Uusimmat

de Blob (Wii)

30.10.2008 17:05 Petteri Kaakinen

Loppusyksy on aina yhtä ankeaa aikaa. Puut tiputtavat viimeisetkin lehtensä, minkä jälkeen pimeys ja kaupunkien betoniviidakoiden harmaus valtaavat maailman. Monien pelien maailmat ovat samalla tavalla hiukan värittömiä, mutta harvassa pelissä tehtävänä on hävittää tuo harmaus. Näin kuitenkin tehdään de Blobissa.

Väriä kansalle, joka harmaudessa vaeltaa

de Blobin maailma on aluksi kuin syksyinen Suomi. Harmaus on vallannut maan. Tarina tosin kertoo syyksi INKT korporaation ja musteenien hyökkäyksen luonnon vuosittaisen kiertokulun sijaan. Musteenit ovat olentoja, jotka vihaavat värejä. Siksipä ne ovat kehittäneet laitteita, joilla imetään värit pois ympäristöistä. Estradille astuu de Blob, joka voi korjata tilanteen ja palauttaa vallatut alueet entiselleen.

Pelaajan tehtävän voi kuvailla helposti: väritä maailma. Siinä on se oleellisin. de Blob on perusolotilassaan täysin väritön, mikä korjaantuu vihollisten jättämien värikapseleiden avulla. Kun pelaaja tuhoaa kapselin, liikkuva mömmö värjäytyy sen sisältämän aineen väriseksi. Niistä löytyy vain kolmea eri väriä – keltaista, sinistä ja punaista. Värejä voi kuitenkin sekoittaa keskenään, jolloin Blob voi värjäytyä myös vihreäksi, oranssiksi, violetiksi ja ruskeaksi. Kun de Blob on saanut väriä pintaansa, on aika alkaa värittää.

Maailman värittäminen tarkoittaa käytännössä kaikkien maailmasta löytyvien talojen, puiden ja esineiden koskettamista, mikä palauttaa ne harmauden tilasta takaisin niiden entiseen värikkääseen loistoonsa. Tämä on melkein koko pelin ajan aivan niin helppoa kuin miltä se kuulostaakin. Alun tehtävät pääsee läpi, vaikka olisi maailman tumpelosormisin ihminen. Peliä ei voi missään vaiheessa kutsua turhan vaikeaksi, vaikka osa loppupuolen tehtävistä tarjoaakin enemmän päänvaivaa.

Ei Mona Lisan tavoin virheetön

Värittyvällä paratiisisaarella on myös ongelmia. Tehtävien rakenne pysyy alusta loppuun asti täysin samanlaisena: värjää nämä ja nämä kohteet tällä tai näillä väreillä. Pientä uudelleenpelattavuusarvoa lisää kenttien täydellinen läpäiseminen. Jokaisessa kentässä voi yrittää värjätä kaikki talot, puut, mainostaulut sekä muut kohteet. Tästä huolimatta, kunhan uutuudenviehätys häviää, jäljelle jää turhan yksinkertainen peli, joka voisi olla monipuolisempi.

Kamera osaa sekin vaikeuttaa pelaajan elämää. Se elelee usein täysin omaa elämäänsä. Vaikka de Blobin tempo on suhteellisen rauhallinen, kamera onnistuu usein pilaamaan hyppyjen suuntauksen eikä sitä saa ikinä oikein osoittamaan sinne minne sen haluaisi osoittavan, varsinkaan vähän kapeammissa koloissa ja ahtaammilla teillä.

