Dead Space 3 (PC, PS3, Xbox 360)

13.02.2013 18:45 Miikka Lehtonen

Tekijä: Visceral Games
Julkaisija: EA
Testattu: PC Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce 570 GTX ja Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC, Windows XP tai uudempi, 2,8 GHz, 1 Gt muistia, NVIDIA Geforce 6800/ATI X1600 Pro tai parempi
Pelaajia: 1, 2 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.deadspace.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Dead Spacet ovat ensimmäisestä osastaan saakka kuuluneet suosikkipelieni joukkoon. Ykkösosa yllätti puskista, kakkonen taas viilasi kaavan mielestäni täydelliseksi. Kolmososasta taas on kuulunut aika paljon huolestuttavaa ennakkoon.

Tuloksena onkin peli, joka ei ole läheskään yhtä hyvä kokemus kuin sarjan aiemmat osat, mutta yllättäen syynä ei ole yksikään niistä pelaajien ennakkoon pelkäämistä jutuista, jotka lopulta osoittautuvat aika harmittomiksi. Mikä siis meni pieleen?

Dead Space –kauhupelisarja tulee jäämään päättymässä olevan konsolisukupolven iloisimpien yllätysten joukkoon. Kun EA aikanaan ilmoitti tekevänsä ”markkinoiden parasta” survival horror –peliä, tuskin monikaan uskoi siihen. Ennakkoluulot menivät metsään, sillä tuloksenahan oli lopulta aivan loistava peli, jonka jokainen pikseli tihkui ahdistavaa tunnelmaa.

Dead Space 2 taas väänsi mittaria hieman toiminnallisempaan suuntaan ja siirsi Isaac Clarken pois pieneltä ja ahtaalta avaruusalukselta ja keskelle Titan-kuuhun rakennettua siirtokuntaa. Mutta ote oli yhä oikea: pelaaja oli yksin keskellä pimeyttä ja tiimi osasi ottaa täyden hyödyn irti siitä, että nyt avaruuden kauhut oli päästetty irti sivilisaation keskelle. Itse en ainakaan ole vieläkään unohtanut necromorphien jyräämää päiväkotia tai muita kakkososan kohokohtia.

Kolmosesta kuultiin ennakkoon paljon, eikä juuri mikään siitä ollut positiivista. Co-op. Jääplaneetta. Mikromaksut. Kuvitelkaa siis iloni, kun Dead Space 3:n korkattuani kuvittelin aluksi, että peli oli ihan kuin edeltäjänsä. Mutta sitten pelasin enemmän.

Ennen jäätä on kivaa

Dead Space 3 on selvästi kahden puoliskon peli. Se ensimmäinen puolisko – joka vie Xbox 360:lla somasti sen ensimmäisen pelin kahdesta levystä – ei sijoitu jääplaneetalle, tai millekään muullekaan planeetalle, vaikka kaikki ennakkomaininta antoikin ymmärtää muuta. Erinäisten vaiheiden kautta Clarke nimittäin päätyy mukaan tutkimusmatkalle, jonka matka tyssää jo alkumetreillä avaruushaaksirikkoon.

Siinäpä sitä sitten ollaan, keskellä avaruusalusten hylkyjä, jotka leijuvat niin pimeän ja hiljaisen näköisinä avaruudessa. Ja näissä merkeissä kuluvatkin ne noin kuusi ensimmäistä pelituntia. Tutkien necromorphien asuttamia avaruusaluksia, joista löytyy sitä perinteistä Dead Space –tunnelmaa yllin kyllin.

Se tärkein on kunnossa: peli tuntuu yhä Dead Spacelta, eli tarjolla on tarkoituksella hidas ja painavan oloinen 3PS, jossa tykitetään kumoon necromorphien laumoja. Aivan kuin ennenkin, pääpaino taistelussa on vihollisten ruhjomisella. Necromorphia voi paukuttaa haulikolla torsoon puoli päivää ilman sen suurempaa jälkeä, mutta ammus raajat irti, niin eipä paskiainen enää teekään paljoa.

Meininki on siis tylyä ja Dead Space 3 nykii kaikista samoista naruista kuin aiemmatkin pelit. Välillä kellutaan painottomissa tiloissa tai tyhjiöissä, ratkotaan ongelmia Clarken avaruuspuvun erikoiskykyjen kanssa tai hakkeroidaan lukittuja ovia pienten minipelien avulla.

