Dead Space (PC, PS3, 360)
Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi, väittää erään kuuluisan elokuvan kansi. Tämä saattaa olla totta, mutta kerrostaloasunnossa naapurit kuulevat huutosi erittäin hyvin. Dead Spacea pelatessasi vieläpä sangen säännöllisesti.
Melkoisena shokkina EA:n studion esikoisteos kauhun saralla osoittautuu erinomaiseksi ja tunnelmalliseksi peliksi, jonka parissa aikaa kuluu, joskin kauheissa tunnelmissa.
Kun EA reilu vuosi sitten väitti rempseästi kehittävänsä kaikkien aikojen parasta kauhupeliä, olin monien muiden mukana nauramassa räkäisesti. Miten täysi noviisi saisi muka kehitettyä pelin, joka pistäisi kampoihin Resident Evilin ja Silent Hillin kaltaisille pelilegendoille?
Tätä samaa kysymystä on ilmeisesti pohdittu myös EA:lla, sillä siihen on keksitty vastaus: lainaamalla peleistä häpeilemättä niiden parhaat palat ja heittämällä päälle kerros sitä kuuluisaa kiillotusta, jota saa vain miljoonien taalojen kehitysbudjetilla.
Hyytävä avaruus
Dead Spacen maailma on synkkä, niin pelin ruudulla kuin taustatarinoissakin. Ihmiskunta on jälleen kerran onnistunut kuluttamaan kaikki planeettamme hyödylliset raaka-aineet ja kääntänyt katseensa kohti avaruutta. Jättikokoiset kaivosalukset kulkevat planeetalta toiselle louhien talteen näiden raaka-aineet ja auttaen näin rotuamme jatkamaan rietasta elosteluamme.
Kuten niin usein vastaavissa tapauksissa käy, USS Ishimuran miehistö kaivoi liian ahneesti ja liian syvälle. Kontakti alukseen menetettiin, joten paikalle lähetettiin korjausryhmä tutkimaan vahinkoja ja palauttamaan alus takaisin linjoille. Pelastajat muuttuvat kuitenkin itse pelastettaviksi, kun onnettomuus romuttaa heidän aluksensa ja jättää heidät vangiksi Ishimuran hylkyyn, jota asuttavat nyt sen entisen miehistön tuhatpäiset jäännökset. Jäännökset, jotka eivät suostu pysymään maassa, vaan haluaisivat kovin mielellään tappaa uudet saaliinsa.
Lähtökohdiltaan Dead Space ei kuulosta kummoiselta. Sankarit jumissa pahan linnoituksessa, check. Ainoa tie pelastukseen kulkee helvetin läpi, check. Vastassa entiset kaverit korruptoituneessa muodossa, check. Juju piileekin siinä, että Dead Space repäisee pelaajansa suoraan keskelle painajaismaista tunnelmaansa jo alkumetreistä saakka.
Surround-kauhua
Kun puhelimme pelin tuottajan kanssa alkukesästä, hän tähdensi kerran toisensa jälkeen heidän huomionsa keskipistettä: immersio, immersio, immersio. Tiimi tiesi, että jos pelaaja saadaan unohtamaan että hän pelaa vain peliä, kaikki kauhut ja yllätykset iskevät niin paljon kovempaa.
Dead Space tekee tämän monilla tavoilla. Tärkein on kaikkien pelillisten näyttöelementtien kätkeminen. Ruudulla ei näy sen enempää tähtäimiä kuin energiapalkkejakaan. Kaikki, myös käyttöliittymä, on upotettu pelin maailmaan. Energiamittarit löytyvät Isaacin avaruuspuvun selästä. Aseen tähtäiminä toimivat niiden omat heijastuspisteet. Jopa inventaario ja kaverien videopuhelut heijastetaan osaksi pelimaailmaa.
Ratkaisu toimii. Miltei koko ruudun täyttävä Isaac muodostuu pelin keskipisteeksi ja pelaaja kadottaa itsensä pelin tunnelmaan. Tämä on kuitenkin vasta palapelin ensimmäinen osa, se onkivavan koukku, jolla pelaaja saadaan nielaisemaan syötti.
