Uusimmat

Darkest Dungeon saa pelaajansa kyyneliin (Linux, Mac, PC)

05.08.2016 16:15 Miikka Lehtonen

Darkest DungeonTekijä: Red Hook
Julkaisija: Red Hook
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970 – Macbook Air 2012
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Tulossa: PlayStation 4, PlayStation Vita
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, 2 Gt muistia
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 22,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://www.darkestdungeon.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

DarkestDungeon_arv_045

 

Seikkailijan elämä ei ole helppoa. Vaarat odottavat joka kulman takana ja paine on melkoista. Hulluksihan siinä tulee.

Tämä on myös se perusidea Kickstarterin kautta rahansa keränneessä Darkest Dungeonissa, jossa pelaajan pahin vastus asuu korvien välissä.

Eräs perinteisten roolipelien aukkokohta on se, että oikeassa elämässä seikkailijan elämä olisi henkisesti ja psyykkisesti äärimmäisen raskasta puuhaa. Muinaisten raunioiden ja hautojen koluaminen, kamalien hirviöiden kohtaaminen, jatkuva elämän ja kuoleman taistelu, sekä entisten aseveljien kävelevien ruumiiden tapaaminen varmasti vaatisivat veronsa.

Tämä on kantava idea Darkest Dungeonin taustalla. Voittaja ei ole se, joka tyhjentää haudat aarteista, vaan se, joka selviää järjissään kotiin kertomaan siitä.

Darkest Dungeon

Sukutiloilla

Pelin keskipisteessä on pelaajan suvun komennossa ollut kylä, joka on jonkin mystisen ja traagisen tapahtuman seurauksena muuttunut pahuuden tyyssijaksi. Sitä ympäröivät hirviöiden täyttämät rauniot, hautaholvit ja metsistöt. Suvun maine pitäisi palauttaa, hirviöt pitäisi pistää ruotuun ja siinä sivussa selvittää, mitä hittoa suvun mailla on oikeastaan tapahtunut.

Koska kukaan täysjärkinen ei tietenkään tekisi tätä kaikkea itse, pelaajan vastuulla on rekrytoida ja komentaa ryhmiä seikkailijoita vaarallisille matkoille pimeyden sydämeen. Oikeassa maailmassa moiseen hommaan tuskin ryhtyisi monikaan, elleivät olosuhteet (tai henkilökohtaiset ongelmat) pakottaisi siihen, ja näin on myös Darkest Dungeonissa.

Seikkailijat eivät suinkaan ole velhoja, hohtavaan panssariin pukeutuneita ritareita ja jaloja papittaria, vaan lepratautisia hylkiöitä ja muita yhteiskunnan sylkykuppeja. Tarjolla on pino erilaisia hahmoluokkia ruttotohtorista metsästäjään ja demoneiden kanssa leikkivään loitsijaan. Kukin sankari on kuitenkin yksilö omine persoonallisuuksineen, vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Hahmot keräävät seikkailuista kokemuspisteitä, jotka avaavat mahdollisuuden hankkia näille parempia kykyjä ja varusteita, ja täten tehdä porukasta kovempaa. Näin toki vain siinä tapauksessa, että tyyppi selviää seikkailuistaan hengissä. Ja se ei ole siltä kaikkein kovimmalta jätkältäkään mikään itsestäänselvyys.

Tehtävä kerrallaan pelaaja haalii haltuunsa paitsi rahaa, myös resursseja, joita polttamalla saa paranneltua sukutiluksilla sijaitsevia fasiliteetteja. Niillä on monia käyttökohteita: seikkailijoiden killassa voi kehittää hahmoja, sepän pajassa takoa parempia kamoja, kiertelevältä kauppiaalta ostella taikaesineitä ja kapakassa tai temppelissä hoitaa hahmojen riekaleiksi revittyjä hermoparkoja.

Näistä jälkimmäinen on ehkä se tärkein toimenpide, sillä kukaan ei palaa pimeydestä yhtä ehjänä kuin sinne lähti.