Suurin muutos on kohdistunut aseisiin. Aiemminhan Clarke sai mukaansa maksimissaan neljä mutkaa, joita pystyi sitten vähän kustomoimaan sijoittelemalla niiden kykypuihin pisteitä. Ei enää. Nyt aseita saa mukaansa enää kaksi, eikä yhtäkään niistä löydetä valmiina pelin maailmasta. Ehei. Kaikki rakennetaan itse.

Dead Space 3:n craftaussysteemi on kattava ja jopa yllättävän toimiva. Necromorphit pudottelevat erilaisia raaka-aineita, joita löytää lisäksi välillä kaapeista ja laatikoista. Näiden avulla voi sitten rakennella erilaisia aseen runkoja ja komponentteja, joita yhdistelemällä saa aikaan jos jonkinlaisia aseita. Miten olisi vaikka haulikko, jonka alt fire on aiemmista peleistäkin tuttu plasma cutter? Tai rynkky, jonka piipun alla on liekinheitin? Molemmat onnistuvat!

Aseita saa lisäksi kustomoida pudottelemalla niihin pieniä moduuleita, jotka kasvattavat tulinopeutta, lippaan kokoa, latausvauhtia ja niin edelleen. Lisäksi tarjolla on pieniä lisäosia, joilla aseen kudit saa vaikka tekemään tulivahinkoa tai jäädyttämään osuessaan necromorpheja. Systeemi toimii ja pitää huolen siitä, että viriteltävää ja ihmeteltävää riittää koko pelin ajaksi.

Itse löysin toki ne omat suosikkiaseeni jo verrattain aikaisessa vaiheessa, mutta matkan varrelta tuli silti vastaan parempia versioita käyttämistäni osista, joten aseet kehittyivät tasaista tahtia koko pelikierroksen ajan. Ja kun se täydellinen ase sitten on tehty, sen piirustukset voi tallentaa ja jakaa myöhemmin co-op-kaverin kanssa, jolloin tämä voi rakentaa aseen suoraan raaka-aineista. Ja jos ase ei miellytäkään, sen voi purkaa taas alkutekijöihinsä menettämättä mitään.

Hyvältä kuulostaa, vai mitä? Entä sitten ne mikromaksut, nehän olivat ennakkopelkojen mukaan Saatanan rangaistus syntiselle maailmalle! Eipä niistäkään lopulta haittaa ole, vaan homma meni juuri kuten epäilinkin: ne ovat vain oikopolku hätähousuja varten. Pelin edetessä resursseja rapisee koko ajan tiuhempaan tahtiin ja jo muutaman tunnin jälkeen pystyy realistisesti craftaamaan miltei minkä tahansa haluamansa aseen. Mikromaksuilla voi vain oikaista mutkan ja ottaa sen parhaan tykin käteensä vaikka saman tien. Itse en maksanut penniäkään ja hyvin meni.

Kaverille kans

Moni pelkäsi myös ennakkoon, että co-op pilaisi Dead Spacen. Miten avaruudessa voi olla kauheaa, kun apuna on kaveri? Ei siellä varsinaisesti olekaan. Mutta ei ole muutenkaan. Dead Space 3 kun ei tunnu enää kauhupeliltä, vaan kauhuaiheiselta toimintapeliltä. Necromorphien määrää on selvästi kasvatettu ja pelaajia suorastaan kylvetetään ammuksissa ja lääkintäpakkauksissa. Niinpä pelin henki ei olekaan enää taistella epätoivoisesti vähien resurssien loppumista vastaan, vaan taistella epätoivoisesti valtavia vihollislaumoja vastaan.

Miltei kaikki kohtaukset tuntuvat olevan suunniteltu kaveri mielessä, sillä kun necromorphit hyökkäävät, ne hyökkäävät miltei aina vähintään kahdesta suunnasta yhtä aikaa, jolloin tietenkin kumpikin osapuoli räiskii yhteen suuntaan ja homma sujuu ongelmitta.

