Uusimmat

Dead Rising (360)

16.10.2006 13:10 Jukka O. Kauppinen

Zombeja. Kymmeniä, satoja, tuhansia zombeja. Dead Rising ei sovi niille, jotka eivät kestä mädäntynyttä roikkuvaa lihaa, aivoja hamuavia eläviä kuolleita tai vastenmielistä slitsahtelevaa äänimaailmaa. Mutta jos reilu elävien kuolleiden lahtaus maittaa, niin tämä on peli juuri sinulle.

Dead Rising on niin vetävä ja omaperäinen peli, että siitä voi hyvinkin kehittyä Xbox 360:lle vuoden vetonaula.

Jotkut jäivät henkiin. Mutta selviytyminen ei ole helppoa…

Hei, täällä on aivoale

Dead Risingin tekijät ovat katsoneet zombie- ja splatterleffansa. Dead Risingin näkemys elävien kuolleiden vitsauksesta on ansainnut K18-leimansa. Meno on sen ihanan muhevaa ja nautinnollisen yliampuvaa.

Tarina on kuin mitä upeimmasta kalkkunaleffasta. Pelaaja on sankaritoimittaja, joka on saanut vihiä todellisesta jymyjutusta. Armeija on eristänyt pienen kaupungin – miksi? Toimittaja kiitää kaupunkiin vuokraamallaan helikopterilla ja kokee melkoisen yllätyksen laskeutumispaikassaan, valtavassa ostoskeskuksessa. Suurin osa kaupunkilaisista on muuttunut aivoja hamuaviksi zombeiksi.

Helikopteri palaa noutamaan pelaajan 72 tunnin kuluttua. Tänä aikana journalistivainun pitäisi paljastaa zombievitsauksen syyt.

Vapaus kulkea, vapaus mäiskiä

Pelaajaa ei juurikaan rajoiteta. Tämä voi mennä ostoskeskuksen syövereissä varsin vapaasti minne tahansa ja tehdä mitä milloinkin lystää. Tutkitaanko pelialuetta, muussataan zombeja vai selvitetäänkö tarinaa? Kaikki käy.

Tapahtumat etenevät reaaliajassa, tauotta. 72 tuntia tarkoittaa 72 tuntia, eikä pelimaailma tanssi pelaajan ympärillä. Päinvastoin, pelaaja tanssii pelimaailman tapahtumien mukaan. Valtavassa ostoskeskuksessa tapahtuu koko ajan jotain, jossain. Jos et ole silloin paikalla, sori vaan. Vaikka tapahtumat onkin käsikirjoitettu, niin on virkistävää että peliympäristö on kerrankin rehellinen virtuaalimaailma, jonka tapahtumia ei ole hitsattu pelaajan liikkeisiin.

Pelaaminen vaatiikin sekä juonen vihjeiden tarkkaa seuraamista että silkkaa tuuria. Kaikkiin tapahtumiin ei ehdi mitenkään paikalle. Peli onkin selvästi suunniteltu niin, että siinä riittää uutta tehtävää useamman läpipeluun verran.

Tekemisen vapaus tuntuukin mukavalta. Pitäisikö hajoavien barrikadien takana kyhjöttävää pariskuntaa auttaa? Tuolta kuuluu avunhuutoja. Kiinnostaako? Yhtään?

Suurin vapaus on tietysti zombiejahdissa. Mitä tahansa, siis aivan mitä tahansa voi käyttää aseena. Puistonpenkkiä, jalkapalloa, rautaputkea, viikatetta, haulikkoa ja jalokuvia. Tuttuja, jokapäiväisiä esineitä, joita käytetään epätavallisilla tavoilla.

Maista paistinpannuani, sinä raadonsyöjä.

Välillä tarina ja pelimaailman tutkiminen jää lähes toissijaiseksi. Zombien lahtaaminen on niin monipuolista ja jopa hauskaa, että oksat pois. Aivan mahdotonta verenloiskuntaa ei esiinny, mutta ällönihanien ääniefektien ja lentelevien ruumiinosien keskellä mielikuvitus täydentää tilanteen. Voi sitä silmien pyöristymistä, kun nykäisee ensimmäisen kerran zombin pään irti viikatteella. Tämä on niin sairaan ihanaa, että itkettää. Kerrankin peli, jossa saa toteuttaa itseään.

