UUSIMMAT

Dead Space: Ignition (PS3, Xbox 360)

25.10.2010 17:00 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Sumo Digital / Visceral Games
Julkaisija: EA
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://deadspace.ea.com
Miikka Lehtonen

 

Dead Space oli pari vuotta sitten vuoden suosikkipelejäni. Tiivistunnelmainen ja toimiva kauhuseikkailu osoitti, että tuolloin vielä tuore Visceral Games oli oman lajinsa huippunimiä. Siitä asti onkin odoteltu lisää herkkua ja nyt sitä tuli.

Dead Space: Ignition on tuoreen trendin mukainen ”preLC”-paketti, eli ennen emopeliä julkaistava pieni maistiainen. Tällä kertaa tosin liikutaan aika sameissa vesissä, sillä Dead Spacesta tai Dead Space 2:sta tuttuja ideoita ei ole näköpiirissäkään. Sen sijaan tarjolla on liikesarjakuvaa.

Liikesarjakuvat ovat taiteen laji, jota tekemään lähtiessään kannattaa olla varma taidoistaan. Esimerkiksi Watchmen-sarjiksesta tehty liikesarjakuva toimi: se oli kunnon ammattitaidolla tehty sarjis, jonka ruutuihin oli lisätty animaatioita. Projektiin oli käytetty vaivaa, aikaa ja rahaa.

Dead Space: Ignition taas näyttää siltä, kuin taideosaston kesätyöharjoittelijat olisivat raapaisseet sen kasaan viikonlopussa. Piirrosjälki sinänsä on persoonallista, enkä lähde siitä valittamaan, mutta animaatio… No, mitään varsinaista animaatiota pelissä ei ole. Sen sijaan hahmojen naamoja ja ruumiinosia vääristellään tuottamaan jotain, mikä näyttää hyvin etäisesti liikkeeltä, enemmänkin siltä, että ihon alla piilisi pieni saatanallinen riivaus. Tyyli tämäkin.

Tarina itsessään sijoittuu aikaan ennen Dead Space 2:ta. Pelaaja ohjaa Sprawlissa, hillittömän kokoisessa avaruusasutuksessa, työskentelevää insinööriä, joka joutuu yhdessä tyttöystävänsä kanssa keskelle necromorph-invaasiota. Insinöörihän se ykkösenkin pääosassa oli – ja kakkosen tietenkin myös – mutta nyt ei räiskitä tai riehuta, vaan ongelmat ratkotaan minipeleillä.

Haxoroi tiesi onneen

Avain lopputeksteihin kulkee kolmen erilaisen minipelin kanssa. Yhdessä pitää ohjata eri värisiä valonsäteitä peilien avulla pisteestä toiseen. Toisessa taas ohjataan datasädettä pitkin sokkeloista dataväylää väistellen esteitä ja yrittäen ehtiä päätökseen ennen pelaajaa jahtaavia, vihamielisiä koodeja. Viimeinen taas on hyvin kepeä käänteinen tower defence, jossa pelaaja yrittää luimuttaa viruskoodiaan ohi tekoälyn puolustusten.

Kaksi ensimmäistä minipeliä toimivat. Valonsäteiden kääntely toki on peli-idea, jolla on ratsastettu jo kohta kolmen vuosikymmenen ajan, joten ei ole mikään ihme, että se toimii näinkin hyvin. Muutamat tehtävät olivat niin kinkkisiä, että niitä piti oikeasti pohtia, mikä on aina mukavaa.

Datajuoksentelu taas on ehkä vaikeinta selittää, mutta kun sen näkee liikkeessä, idean ymmärtää. Pelaajan datasäie etenee vasemmalta oikealle esteiden täyttämässä tunnelissa pelaajan väistellessä maastoa ja muiden ohjelmien pudottamia ansoja. Hauskana ideana tunneli pyörii välillä ympäri, mikä tekee keskittymisestä ja suorituksesta vaikeaa.

Mutta se viimeinen pelitila… Periaatteessa ideana olisi, että pelaajalla olisi käytössään erilaisia viruksia, jotka soveltuvat eri tilanteisiin. Yksi esimerkiksi lamauttaa vihollisen puolustukset hetkeksi, toinen taas tekee hyvin vahinkoa, mutta on heikko. Heksoista koostuvassa labyrintissa virukset kulkevat laitoja pitkin vaihtaen suuntaa aina törmätessään ja ideana olisi näin laukoa viruksia sellaiseen suuntaan, että ne ohittavat puolustukset ja pääsevät lopulta maaliin.

Näin siis paperilla. Käytännössä itse huomasin, että paras taktiikka on spämmätä hämäysviruksia ja hyökkäysviruksia sekaisin kamalissa laumoissa, kunnes puolustukset vain murtuvat rynnäkön alla. Ei hauskaa.