Co-op-henkisyys näkyy muutenkin kaikkialla: kaikki puzzlet on suunniteltu niin, että kaksi voi osallistua yhtä aikaa ratkaisuun, vaikka sitten liikuttelemalla kahta palikkaa yhtä aikaa oven lukkoa kuvaavassa sokkelossa. Jos on liikkeellä yksin, täytyy sitten vain liikuttaa molempia yksin, yhtä kummallakin ohjaimen tatilla. Samaten kaikissa kulkuvälineissä ja kiipeilypisteissä on aina kaksi paikkaa.

Tähän saakka co-op kuulostaa vähän puolivillaisesti tehdyltä ja ihan rehellisesti sanoen sitä se aika usein onkin. Ainakin jos pelaa Isaac Clarken saappaissa. Mutta voi perkule, kokeilkaa sitä kaveria! Dead Spacen taustatarinan mukaanhan Isaac Clarke on immuuni necromorph-monoliittien aivoja tuhoavalle säteilylle, joka taas ajaa kaikki muut hitaasti hulluksi. Mutta hänen co-op-kaverinsa ei suinkaan ole.

Niinpä co-op-kaveri näkee pelin aikana alati kiihtyvällä vauhdilla toinen toistaan kamalampia harhanäkyjä, mikä on suorastaan helvetin hyvä idea. Co-op-kaverin roolissa peli tuntuu paljon normaalia pelottavammalta ja Clarken saappaissa pelaavakin saa ylimääräisiä säväreitä siitä, kun kaveri yllättäen pelästyksestä huudahtaen tykittää olan yli kohti pimeyttä tai saa muuten vain sätkyjä.

Tuntuukin siltä kuin Dead Space 3 olisi todellakin suunniteltu kiinteästi co-op-kokemukseksi, jonka voi kokea myös vähän riisuttuna versiona yksin. Pelatkaa siis kaverin kanssa.

Ja sitten se toinen puoli

Dead Space 3 on siis tunnelmallinen, joskin vähän toiminnallisempi versio siitä samasta herkusta, jota olen peukuttanut jo kahden pelin verran? Miksi siis noin matala pistemäärä? Kuten muistanet, mainitsin jo aluksi Dead Space 3:n olevan kahden puoliskon peli. Ja se jälkimmäinen puolisko, se ei ole herkkua.

Puolivälissä Clarke päätyy kumppaneineen sille kaikissa videoissakin mainostetulle jääplaneetalle, jolloin pelin viehätys putoaa samaa tahtia kuin Isaacin ruumiinlämpö. Tiivis tunnelma lentää ikkunasta, samoin kuin uniikin kiehtovat avaruusalukset. Tilalle tulee paljon lunta, paljon jäätä ja copypaste-leimasimella taottuja pikkuruisia tukikohtia.

Jossain siinä 12. pelitunnin kohdalla huomasin yllättäen huokailevani raskaasti, kun astuin ulos 500. hissistäni ja näin edessä pienen vyötärön korkuisten laatikoiden täyttämän pihan. Tiesin jo etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuisi: ”yllättävä” väijytys. Taistelun jälkeen pari askelta eteenpäin, 501. hissiin, sillä pari sekuntia alaspäin ja… Huoh… Sama uudelleen.

Ja näin se sitten menee. Todellisena kuningasideana mukaan on heitetty myös aseistettuja ihmisvastustajia, eli juuri se asia, jota Dead Space ei kaivannut tai johon sen moottori ei nyt todellakaan sovellu. Ja mitä pidemmälle peli etenee, sitä enemmän kuvio vääristyy. Vähemmän necromorpheja, enemmän ihmisiä. Vähemmän kauhua, enemmän tylsiä areenataisteluita.

Tuntuukin vahvasti siltä kuin joku olisi yrittänyt epätoivoisesti pönkittää 10 tunnin mittaista peliä lähemmäs 15 tunnin kestoa. Jokaista hyvääkin ideaa – kuten vaikka taistelua necromorpheja vastaan pystysuoraa jääseinämää kiivetessään – toistetaan niin monta kertaa, että kaikki viehätys ja tenho katoavat. Tilalle jää vain kasvava uupumus ja väsymys. ”Loppuisi nyt jo!”