Kontrollit toimivat pääosin siedettävästi, mutta vaativammissa kohdissa tulee esiin niiden kömpelyys, varsinkin kun on kiire. Hyppääminen on toteutettu huonosti Wiin ohjainta heilauttamalla, mikä ei toimi läheskään niin hyvin kuin sen pitäisi. Hyppäämisessä tuntuu usein olevan minimaalinen viive, mikä saattaa johtaa putoamisiin. Toinen ärsyttävä piirre on de Blobin tapa liimautua rakennuksien seiniin, mikä hankaloittaa sekin elämää turhan usein.

de Blob on siis yksinkertainen peli, niin hyvässä kuin pahassakin mielessä. Yksinkertaiset ideat johtavat usein parhaimpiin lopputuloksiin, mutta de Blobin tapauksessa alusta asti lähes samanlaisena pysyvä pelattavuus ei aivan kanna loppuun asti, vaikka lähtökohdat ovatkin lupaavat. Tästä syystä pelikokemus jää myös melko lyhyeksi.

Kestoa voi kasvattaa moninpelillä, joka tarjoaa hupia muutamaksi illaksi. Yksinpeliä pelaamalla voi avata muutaman erilaisen moninpelityypin, joista hippaleikkiä muistuttava Blob on the Run on ehdottomasti hauskin. Siinä vain yksi pelaajista värittää ympäristöä ja muiden pitää yrittää koskettaa sen hetkistä väripalloa päästäkseen itse värjäämään ympäristöjä. Moninpelinkin kaikki eri vaihtoehdot nojaavat siis tavalla tai toisella ympäristöjen värittämiseen.

Yksinkertaisesti swengaavaa

Heti ensimmäisenä täytyy todeta, että de Blob on maailmojen alussa vaatimattoman näköinen peli. Kaikki on aluksi harmaata, niin taivas kuin myös kaupungin talot. Tämä asia muuttuu kuitenkin pelaamisen myötä, kun pelaaja levittää väriä ympäristöön. Taivaan väri palautuu hetki hetkeltä sinisemmäksi, talot saavat julkisivuihinsa maalia ja kasvillisuuskin kukoistaa. Lopulta rumasta miljööstä muodostuu iloisten värien sekamelska, jota katselee mielellään.

Musiikki on yllättäen yksi tärkeimmistä asioista, jotka tekevät de Blobista niin nautinnollisen kokemuksen. Rennon jazzahtavat ja funkahtavat raidat siivittävät värjäämistä erinomaisesti. Sävelmät eivät ole samaa huttua alusta loppuun, vaan myös pelaajan tekemiset vaikuttavat niiden kulkuun. Riippuen siitä kohdasta, joka kappaleesta soi, peli soittaa lyhyitä sooloilupätkiä taustalla soivan kappaleen päälle, kun pelaaja koskettaa väritettävää kohdetta. Huonosti toteutettuna se voisi tehdä musiikista ikävän äänien sekamelskan, mutta de Blobissa se on tehty erinomaisen hyvin, jopa niinkin hyvin että se tekee itse pelaamisesta miellyttävämpää.

de Blob kärsii muutamista ongelmista, jotka saisivat jättämään kesken monet muut tasohyppelypelit. Omaperäinen idea yhdistettynä hyvämieliseen tunnelmaan ja uniikkiin audiovisuaaliseen kokemukseen pitävät niistä huolimatta otteessaan. Koukku ei lopulta kestä yhtä läpipeluukertaa kauempaa, mistä voi syyttää kömpelöiden kontrollien sijaan yksinkertaista tehtävärakennetta. Jos kuitenkin kaipaa tuoretta tasohyppelypeliä Wiille ja Super Mario Galaxy on kaluttu jo läpi, voisi valita paljon, paljon huonomminkin kuin de Blobin.

Lisää pelikuvia galleriassa.

 

Julkaisija: THQ
Kehittäjä: Blue Tongue
Suositusikäraja: 3+
Saatavilla: Nintendo Wii
Pelaajia: 1-4
Testattu laite: Nintendo Wii
Pelin kotisivut: http://www.deblob.com/

 

Lue myös

Dead Space (PC, PS3, 360)

Mummy: Tomb of the Dragon Emperor (PS2, Wii)

Saints Row 2 (PC, PS3, 360)

Sid Meier’s Civilization IV: Colonization (PC)

WALL-E (PS2, PS3, Wii, 360)

Wario Land: The Shake Dimension (Wii)