Sähkömies pelaa neljästi

Kieroina miehinä Sumo Digitalin pojat ovat rakentaneet peliinsä mukavasti uudelleenpeluuarvoa, sillä vähän väliä tehtävä haarautuu eri suuntiin ja pelaaja saa valita, lähteekö vaikka korjaamaan käytävän valoja vai ratkomaan poliisi-tyttöystävänsä kanssa panttivankitilannetta. Lopussa valinnat ratkaisevat, miten tarina päättyy.

Jokaisesta neljästä loppuratkaisusta saa yhden tavaran Dead Space 2:n Isaac Clarkilleen, mikä onkin toki hyvä tapa huolehtia siitä, että ainakin itse tulen näkemään ne kaikki. Hei, olen Dead Space –huora. En minä sitä peittele.

Huorailustani huolimatta Dead Space: Ignition jätti suuhun vähän ikävän jälkimaun. Tarina ei ollut kovin kiinnostava ja minipelit toimivat vaihtelevasti. Itse tykkäsin peilien pyörittelystä ja sokkelohuristelu oli välillä kivaa, mutta paholainen kirotkoon sen pirun tower defencen alimpaan helvettiin. Kun kolmasosa pelistä suorastaan ärsyttää, ei peliä oikein suositellakaan voi, eikä visuaalinen toteutuskaan paikkaa ongelmia.

Toisaalta… Viidellä eurolla yksinoikeuskamoja Dead Space 2:ta varten? Piru periköön EA:n, saitte minut ansaan!

 

Toinen mielipide

Mikä liekään sen kiehtovampaa kuin tietää lisää Dead Space 2:n tarinan taustoista? Ignition sijoittuu valtavalle Sprawl-avaruusasemalle, samaan paikkaan varsinaisen jatko-osan kanssa. Päähenkilö on mekaanikko Franco Delile, joka joutuu tyttöystävänsä kanssa keskelle nekromorfien hyökkäystä.

Tarinaa kuljetetaan eteenpäin liikesarjakuvalla, jonka taso on luvalla sanoen vaihteleva. Omaa tyyliä haetaan, mutta tyylitajuttoman arvostelijan silmiin lopputulos näyttää amatöörimäiseltä. Ääninäyttelykään ei vakuuta, eikä itse tarinakaan luvalla sanoen ole kovin kummoinen, loppua lukuun ottamatta.

Matkaa voidaan käydä neljää eri reittiä, pelaajan joutuessa valinnan eteen kaksi kertaa tarinan aikana. Tämä tarjoaa edes jonkin verran uudelleenpelattavuutta, mikä tulee tarpeeseen. Yksittäinen läpäisy nimittäin kestää välivideot katsellenkin korkeintaan hieman yli tunnin.

Silloin, kun pelaaja ei videoita katsele, käytetään aikaa hakkeroimiseen. Tarina etenee yhdeltä rikkinäiseltä terminaalilta ja jumiutuneelta ovelta toiselle. Jokainen tekosyy laittaa insinööri hommiin käytetään säälittä hyväksi.

Sangen kehnosta paketistahan Dead Space: Ignitionissa on kyse. Yksinkertaiset ja liian helpot minipelit, liikesarjakuvan kehno toteutus ja sisällön vähäinen määrä eivät juuri innosta raottamaan kukkaron nyörejä.

Peliin on kuitenkin upotettu pari täkyä. Jo mainittu tarina on yksi sellainen, joskin tasoltaan ohuehko. Toinen, houkuttelevampi bonus ovat Dead Space 2:een käytettäväksi saatavat lisäherkut. Uusi puku, audiologeja, rahaa. Nämä kaikki aukeavat, kun vain malttaa pelata edes yhden Ignitionin minipeleistä läpi kertaalleen.

Jos pakettia käsittelee Dead Space 2:n lisätarvikepakettina, jossa tulee mukana turha peli, on sinällään edullinen 400 pisteen hinta perusteltu. Pelkän pelillisen tai edes tarinallisen sisällön vuoksi Ignitionia ei kannata hankkia. Kyse on tähän mennessä heikkolaatuisimmasta Dead Spacen nimellä myydystä paketista.

Juho Anttila

 

Lisää aiheesta

Dead Space (PC, PS3, 360)

Dead Space Extraction (Wii)

Lue myös

Alan Wake: The Writer DLC (Xbox 360)

Blade Kitten (PC, PS3, Xbox 360)

Comic Jumper (Xbox 360)

Deathspank: Thongs of Virtue (PS3, Xbox 360)

Disciples III: Renaissance (PC)

Final Fantasy: The 4 Heroes of Light (DS)

 

Muropaketin uusimmat