Uusimmat

Dark Souls II: Scholar of the First Sin (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

06.05.2015 19:19 Miikka Lehtonen

Tekijä: From Software
Julkaisija: Namco Bandai
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7, Intel Core i3-2100, 4 Gt muistia, DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain, nettiyhteys
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.darksoulsii.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Dark Souls II oli mitä mainioin peli. Mielipiteet ovat jakautuneet sen suhteen, mille paikalle se Souls-pelien trilogiassa – tai nyt kvintetissä – sijoittuu, mutta mainio silti. Itse pidin siitä kovasti.

Olin silti ennakkoon skeptinen, kun Scholar of the First Sin –uusintapainos julkistettiin. Se kun kuulosti hieman rahastukselta. Nyt peli on pelattu. Muuttuiko mieli?

Toissavuonna konsoleille ja viime keväänä PC:lle ilmestynyt Dark Souls II oli melkoinen hitti kehittäjälleen, From Softwarelle. Peli löysi yleisönsä, pokkasi hyviä arvosanoja ja pinon palkintojakin. Syksyn mittaan siihen julkaistiin kolme hyvin laadukasta DLC-pakettiakin. Mitäs sitten? Katse kohti tulevaa? Ei ihan, sillä Namco halusi vielä ottaa viimeiset rahat ulos myllystä ja julkaisi pelistä Scholar of the First Sin –painoksen.

Uusintaversio sisältää jos jonkinlaista pientä kilkettä: ensinnäkin se julkaistiin PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle, jotka eivät koskaan originaalia peliä nähneetkään. Grafiikkamoottoria oli sen kunniaksi päivitetty, sisältöä tuunattu ja kaikki DLC:t tulevat mukana. Missä siis ongelma?

Esimerkiksi siinä, että uudet jutut eivät suinkaan olleet PC-version omistajille päivitys, vaan Scholar of the First Sin julkaistiin PC:lle uutena pelinä. Vanhan version omistajat saivat ostoksestaan vähän alennusta, mutta maksettavaa jäi silti melkoisesti. On vaikea kuvitella, että monikaan PC-version omistava ja puhki pelannut jaksaa innostua pelin pienistä uudistuksista kun hintalappu on niin kova – ja sisältää rahan ohella muitakin kestettäviä juttuja.

Pureudutaanpa tarkemmin niihin.

Dark Souls, lyhyt oppimäärä

Siltä varalta, että joku tulee arvostelun pariin Dark Souls –nyyppänä, kehoitan lukemaan tarkemmin Heikin Dark Souls II –arvostelun. Kerrataan kuitenkin pikaisesti, mistä pelissä on kyse. Dark Soulsit ovat pohjimmiltaan toimintaroolipelejä. Kolmannesta persoonasta kuvatussa, hidastempoisessa pelissä pelaaja tutkii vaarojen täyttämiä maita ja mantuja.

Tarjolla on hyvin vapaata hahmonkehitystä (peli ei sisällä mitään hahmoluokkia, vaan pelin alussa valitaan vain, miten aloituspisteet on sijoiteltu, tämän jälkeen velhona aloittanut pelaajakin voi rakentaa itsestään levypanssariin pukeutuvan ja isoa miekkaa heiluttavan soturin) ja mysteereitä koko rahan edestä.

Dark Soulseilla on ansaitusti maine vaikeina peleinä. Ei sen takia, että ne vaatisivat mitään Super Meatboy –tason millimetrintarkkaa ohjausta, vaan koska ne eivät selittele tai varoittele. Pelaajan vastuulle jää paitsi naamaansa pimeisiin loukkoihin tunkemalla selvittää, mitä niissä piileskelee (yleensä jotain, mikä repäisee naaman irti), myös pelin ja maailman perussäännöt.

Niinpä tarjolla onkin peli, joka vaatii pelaajaltaan paljon. Kuolemia tulee tiheään, kun alati kasvava viholliskööri tuntuu aina ensialkuun ylivertaisen vaikealta. Sitten opitaan kantapään kautta niiden heikkoudet ja se, miten niitä hyödynnetään, tapetaan hirviöt ja jatketaan seuraavan samanlaisen haasteen luo.

Erikoisuutena Dark Soulseissa kokemuspisteet ovat myös valuuttaa, jonka voi menettää kuollessaan. Jos mukana oli vaikka 12 000 sielua – joilla saisi pelin vaiheista riippuen levelin tai useammankin – niin kyykätessä sielut jäävät ruumiin viereen veritahrana. Jos onnistuu kuolematta taistelemaan tiensä takaisin sieluilleen, ne saa takaisin. Jos ei, aina voi yrittää farmata lisää.

Pelit ovat siis armottomia ja juuri siitä syystä rakastettuja, sillä kun sydän pamppaillen ja kädet hikoillen pohtii luolaston pimeässä, vieläkö yrittäisi kurkata seuraavan kulman taakse vai palata kotitukikohtaan käyttämään sielunsa, pelissä on sitä oikeaa tunnelmaa. Ja kun pelaajan 27 kertaa tappanut pomo vihdoin lepää, voittajan fiilis on yhtä oikea.