Kun samaan aikaan myös pelin tarinan taso laskee kuin lehmän häntä, sanoisin Dead Space 3:n loppupuoliskon olevan suorastaan huono pelikokemus. Ja se on ihan pirun masentavaa, se.

Tässäkö se sitten oli?

Ennen lopullista tuomiota vielä sananen tekniikasta. Itse pelasin pääasiassa PC:llä ja vaikka PC-versio ei olekaan yhtä hyvää tasoa kuin monet muut viimeaikaiset PC-käännökset, kyllä sekin toimii. Grafiikka on selvästi konsoliversioita tiukempaa ja ennen kaikkea peli pyörii erinomaisesti.

Testilaitteistolla ruudunpäivitysnopeus oli kallion vakaasti 60 FPS kaikki herkut kaakossa. Peli vaatii luonnollisesti Originin, joten moisesta näppylöitä saavien kannattaa varautua jo ennakkoon.

Konsoliversiot ovat ihan OK-tasoa. Kaikesta näkee kyllä, että laitteiden rajat ovat tulleet jo vastaan ja että co-opin ottaminen mukaan on aiheuttanut kehitystiimille ylimääräistä stressiä. Tästä huolimatta Dead Space 3 näyttää konsoleillakin parhaimmillaan suorastaan erinomaiselta, mutta pelatessa tulee kyllä taas vahvasti sellainen olo, että seuraava sukupolvi alkaa vähintään vuoden liian myöhään. Katselkaa verrokkina mukana olevia PC-kuvia ja verratkaa. Ero on melkoinen.

Dead Space 3 ei ole suoranaisesti huono peli, ainakaan kokonaisuutena tarkasteltuna. Mutta se tulee silti jäämään ainakin minun kirjoihini eräänä vuoden suurimmista pettymyksistä. Kaksi edellistä peliä olivat suorastaan erinomaisia ja jos Visceral Games olisi edes pitänyt niiden tason, trilogia olisi saanut arvoisensa lopetuksen. Mutta ei.

Se pelin ensimmäinen puolisko antaa hetkeksi toivoa siitä, että ehkä Dead Space 3 olisi kuitenkin se peli, jonka toivoimme sen olevan. Se tuntuu erilaiselta, mutta ei epämiellyttävällä tavalla. Tunnelma on yhä kohdallaan ja peli kulkee mukavasti. Mutta sitten se toinen puolisko… kun Dead Space 3 tuntuu Lost Planet –tehtävältä, joku on kussut hommansa ja kunnolla.

Kyllähän minä silti tämän läpi pelasin, mutta loppua kohti alati raskaammin huokaillen ja manaillen. Tuntuu tosiaan siltä kuin paketissa olisi ehkä ollut joskus sangen tiukka 10 tunnin peli, johon joku pikkupomo olisi sitten viime hetkellä vaatinut 50% lisää kestoa. Ja sitten on copypaste laulanut. Loppupuolellekin mahtuu nimittäin hyviä ja toimivia kohtauksia, mutta niiden välissä on niin paljon harmaata huttua, että tiukan tunnelmallisiin Dead Spaceihin tottuneelta menee hermot.

Ja siinä se sitten oli. Kun lopputekstit pyörivät, Isaac Clarken tarina on todennäköisesti lopussa ja niin taitaa olla myös Dead Spacenkin. Pikkulinnut kun kertovat, että alati kasvavat budjetit vaatisivat kolmososalta aivan hillittömiä myyntejä, jotta seuraavalle osalle annettaisiin vihreää valoa. Enkä oikein usko, että ne tulevat toteutumaan.

Mikä on sitten lopullinen tuomio? Sarjan fanien ja aiemmat osat pelanneiden kannattaa kyllä pelata myös kolmonen läpi, jos vaikka sitten nähdäkseen tarinan päätöksen ja kokeakseen ne hyvät hetket. Ei kyseessä kuitenkaan ole lopulta mikään huono 3PS, vaikka loppua kohti taso laskeekin. Mutta Dead Space –pelinä Dead Space 3 on pettymys. Loppu kun tosiaan tuntuu enemmän Lost Planetilta kuin Dead Spacelta, eikä se alkupuoliskokaan ole niin hyvä kokemus, että siitä 65 euroa maksaisin. Odottakaa alekoreja.