmat pomoista antavat signaalin seuraavasta liikkestään, mutta on myös mahdollista, että ne eivät jatka liikesarjaansa odotetulla tavalla, joka johtaa varsin usein odottamattomiin tilanteisiin.

Haarniskat ja aseet tukevat tätä. Haarniskoita ei pysty enää parantelemaan erilaisilla jalokivillä, ja kaikki kehitys liittyy ainoastaan aseisiin. Tätä painotetaan asekohtaisilla erikoistaidoilla, joista osa nostaa tiettyjä kykyjä, ja toiset niiden tekemää vahinkoa. Erikoisliikkeet ovat toki näyttäviä, mutta käytännössä liian hitaita useimpiin tilanteisiin. Tilanne saattaa toki muuttua pelaajien välisessä taistelussa, mutta ainakin perusvihollisia vastaan nopeus on nyt valttia.

Tämä on tervetullutta vaihtelua pelisarjan toiseen osaan, jossa kiertämällä vasemmalle kilpi ojossa yleensä pärjäsi viholliselle kuin viholliselle. Varsinaisia oikoteitä onneen paria pomoa lukuunottamatta ei ole, ja mukaan mahtuu myös melkoisia pelin pysäyttäjiä. Omalla kohdallani se oli eräs lohikäärmeellä ratsastava piilotettu pomo pelin loppupäästä. Sen upeasta designista huolimatta suurin murhe oli kamera.

Dark Souls 3

Tämä toistuu muuallakin. Pomojen massiivisen olemuksen ja joskus ääntä nopeamman liikkeen takia kamera ei yksinkertaisesti pysy mukana vauhdissa. Toisinaan ongelmaksi muodostuu se, ettei pelaaja näe mitään mitä ympärillä tapahtuu. Tämä johtaa lähinnä paniikissa juoksemiseen ja kuolemiseen. Useammin kuin kerran. Nämä hetket eivät ole onneksi määritteleviä, ja useimmiten pomotaistelut toimivat upealla tavalla, ja vaativat useamman uudelleenyrityksen ennen kaatumistaan. Ellei sitten valitse helpompaa tietä ja kutsu kavereita paikalle. Luksus, jota en päässyt tekemään toimimattomien online-palveluiden takia.

Pomot ovat oma saagansa, mutta myös perushirviöiden suunnitteluun on nähty vaivaa. Jotkut perusvihollisista tekevät helposti enemmän vahinkoa kuin pomot, ja ne hyökkäävät miltei aina nurkan tai patsaan takaa – juuri siitä kuolleesta kulmasta jota ei satu näkemään. Käytännössä koko Lothricia on syytä lähestyä lähinnä yhtenä valtavana ansana, eikä minnekään pidä koskaan juosta päätä pahkaa. Useammin kuin kerran olin oikeastaan vain mielissäni nurkan takaa rynnänneestä vihollisesta, sillä en vain kerta kaikkiaan olisi arvannut että juuri tuon pylvään takaa olisi hyökännyt kukaan.

Dark Souls 3

Yhdessä yksin

Arvostelu tehtiin PC-versiolla, ja sitä pelanneena julkaisun lykkääminen on helppo ymmärtää. Osa alueista on täysin vailla optimointia, ja on varsin ikävää huomata 60 ruudun päivitysvauhdin tippuvan noin kymmeneen. Kyseessä on versio 1.01, joten tilanne todennäköisesti paranee päivityksillä. Kaiken kaikkiaan peli näyttää kuitenkin fantastiselta, ja Bloodbornen pelimoottori skaalautuu hienosti tietokoneille.

Aivan samaa ei voi vielä sanoa moninpelistä. Peliseuraa alkoi kyllä löytyä kun seuranetsimisasetukset käänsi täysin vapaalle, lagi oli vain kammottava. Myöskään pelin covenantit, eräänlaiset moninpelin määrittelevät esineet eivät vielä toimineet oikeastaan lainkaan, joten näiden testaaminen jäänee myöhemmäksi. Mukana on kuitenkin ainakin kuusi covenanttia, sekä varmasti pari muuta joita en löytänyt. Useimmat näistä keskittyvät pelaajien välisiin taisteluihin, ja muutama alue oli kuin luotu suurempia otteluita varten. On kuitenkin yhteisöstä kiinni minne nämä tulevat painottumaan, joten paljon on vielä auki. Tällä kertaa niiden vaihtaminen on kuitenkin helppoa, ja sen voi tehdä lennosta, joka eliminoi turhaa juoksemista paikasta toiseen.

Dark Souls 3

Ja moninpeli on se joka tulee määrittelemään Dark Souls 3:n lopullisen jälleenpeluu-arvon. Selvää on että se syrjäyttää sarjan toisen osan mitä pelaajien välisiin taisteluihin tulee. Mutta tälläkään kertaa From ei ole tehnyt minkäänlaista areenaa peliin. Ei kaikesta kitinästä huolimatta. Tämän täytyy tapahtua, eikä se ole edes vaikea toteuttaa. Samoin paljon puhuttu kuuden pelaajan yhteispeli on vielä täysin auki. Kuinka se tulee toimimaan ja missä tilanteissa? Vaikea sanoa. Pelin virallinen julkaisu on vielä muutaman viikon päässä, ja asiaan on vain pakko palata myöhemmin.

darksouls3_arv_0suosittelemme2Dark Souls 3 on käytännössä taydellinen. Se sisältää valtavasti vanhaa, sekä rutosti uutta. Uusien pelaajien ei tarvitse huolehtia edellisten osien pelaamisesta ennen tätä, sillä kolmas osa antaa kenties eheimmän kokemuksen kaikista sarjan peleistä, ja ainoa jonka missaat jättämällä ensimmäisen ja toisen osan väliin on juoni. Mutta todennäköisesti missaat sen kuitenkin.