Lisäksi pelin uumenista löytää valtavasti muutakin tehtävää. Pieniä, hauskoja ja omituisia yksityiskohtia. Täytyy vain tutkia paikkoja. Kokeilla esineitä. Kokeilla niiden käyttämistä toisiin esineisiin. Voi sitä naurunräkätystä, kun huomaa mitä kaikkea jostain aivan tavanomaisen näköisestä esineestä saa irti. Zombielahtauksen ja tarinankerronnan ohessa pelissä onkin myös valtavasti humoristisia elementtejä, mutta ne täytyy vain ensin havaita. Asioita ei työnnetä pelaajan syliin valmiiksi pureskeltuna.

Zombi, kaksi, kolme, sata

Zombeja riittää. Xbox 360:n graafiset kyvyt ja vääntö ovat hyötykäytössä. Kentät ovat upeita ja laajoja kokonaisuuksia – ja ne on täytetty elävillä kuolleilla. Tunne on kieltämättä erikoislaatuinen, kun pelaaja astuu ensimmäisen kerran ostoskeskuksen käytävälle ja huomaa kymmenien elävien kuolleiden hoipperoivan kohti joka suunnalta. Tai kun astelee aukiolle, jossa näitä laahustaa satapäin.

Eivätkä zombit ole mistään yhdestä muotista kloonattuja otuksia. Hahmoja on varmasti satoja tai tuhansia erilaisia. Kahta samanlaista näkee yhdellä silmäyksellä vain harvoin.

Kaiken tämän sivussa pelaajan pitäisi myös vielä muistaa miksi hän ylipäätään on paikalla. Olet toimittaja. Valokuvaaja. Selvitä mistä on kyse. Tutki paikkoja. Etsi ja jututa eloonjääneitä. Kerää tietoja ja kokoa niistä palapeliä. Ja ota valokuvia. Ota paljon valokuvia. Oikein herkullisista tilanteista. Miksi auttaa joitakuita reppanoita, kun voi ottaa valokuvia zombien herkuttelusta?

Tervetuloa elävien kuolleiden kaupunkiin

Dead Rising on peli, joka jää mieliin. Monella tapaa. Sen tuotannolliset arvot ovat huikeat. Grafiikka ja äänet luovat peliympäristön, joka yhtaikaa ihastuttaa että ällöttää. Zombien mätänevä liha ja animointi, yhdistettynä hauskan toimivaan zombien ”tekoälyyn”, tarjoaa mahtavan elämyksen.

Yksi asia pelissä kuitenkin rassaa. Dead Risingin tallennusjärjestelmä on todella poikkeuksellinen. Pelissä on vain yksi, siis yksi (1), tallennuspaikka. Tilannetta ei voi tallentaa koska vain, vaan ainoastaan hyvin harvaan sijoitetuissa vessoissa ja lepotiloissa. Pelaajan on siten tallennettava tilanne aina tilaisuuden tullen, ja ehdottomasti ennen jonkin vaikeamman tehtävän yrittämistä. Silti kirosanat raikuvat aivan taatusti, kun viimeisen puolen tunnin pelailu katosi zombien kitaan.

Kuolema ei kuitenkaan tarkoita pelin loppumista tai vihoviimeistä takapakkia. Tajunnan kadottua joku pelastaa hahmon laumojen kynsistä ja vie tämän edelliseen tallennuspaikkaan. Peli jatkuu näin sulavasti, vaikka pelaaja voikin käydä jonkin aikaa todella, todella kuumana. Kokemuspisteet ja tavarat säilyvät, pelaaja vain sinkoaa kentällä toiseen paikkaan. Tallennussysteemi on oikeasti mietitty osaksi peliä, eikä sillä vain kiusata tahallaan.

Dead Rising on kuin loistokas B-luokan zombie-elokuva, jossa asiat on vedetty tyystin överiksi. Hauskalla ja nautittavalla tavalla. Tätä ei odotettu turhaan. Ei siis muuta kuin tervetuloa splatteroimaan.

 

Tekijä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: www.capcom.com/deadrising/

Zombie-elokuvat ovat iloisia pikku vekkuleita. Mikä naurattaa eniten?

Katso tilanne vastaamatta