Darkest Dungeon

Darkest Dungeon

Luolasto kutsuu

Kun seikkailijat on värvätty ja ruodusta on kaivettu esiin se kaikkein vähiten sillä hetkellä rikki oleva nelikko, on aika lähettää poloiset pimeyden keskelle milloin minkäkin tavoitteen perässä. Luolastot koostuvat huoneista, joita yhdistävät mahdollisesti ansojen ja aarteiden täyttämät käytävät. Joskus tavoitteena voi olla vaikka löytää luolastosta tietty esine, tutkia tietty määrä sen huoneista tai voittaa tarpeeksi monta taistelua. Toisinaan vastassa on pomohirviöitä ja muita tarinaan liittyviä tavoitteita, mutta ei aina.

Luolastoja putsataan huone huoneelta. Pelaaja valitsee kartalta seuraavan kohteen ja sitten marssitaan käytävää pitkin kohti sitä. Jos jonkun hoksottimet ovat tarpeeksi terävät, voi ennakkoon saada vihjeitä siitä, mitä matkalla odottaa. Usein ansat ja muut vaarat kuitenkin löydetään sillä perinteisemmällä tavalla, eli käytännössä kävelemällä sokkona niihin.

Erilaisiin esteisiin on työkaluja, jotka helpottavat niiden ohittamista huomattavasti, mutta ostokset täytyy tehdä ennen matkalle lähtöä. Työkalujen ohella erilaiset parannustarvikkeet, ruoka ja varasoihdut vievät vähiä rahoja ja inventaariopaikkoja, joten kaikkeen ei voi koskaan varautua.

Hetkinen, soihdut? Kyllä. Pimeys on – kuten pelin nimikin antaa ymmärtää – tärkeässä roolissa pelissä. Soihdut kuluvat ja sammuvat aika vauhdilla, ja jos luolastossa on edes hämärää, seikkailijoiden aistit tylsyvät ja ahdistus kasvaa. Niinpä mukaan kannattaa varata reippaasti poltettavaa.

Darkest Dungeon

Ennemmin tai myöhemmin vastaan tulee sitten vihollisia, jolloin pelin yllättävät syvä taktinen taistelumoottori pääsee loistamaan. Niin seikkailijat kuin vihollisetkin seisovat taistelukentällä rivissä ja sillä on paljon merkitystä, missä kohtaa kukin seisoo. Eri kyvyillä kun on paitsi omat kohdealueensa, myös tietyt paikat muodostelmassa, jossa niitä voi käyttää. Otetaan pari esimerkkiä.

Se on aika helppotajuista, että ritarin miekanisku toimii vain kahdesta ensimmäisestä paikasta ryhmässä, ja sillä voi huitaista vain paria ensimmäistä vihollista. Eihän miekka sen kauemmas kanna. Samaten sekin on ihan loogista, että varkaan kyky ampua kunnon lyijypilvi ilmaan vahingoittaa kohteen vieressä seisoviakin. Mutta se onkin sitten vähän oudompaa, että esimerkiksi papittaren parannusrukous ei toimi kuin tietyistä paikoista muodostelmissa. Eikö jumala vastaa pyyntöön jos on liian edessä tai takana?

Samaan aikaan viholliset ovat tietenkin jemmanneet ne omat heikommat, mutta kamalaa jälkeä tekevät loitsijansa ja jousimiehensä omien muodostelmiensa taakse. Niinpä pitäisi ensin myllyttää tankit ja lihamuurit alta pois —  tai manipuloida muodostelmaa. Sekä pelaajalla että vihollisilla on nimittäin kykyjä, joilla voi vaikka kiskaista jonkun esiin muodostelmasta tai vaihtaa itse paikkaa sen sisällä. Täten muodostelmien manipulointi onkin isossa roolissa.

Vähintään yhtä iso rooli on erilaisilla efekteillä. Vihollisia voi tainnuttaa, ne voi pistää vuotamaan verta ja niin edelleen. Ja ne voivat tietenkin myös tehdä saman pelaajalle. Lähtökohtaisesti pienimmätkin vihut ovat yliluonnollisen kovia ja pistävät ihmisparat pakettiin alta aikayksikön, joten taistelussa avainasemassa onkin vihollisten lamauttaminen ja epätoivoinen taistelu lähestyvää hautaa vastaan.