Vaikka Dark Souls -sarja on nyt ohi, Souls -sarja ei ole. Miyazakin mukaan on tullut aika vaihtaa tematiikkaa. Se voi olla parhaaksi, sillä tästä ei enää ole oikeastaan mitään loogista tapaa jatkaa. Ensimmäistä kertaa pelaajan urallani en keksi mihin pelisarja tästä menisi toistamatta itseään liiaksi. Se tie, on tie kohti NHL- sekä Call of Duty -pelisarjoja. Tätä ei kukaan Souls-sarjan ystävä halua.

 

 

Toinen mielipide

Dark Soulsista kirjoittaminen on aina vaikeaa. Siitä on hankala kirjoittaa niille, jotka eivät ole sitä pelanneet, mutta vielä hankalampaa kirjoittaa niille, jotka ovat. Miten kirjoittaa pelistä, johon itse suhtautuu vakavasti kuin pienpanimon pitäjä partaansa, mutta joka on kuitenkin vain peli muiden joukossa? Viisainta varmasti pitää totuus mielessä ja pysytellä lähellä olennaista. Olen Dark Souls –holisti, jonka toiveet ovat käyneet toteen.

Koko fanikunta ei osallistunut riemuvirren veisaamiseen Dark Souls 2:n kohdalla. Kriittisimmät äänet tuntuivat kohdistuvan kenttäsuunnitteluun ja pelin yleistunnelmaan. Kriitikoiden sana pohjasi totuuteen, sillä vaikka Dark Souls 2 on mahtava peli, ei se tunnelmaltaan ollut niin tumma kuin Demon Souls ja Dark Souls. Kakkonen kyllä maistui kaikille, mutta kolmososa osoitti, miten oikeaan kriitikot olivat osuneet.

Kolmonen sulkee Souls-uskovaisen syviin kuin koti pitkän matkan jälkeen. Heti alusta mukaan ripotellaan tuttuja elementtejä aiemmista osista. Firelink Shire, seikkailun keskuspaikka, omaa tunnelmaltaan ja muotoilultaan paljon samaa kuin Demon Soulsin Nexus. Demon Souls tulee erittäin vahvasti läpi myös osassa vihollisia. Lempeästi nauravista röyhelökauloista ei voi erehtyä, ne ovat suora tervehdys tekijöiltä pelisarjan alkupään diggaajille.

Suurimat tunnelman rakentajat eivät ehkä kuitenkaan ole selkeät viittaukset menneeseen. Eniten Dark Soulsia on se, että kentät ovat loistavasti suunniteltuja. Ne houkuttelevat syvemmälle, mutta rankaisevat varomatonta pelaajaa armotta väijytyksillä. Jos Dark Souls 2 oli monissa kohti avoin ja selkeä, on kolmosessa enemmän ahtautta, vaihtoehtoisia reittejä ja tutkimisen riemua. Kenttäsuunnittelu antaa pelaajan käyttää päätään ja kokea löytämisen riemua. Montaa tuntia ei tarvitse pelata huomatakseen, että kyseessä on aito Dark Souls –asia.

Melkein kaikki pelimekaniikan osat ovat tutuilla paikoillaan. Esineet ja niiden käyttö tarkoitukset ovat pääosin vanhaa kamaa, hahmon kehittäminen on pysynyt muuttumattomana ja bosseja voi halutessaan läksyttää kaverien kanssa. Ainut merkittävä uusi asia allekirjoittaneelle ovat aseiden erikoisominaisuudet. Erikoisominaisuudet ovat kuin taikoja, jotka kuluttavat manaa ja kestävät hetken. Osan miekoista voi teroittaa tekemään nätimpää leikkausta ainakin taistelun alkuhetkiksi.

Tuttua ovat myös ongelmat, jotka peli on perinyt edeltäjiltään. Kaksi selkeintä kiukun nostattajaa ovat ruudunpäivityksen takkuaminen ja taiteelliset kamerakulmat. Koska DS:n taistelut nojaavat vahvasti ajoitukseen, pyländeristä  on se, että juuri niissä isoimmissa ja hankalimmissa mylläköissä alkaa meno nykiä kuin nykytanssi. Pienemmissäkin haasteissa voi punateksti pamahtaa ruutuun, kun kamera näyttää vuoroin hattua tai kattopaanuja.

Dark Souls 3 on yksi onnistuneimmista pelisarjan jatko-osista, jota olen koskaan pelannut. Peli on vastannut niihin odotuksiin ja toiveisiin mitä sille on asetettu, mikä on aika uskomaton suoritus. Nimittäin Souls-fani osaa odottaa ja toivoa melkoisen paljon. Huhut siitä, että peliä olisi helpotettu massojen tavoittamiseksi, ovat vahvasti liioiteltuja. Ei muuta kuin taiat romukoppaan ja ”YOU DIED”.

Heikki Mustonen

 

Dark Souls 3

 

Lisää aiheesta

Bloodborne (PS4)

Dark Souls (PS3, Xbox 360)

Dark Souls 2 (PC)

Dark Souls 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Dark Souls II: Scholar of the First Sin (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Demon’s Souls (PS3)