Vaikka Dead Spacea voisi ylistää grafiikan, pelattavuuden ja käsikirjoituksen osa-alueilta, itse haluan kiinnittää eniten huomiota pelin äänimaailmaan, joka on kenties parasta, mitä peleissä on kuultu. Tehdään heti kättelyssä selväksi, että Dead Space on peli, jota pitää pelata hyvän HD-näytön ja surround-äänijärjestelmän kanssa ja mielellään vielä pimeässä huoneessa.
Erinomaisest miksattu 5.1-ääniraita ympäröi pelaajan vihamieliseen maailmaan. Musiikkia ei varsinaisesti ole, vaan soundtrack koostuu luonnollisista taustaäänistä. Avaruusalus natisee pelaajan ympärillä samalla kun takana pyörivä tuuletin, katossa heiluvat ketjut ja naapurihuoneessa kipinöivä sähköpaneeli täyttävät ilman oudoilla äänillä. Kuulinko jostain askeleita? Hengittääkö joku raskaasti yläpuolellani? Käsi puristaa ohjainta, sydän tykyttää rinnassa tavallista kiivaammin.
Pelaajan aisteja pommitetaan myös jatkuvilla visuaalisilla ärsykkeillä. Valonlähteet ja realistiset varjot saavat käytävät ja huoneet tuntumaan vaarallisilta ja pelottavilta paikoilta. Silmä pyrkii luonnollisesti keskittymään liikkeeseen, mikä ei onnistu, koska seinät ja lattia ovat liikkuvien varjojen sirkusta. Yllättäen joku kymmenistä varjoista osoittautuukin nurkassa väijyväksi viholliseksi, jolloin ääniraita reagoi nostamalla tempoaan ja pelaaja joko likaa kalsarinsa tai valmistautuu taisteluun.
Oli Dead Space sitten kaikkien aikojen paras kauhupeli tai ei, se on väistämättä ja ehdottomasti eräs kaikkien aikojen tunnelmallisimmista peleistä.
Raajaa irti
Ishimuralle ei kuitenkaan ole tultu vain fiilistelemään, vaan sen salaisuudet vaativat tiheää ja nopeatempoista taistelua. Tämä pelin osa-alue on lainattu lähes sellaisenaan Resident Evil 4:stä, mitä nyt modernisoituna versiona. Taistelu sujuukin luontevasti ja mainiosti, ollen vielä pelin toteutuksen ja asevalikoiman huomioiden sangen äijämäistä puuhaa.
Isaacin asevalikoima koostuu pääasiassa erilaisista työkaluista, kuten plasmaleikkureista, liekinheittimistä ja muista vastaavista. Tämä sopii hienosti peliin, sillä ideana ei ole niinkään tappaa kuin murskata vihollisiaan. Paras tapa pysäyttää vastaan mönkivät kauhut on nimittäin katkoa näiltä raajat.
Taistelu on brutaalia ja äärimmäisen veristä. Erinomainen äänisuunnittelu ja animaatio saavat jokaisen kohtaamisen tuntumaan vaaralliselta, jokaisen hyökkäyksen tappavalta ja jokaisen tapon tyydyttävältä. Tämä on hyvä, sillä mäiskettä todellakin riittää. Vaikka peli yrittää rytmittää painostavaa ahdistusta ja kauhistuttavaa toimintaa, vaaka kallistuu selvästi jälkimmäisen puoleen.
Kun pelaaja ei taistele tai pasko housuunsa, hänen tehtävänään on selvitellä Ishimuran saloja ja sitä, mitä aluksella oikeasti tapahtui. Tämä tapahtuu ratkomalla yksinkertaisia puzzleja Isaacin työkalujen avulla tai kuuntelemalla ja katsomalla alukselta löytyviä logeja.
Isaacin työkalut eivät sinänsä ole puzzlejen tiimoilta kovin kummoisia. Puvun avulla pystyy muun muassa hidastamaan ajan kulumista paikallisesti, sekä nostelemaan esineitä telekineettisesti. Jokainen vähänkään pelannut arvaa, miten näitä sovelletaan. Paljon mielenkiintoisempaa onkin, että samat konstit pätevät myös taisteluun. Voi miten mukavaa onkaan pysäyttää kimppuun hyppäävä lihaskimppu paikalleen ja rauhassa sihtailla tältä kädet irti. Samaiset kädet voi sitten nostaa ilmaan ja paiskata telekineettisesti takana kytistelevän kaverin ohimoon.
