Dead Island: Riptide (PC, PS3, Xbox 360)

27.04.2013 14:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Techland
Julkaisija: Deep Silver
Testattu: PlayStation 3 ja PC Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP, Core 2 Duo E6700, 1 Gt keskusmuistia, GeForce GT 8800
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://deadisland.deepsilver.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Parin vuoden takainen Dead Island oli kuin oppikirjaesimerkki rosoisesta timantista. Vähän kaikki reunat repsottivat urakalla, mutta silti pelissä oli sitä jotain sen verran, että itsekin väänsin sitä pitkälti yli 20 tuntia eri alustoilla.

Niinpä kun kehitystiimi ilmoitti puskevansa ulos jatko-osan, olin paitsi yllättynyt, myös toiveikas. Nyt jos koska olisi tilaisuus korjata ne pelin ongelmat! Kultainen sellainen! Joten miksi hitossa niin ei sitten ole tehty?

Alkuperäinen Dead Island kertoi tarinan neljästä lomailijasta, jotka joutuivat keskelle zombi-invaasiota tropiikin paratiisisaarella. Lukemattomien tehtävien ja noin miljoonan kuolleen zombin jälkeen edessä oli pako saarelta. Mutta ei kovin pitkäaikainen sellainen, sillä jo Dead Island: Riptiden introssa porukka heitetään toiselle paratiisisaarelle, jossa on käynnissä zombi-invaasio. Uloskäynti odottaa lukemattomien tehtävien ja noin miljoonan kuolleen zombin takana. Deja vu, vanha ystäväni! Tulit taas käymään!

Tuttua, niin tuttua

Dead Island: Riptide on todellakin alusta saakka aivan älyttömän tutun oloinen peli. Samat neljä sankaria – plus uusi aussikaveri – jotka voi halutessaan tuoda mukanaan ensimmäisen pelin talletuksesta. Tapahtumapaikkana taas aurinkoinen paratiisisaari, vastassa samat tutut zombit ja samat tympeät tehtävämekaniikat.

Kyseessä on siis edelleen ensimmäisen persoonan toimintaroolipeli, jossa keräillään loottia, tapetaan zombeja ja juostaan tekemässä tehtäviä mitä ihmeellisimmille tahoille. Kullakin sankarilla on edelleen omat kykypuunsa ja niiden avustuksella myös teoriassa omat parhaat aseensa: yksi saa bonuksia teräaseisiin, toinen tylppiin aseisiin ja kolmas pyssyihin.

Mutta tämä kaikki on tuttua jo edellisestä pelistä. Mikä sitten on muuttunut? Tapahtumapaikka on toki uusi, vaikka näyttääkin niin kovin tutulta. Hauskana piirteenä pitkin saarta on sijoiteltu deadzoneja, pieniä instansseja, joissa on kamala kasa kalmoja sekä usein myös nimetty minipomo. Tietenkin ne vartioivat kovaa loottia.

Myös zombivalikoima on kasvanut jonkin verran, joskin kyse on lähinnä vanhojen tuttujen zombien varianteista. Vettä on paljon enemmän kuin ennen, joten mukana on zombeja, jotka kelluvat vedessä ja hyökkäävät kun menee liian lähelle. Vanhat kunnon thug-jättizombitkin ovat saaneet pari varianttia. Yhdellä on käsien tilalla piikit, toisella nuijat. Ei se peli toki tästäkään mullistu, mutta tuleepa veteraaneillekin vähän yllätyksiä.

Paras uudistus koskee kuitenkin moninpeliä. Dead Islandhan oli aina parhaimmillaan nimenomaan kaverien kanssa pelattuna, mutta kaikkien osallistujien täytyi olla suhteellisen lähellä toistensa kokemustasoja, jotta homma ei mennyt läpihuutojutuksi tai kamalaksi masokismiksi. Nyt peli skaalaa automaagisesti vihollisia niin, että hirviöt näyttävät kunkin pelaajan perspektiivistä olevan lähellä tämän omaa tasoa, jolloin kaikki saavat mätettyä niitä yhtä innokkaasti. Erinomainen uudistus! Eikä moninpeli mene enää solmuun, jos joku lähtee pois kesken pelin.

Pieniä uudistuksia, uusi hahmo, toiset 12 tuntia pelattavaa ja uusia leluja niin vastapuolelle kuin pelaajillekin. Onhan sekin jo toki kivaa, mutta merkittävämpi puheenaihe on se, mitä Riptide ei tee. Nimittäin korjaa edeltäjänsä ongelmia.

Samaa kauraa uudessa laatikossa

Sitä tuskin kiistää kukaan, että Dead Islandissa oli ongelmansa. Tasapainotus oli vähän mitä oli ja usein pelaajalta lähti henki, kun pelisuunnittelijat olivat päättäneet pistää 15 zombia pieneen huoneeseen ja spawnata pelaajan niiden keskelle.

Myös tehtävät olivat suurelta osin mitä sattui. Juostiin suuria ja zombien täyttämiä alueita päästä päähän toimittamassa ja hakemassa tavaraa. Tarinakin oli aika kamalaa materiaalia, jopa siis zombi-aiheiseksi videopeliksi. Kuolemisellakaan ei ollut mitään väliä: kukkarosta lähtee pari hunttia rahaa ja peli jatkuu vierestä. Yleensä tosin näissä ”pieni huone, haista perse” –kohtauksissa saman zombilauman keskeltä, jolloin kierre toistui kerran toisensa jälkeen.