Kuten arvata saattaa, kirvestä heiluttavat korpsit, lihaa raastavat hirviöt ja jättimäiset hämähäkit ovat aika raskaita myös henkisesti. Niinpä kaikki vihollisten hyökkäykset nostavat myös seikkailijoiden stressitasoa. Kun se nousee liian ylös, on edessä kriittinen hetki: murtuuko hermo vai karaistuuko se taistelun liekeissä teräksen kovaksi? Jokainen hahmo reagoi stressiin omalla tavallaan ja voi pahimmassa tapauksessa tulla luolastossa hulluksi.

Darkest Dungeon

Pitkä, kivinen tie

Darkest Dungeon on hyvin vaikea peli. Resurssit ovat jatkuvasti kortilla, puhuttiin sitten rahasta, parannuksiin käytettävistä esineistä tai vaikka toimintakuntoisista sankareista. Niinpä olo onkin sellainen kuin jonglööraisi liian monta palloa liekehtivän kuilun yläpuolella olevalla köydellä tasapainotellen. Ennemmin tai myöhemmin koko operaatio päättyy kyyneliin ja peli onkin lähinnä sitä, miten pitkään loppua onnistuu lykkäämään.

Pelin salojen opettelu ja hyväksi pelaajaksi kehittyminen ovat aikaavieviä operaatioita, joten peli vaatii pitkää pinnaa ja vahvoja istumalihaksia. Se ei varmastikaan myöskään sovi kaikille, mutta minuun se teki suuren vaikutuksen. Olin kieltämättä myyty jo ensimmäisistä kuvakaappauksista lähtien, sillä pelin taidetyyli ja aihepiiri kolisivat suoraan hermokeskukseeni ja urakalla.

Pelitunteja on kertynyt jo useita, samoin kuin alusta saakka aloitettuja uusia yrityksiäkin. Niinpä olen taatusti saanut jo nyt rahoilleni vastinetta, eikä kehitystiimi ole suinkaan vielä hommaansa lopettanut. Päivityksiä, uusia ominaisuuksia ja uutta sisältöä kun tihkuu tasaiseen tahtiin. Kaikki uudistuksista eivät ole olleet pelaajayhteisön mieleen, mutta ilahduttavasti kehitystiimi on myös heittänyt peliin todella monipuoliset säädöt, joilla mielipiteitä jakaneita ominaisuuksia ja uudistuksia voi kytkeä pois päältä. Täten jos ei vaikka tykkää siitä, että vihollisen kuollessa tämän ruumis jää vielä muodostelmaan tukkimaan tietä ja vaatimaan raivausta, ominaisuuden voi sammuttaa. Tästä siis iso peukku.

Darkest Dungeon

Jos kova haaste ei pelota ja todella synkkä rooliseikkailu kiinnostaa, Darkest Dungeon on erinomaisen suositeltava pelihankinta. Koska peli pyörii vähän vaatimattomammalla raudalla, se on myös erinomainen läppäripeli pitkille junamatkoille tai tylsille luennoille.

 

 

Lisää aiheesta

Inside on sekä taidetta että aivonystyröitä kutkattava huippupeli (PC, Xbox One)

Pokemon Go sekoitti suomalaiset ja on sitä paitsi hirmu hyvä peli (Android, iOS)

Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter saa mestarietsivän aivot kipinöimään (PC, PS4, Xbox One)

Sorcery – seikkailukirjoja digitaalisessa muodossa (Android, iOS, Mac, PC)

Technomancer sisältää hyvän pelin aineksia mutta… (PC, PS4, Xbox One)

This is the Police sukeltaa poliisityön hämäryyksiin ja korruptioon Linux, Mac, PC)

We Happy Few -ennakko – huumepöllyinen dystopiaseikkailu (

Witcher 3: Blood and Wine DLC – noiturin tarina päättyy huipputunnelmissa (PC, PS4, Xbox One)