Erinomainen peli
Dead Spacessa on paljon rakastamisen aihetta. Pelin tunnelmallisuutta ei voi kehua tarpeeksi, sillä sopivalla laitteistolla varustettuna peli on elokuvamaisimpia kokemuksia ikinä. Siis hyvässä mielessä. Myös taistelu toimii mainiosti, joskin suhteellisen pienestä vihollisvalikoimasta johtuen siitä tulee ennen pitkää turhan toistavaa.
Pelin ympärille on kyhätty myös mukavasti oheistoimintaa. Aseitaan ja pukuaan voi viritellä, uusia varusteita voi rakennella käytäviltä löytyvien piirrustusten pohjalta ja niin edelleen. Myös uudelleenpeluuarvoa löytyy, sillä kun pelin läpäisyn jälkeen hyppää vaikeustasoa ylemmäs, saa pitää aiemmin tienaamansa kamat uutta New Game+ -läpipeluutaan varten.
Mukavasti peli toimii myös täysillä, oli laitealusta sitten mikä tahansa. Pelasin pääsääntöisesti PlayStation 3 –versiota, mutta myös Xbox 360 –versio testattiin. Erot olivat olemattomia. Molemmat versiot näyttävät tautisen hyvältä, kuulostavat uskomattomalta ja pyörivät pehmeästi. Kun PlayStation 3 –versiosta löytyy vielä täysi trophy-tuki, pelikokemus on taattu alustasta riippumatta. PC-version pariin palaamme myöhemmin.
Valitettavasti on kuitenkin todettava, että niin monen muun pelin tavoin Dead Space ei ole uskaltanut olla oma itsensä. A-luokan sisältöä olisi riittänyt noin 8-10 tunnin sessioon, mutta pelillä on kestoa 13-15 tuntia. Tämä näkyy väistämättä toistuvina lähettitehtävinä, joissa ravataan samoissa maisemissa kuljettamassa tavaraa paikasta toiseen ja taas takaisin.
On myös todettava, että niin tunnelmallinen kuin peli onkin, sen pelottavuus laskee ajan myötä. Vika on se klassisin: peli näyttää liikaa. Hirviöistä katoaa vaara ja pelon tunne kun samainen lonkeroörmö iskee vastaan 57. kertaa. Tässä vaiheessa peli muuttuu puhtaaksi räiskinnäksi – joskin silti viihdyttäväksi sellaiseksi.
Tämä on kuitenkin pelkkää nipotusta, sillä Dead Space on erinomainen peli. Se kuuluu ehdottomasti kaikkien kauhusta pitävien pelihyllyihin ja tienaa kunnialla paikkansa Resident Evilien ja Silent Hillien vieressä. Mikäli kehitystiimi oppii nyt tekemistään virheistä, se väistämätön Dead Space 2 voi olla jo vakavasti otettava ehdokas siksi kaikkien aikojen kauhupeliksi.
Osallistu myös kilpailuumme! Voita upea Dead Space -taidekirja
Tekijä: EA Redwood Shores
Julkaisija: EA
Testattu: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset (PC): Windows XP / Vista, Pentium 4 2,8 GHz, GeForce 6800, 1 Gt keskusmuistia
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://deadspace.ea.com/
Miikka Lehtonen
Toinen mielipide – PC-versio (29.10.08)
Pelin sisällöstä ja tunnelmasta ei tarvinne hirveästi enää hehkutella Lehtosen kommentaarin jälkeen. Olisin etäisesti kaivannut pelin alkuun enemmän tarinallista pohjustusta, mutta kyllä tapahtumien mukaan pääsi näinkin. Dead Space -taustojen lukeminen oli kuitenkin avuksi, sillä olin pelin alussa ehkä keskivertopelaajaa paremmin kiinni juonessa ja tapahtumaympäristössä.