Masentavasti joka ikinen näistä ongelmista vaivaa myös Dead Island: Riptideä. On harmi ja suorastaan jopa käsittämätöntä, ettei pelin kehitystiimi ole ihan oikeaa jatko-osaa varten lähtenyt tuunaamaan pelinsä runkoa lainkaan.

Mutta kolikon kääntöpuolella myös alkuperäisen Dead Islandin suurin vahvuus on yhä tallella: ongelmista oikeastaan vain se epätasapainoinen vaikeustaso vaikuttaa siihen pelin hauskimpaan osioon, eli taisteluun. On edelleen vain ihan pirun hauskaa runnoa, pilkkoa ja puukottaa valtavia zombilaumoja kappaleiksi.

Voi sitä fiilistä kun kirurgimaisen tarkasti karsii kirveellään jättimäisen superzombin kädet irti yksi kerrallaan ja katselee sitten, kun poloinen yrittää pukkailla pelaajaa kuoliaaksi. Voi sitä meininkiä, kun nakkaa keskelle 20-päistä zombilaumaa polttopullon, joka tuikkaa kaikki palamaan ja räjäyttää puolet kappaleiksi kiitos vieressä olleen räjähtävän tynnyrin.

Aseiden duunailu ja modailu on myös yhä hauskaa puuhaa: miksi tyytyä hakkaamaan zombeja kenttälapiolla, kun voi tehdä sähköistetyn kenttälapion? Ja tiesittekö, että machetesta tulee vielä tehokkaampi zombintappaja, jos sen terän ympärille kietoo piikkilankaa? Tosi juttu! Vähän oudosti tuntuu kyllä siltä, että tiimi olisi hieman tuunannut modeja uuteen uskoon ja karsinut esinetyyppejä, joihin eri modeja voi kiinnittää. Muistan elävästi, että minulla oli ykkösosassa sähköistetty machete, mutta se ei enää tunnu olevan vaihtoehtona. Pätkiiköhän muisti vanhoilla päivillä vai onko kyseessä vähän erikoinen ratkaisu?

Versiolla on taas väliä

Niinpä jäljelle jää peli, joka on hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä, niin hyvässä kuin pahassa. Pahimmillaan rasittava, rosoinen ja vähän jopa kämäinen, mutta parhaimmillaan ratkiriemukas ja koukuttava. Näin siis varsinkin, jos pelaa kaverien kanssa, sillä voi sitä meininkiä kun neljä tyyppiä perseilee pitkin avointa maailmaa veneiden, autojen ja muiden tuhovälineiden kanssa!

Valitettavasti on todettava myös, että jälleen kerran versiolla on väliä. Aloitin arvostelun PlayStation 3 –versiolla, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi, että pelin uudet sää- ja valoefektit ovat liikaa konsoleille. PlayStation 3 –version ruudunpäivitysnopeus on parhaimmillaankin takkuinen ja useissa paikoissa niin uskomattoman tahmainen, että pelaamisesta ei tule mitään. 360-versio on kuulemma vähän parempi, mutta ei sekään ilmeisesti varsinaisen helmi ole.

PC-versio taas toimii kuten pitäisikin. Omalla koneellani ruudunpäivitysnopeus ei 60 FPS:stä nytkähdellyt ja peli näyttää hyvältä. Oletettavasti tulossa on taas myös modeja, jotka paikkaavat pelin muita ongelmia, kuten liian nopeasti hajoavia aseita ja liian pihisti jaettavia modausosia. Ja saihan ykkösosa myös riemukkaan Fist of the Dead Star –modin, joka muutti päähenkilön Fist of the North Star –henkiseksi nyrkkisankariksi. Miksi vain lyödä zombia, kun voit lyödä sitä niin kovaa, että se lentää palavana päin lähintä seinää ja räjähtää?

Näitä ihmeitä odotellessa, sillä niiden avulla Dead Island on parhaimmillaan. Se ei ole vakava peli, sillä ei ole mitään sanottavaa yhtään mistään, mutta voi piru vieköön, kun iskee jättimäisellä sähkökirveellään kolme zombia poikki torsosta kaverien nauraessa vieressä, sillä ei ole yhtään mitään väliä.

Dead Island Riptide – mieluummin Zombieland-hassuttelua kuin perheitärepivää draamaa

Riptide. Selviytyjät pääsevät lopulta pakoon painajaismaiselta paratiisisaareltaan – ja päätyvät heti seuraavaan pahaan liriin. Sillä haaksirikko ja uusi zombiepainajaisparatiisi. Ei hyvin mene, ei. Tutustukaamme peliin jututtamalla sen tuottajaa Alexander Toplanskya.

Dead Island (PC, PS3, Xbox 360)

Ajatus zombeista tuo ensimmäiseksi mieleen mainion Dead Rising -sarjan, mutta Dead Island on eri maata. Eroa tehdään jo näkökulman avulla. Kamera seuraa tapahtumia tällä kertaa tiukasti ensimmäisen persoonan perspektiivistä. Tästä huolimatta toiminta pysyy pääosan aikaa lähitaistelupainotteisena. Mutta nyt menen hieman asioiden edelle.