Tämä päti ihan yhtäläisesti kaikkiin muihinkin Souls-peleihin, joten mitä uutta Scholar of the First Sin tuo mukanaan?

Dark Souls –uusintatentti

Scholar of the First Sin on aika erikoinen uusintaversio. Se, että samassa paketissa tulee kaikki alkuperäiseen peliin erikseen myydyt DLC:t, on vielä aika arkipäivää. Sekin on, että pelin visuaalista ilmettä on hieman tuunattu uusia alustoja varten. Valot ovat vähän parempia, tekstuurit vähän tarkempia, ruudunpäivitysnopeus vihdoin siedettävä. Mistään vuoden parhaan näköisen pelin palkinnosta Dark Souls II ei kilpaile, mutta kyllä sitä katselee.

Itse alkuperäisen pelin pelanneena odottelin ehkä kaikkein eniten sitä, että peliä on nyt hieman remixailtu. Hirviöiden paikkoja on muuteltu, yllättäviin paikkoihin on lyöty uusia ja entistä kovempia vastuksia ja alkuperäisessä pelissä turhan hyviä tapoja hankkia kovia varusteita on poisteltu pelistä. Ideana on selvästi ollut luoda ansoja ja kakkakepposia pelinsä puhki pelanneille.

Onhan se kiva ylläri, kun alun perin megahelppojen peruszombien täyttämällä alueella vastaan lampsii kivitalon kokoinen hirviö, joka tappaa pelaajan kerrasta. Toisaalta, jos osaa shokin jälkeen reagoida muutokseen, voi megahirviötä grindaamalla helposti farmata itselleen mukavan potin sieluja ja useamman levelin.

Itse veteraanina tavallaan arvostan muutoksia, sillä onhan se kiva saada tavallaan uutta Dark Souls II –sisältöä, vaikka suurin osa pelistä onkin toki entuudestaan tuttua. Mutta samalla hieman mietityttää. Miten käy nyypälle, joka tulee pelin pariin tuorein silmin? Osaako hän arvostaa sitä, että vaikeuskäyrä hyppii kuin jojo helppojen perusvihollisten kätkiessä taakseen pelinpysäyttäjiä? Toki se on ihan Dark Souls –henkistä, mutta kun peliä ei alunperinkään voinut pitää helppona, niin vaikeuttaminen tuntuu joskus keinotekoiselta ja epäreilulta. Olisi kiva, jos saisi vaikka valita, jotta haluaako pelata remixattua vai originaalia peliä.

PlayStation 4:llä ja Xbox Onella Scholar of the First Sin välttää erään ongelman, joka ärsyttänee PC-veteraaneja. Versiot kun eivät ole keskenään yhteensopivia. Talletukset eivät siirry Dark Souls II:sta Scholar of the First Siniin, eikä versioiden välillä voi moninpelatakaan. Niinpä jo entuudestaan aika pieni co-op-kaverien pooli kutistuu entisestään pelaajien jakautuessa versioiden välille. Ehkä myös tämä on osittain syynä sille, miksi yllä toivomaani valintaa ei voi tehdä.

Mitä jää käteen?

Jouduin oikeasti pohtimaan pitkään ja hartaasti, mitä olen Scholar of the First Sinistä mieltä ja millä mielellä sen arvostelisin. Puhtaasti omilla meriiteillään ja kaikesta kontekstista irroitettuna kyseessä on äärimmäisen laadukas, kiinnostava ja haastava toimintarope. Peukun arvoinen. Itse peruspelin puhki pelanneena hurahdin taas totaalisesti Dark Soulsiin ja pelasin sitä arvostelua varten ihan liikaa.

Mutta ei peliä oikein voi kontekstista irroittaa. Ei se ole olemassa tyhjiössä. PlayStation 4:n ja Xbox Onen omistajat pääsevät tavallaan mukaan puhtaalta pöydältä, sillä alkuperäistä Dark Soulsiahan ei tosiaan koskaan julkaistu uusille konsoleille. On vaikea sanoa, kumpi versioista on lopulta se parempi – siis sisällöltään. Graafisesti, pelattavuudeltaan ja sujuvuudeltaan Scholar of the First Sin vie tökkivää ja kankeaa konsoli-Soulsia kuin maitoämpäriä. Mutta kumpi on parempi? Originaali vai remix? Kenen mielestä? Veteraanin vai nyypän?

Vaikeita kysymyksiä. Todettakoon siis näin. Jos pistän päähäni PC Gaming Master Race –hattuni, toteaisin, että Dark Souls II:n omistajien ei kannata päivittää uuteen versioon, ainakaan jos omistaa jo DLC:t. Jos taas peli on entuudestaan pelaamatta tai DLC:t puuttuvat, Scholar of the First Sin on pienoisista ongelmistaan ja filosofisista kysymyksistään huolimatta ostamisen arvoinen paketti. Ja jos sattuu olemaan konsolipelaaja, arvostelun loppuun voi kuvitella virtuaalisen suosituspeukun.

 

 

Lisää aiheesta

Bloodborne (PS4)

Dark Souls (PS3, Xbox 360)

Dark Souls 2 (PC)

Dark Souls 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Demon’s Souls (PS3)

Lords of the Fallen (PC, PS4, Xbox One)

Mulkaisu – Bloodborne