Testasin peliä nykyään varsin keskivertopelikonetta edustavalla muutaman vuoden vanhalla Athlon 64 X2 3800+ ja GeForce 7900GT -kokoonpanollani 1280×1024-tarkkuudella, detaljit täysillä. Peli pyöri luistavasti, näytti häikäisevän hyvältä ja kuulosti huikealta Cyber Sportin Sonar 5.1 -surround-kuulokkeilla. Peli osaa todellakin hyödyntää tilaääniä perusteellisesti, sillä eri suunnilta kuuluvat narinat, karjunat ja epäilyttävät äännähdykset pitävät todellakin varpaillaan.
Dead Space luo elämyksensä monin keinoin, josta täytyy aivan erityisesti nostaa esiin uskomaton äänimaailma. Välillä pelaajaa hellitään loisteliaalla avaruusmusiikilla, sitten pelottavalla hiljaisuudella – jota rikkovat yksittäiset kolaukset ja äännähdykset. Mitä ne ovat? Kuka siellä kulkee? Tunnelmaa rakennetaan koko ajan pala palalta – ja sitten räjäytetään pankki annoksella järisyttävää ja säikäyttävää toimintaa. Voi herranjestas niitä kammotuksia. Pelin visuaaliset elementit on rakennettu todella taitavasti, ei voi muuta sanoa. Välillä tosiaan ällöttää.
Kuva PC-versiosta. Klikkaamalla suureksi.
Okei, PC-versio siis toimii hienosti tekniikaltaan. Myös pelattavuus on kohdallaan. Osa pelaajista ei ole ollut täysin tyytyväisiä hiiren tarkkuuteen, mutta itse en kokenut mainittavia vaikeuksia. Tuntumaan tottui nopeasti ja tarvittava hienosäätö onnistui hiiren tarkkuutta säätämällä. Matka kaivosalus Ishimuran uumenissa onnistuu hiiri+näppis-yhdistelmälläkin vaivatta, vaikkakin jotkut ovat ilmeisesti todenneet PC-padin mukavammaksi. Pelin kontrollit kun ovat vähän tavanomaista räiskintäpeliä monimutkaisemmat, joten sormiakrobatiaa saa harrastaa.
Silti, kyllähän kontrolleista huomaa konsolivaikutelmiakin, erityisesti inventaarion puolella, mutta varsinainen pelaaminen ei niistä kärsi.
Bongasin foorumeilta joidenkin pelaajien kommentteja hahmon hitaudesta, mutta se kuuluu mielestäni asiaan: tämä ei ole mikään reaktioräiskintä Quakeiden tapaan, vaan tiivistunnelmainen ja tarinavetoinen toimintaseikkailu.
Täytyy myös sanoa, että pidän kovasti pelin monista tyylillisistä ratkaisuista. Pelissä ei ole esimerkiksi lainkaan HUDia, ei mitään tietoja ruudulla. Erilaiset ikkunat, viestit ynnä muut ilmestyvät HUDin sijaan pelaajan ympärille ja hahmon tiedot näkyvät hauskasti tämän puvun selässä olevista mittareista. Erikoista, tyylikästä – ja toimivaa. Omaperäisiä ideoita on lisääkin, tätä ei tosiaankaan pelata ihan niillä perinteisillä räiskintäpelien taktiikoilla.
Täytyy siis todeta, että jos Lehtonen on PS3- ja Xbox 360 -versioita ylistänyt, niin teen saman PC-versiolle. Dead Space on häikäisevä luomus, joka jännittää ja piinaa. Se tarjoilee pelkoa ja jännitystä tihkuvan toimintamatkan upeissa scifi-kulisseissa, joka on ainakin allekirjoittaneelle upein matka kovan science fictionin ytimeen sitten BioShockin ja Mass Effectin.
Lisää kuvia: Dead Space – PC-kuvagalleria
Jukka O. Kauppinen
![]()
Lisää aiheesta
Lisää aiheestaVoita upea Dead Space -taidekirja
Dead Space -säveltäjä: kahden vuoden duuni
Lue myös
Brothers in Arms: Hell’s Highway (PC, PS3, 360)
Mummy: Tomb of the Dragon Emperor (PS2, Wii)
