Death Skid Marks (PC)

16.03.2015 17:20 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Studio Whisky Tango
Julkaisija: Studio Whisky Tango
Testattu: Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistiakeskus, Radeon R9 280x
Saatavilla: PC
Tulossa: Mac
Laitevaatimukset: PC Windows Vista tai uudempi, 1,2 GHz tuplaydinprosessori, 1 Gt muistia, Vertex Shader 2.0 -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.deathskidmarks.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Road trip on amerikkalainen ilmiö: pakataan lauma tyyppejä autoon ja ajetaan valtavan mantereen halki outouksia ja nähtävyyksiä ihmetellen. Suomessakin homma onnistuu, mutta ei siinä samaa meininkiä ole.

Joten otetaan videopelit avuksi ja sukelletaan keskelle väkivaltaisten poliisien, huumediilerien ja väkivallan täyttämälle automatkalle. Ihan niinku oikea reissu, siis!

Yhteiskunnallinen kommentääri sikseen. Death Skid Marks on peli, joka lainailee elementtejä roguelike-peleistä, mutta aika kepeästi. Pelaaja on huonotapainen ja –kielinen rokkari, joka hyppää autoonsa ja lähtee vaarojen täyttämälle matkalle. Matkan päässä on suosikkibändin konsertti, mutta matkalle mahtuu satoja vaarallisia vihollisia omissa autoissaan.

Eivätkä nämä ole mitään perinteisiä rasseja, vaan enemmänkin Mad Max –koulukunnan ajoneuvoja: aseistettuja leikkuupuimureita, panssaroituja lava-autoja ja rekkoja, joiden lavat ovat täynnä vihaisia ja hampaisiin saakka aseistettuja punaniskoja.

Eihän tästä reissusta yksin selviä, joten matkalta kööriin hyppää toinen toistaan ihmeellisempiä liftareita. Kaikilla on omat ominaisuutensa ja kaikkien kätösiin voi lyödä aseita pistooleista liekinheittimiin, katuporakoneisiin ja oksatrimmereihin saakka.

Näillä eväillä pitäisi sitten selvitä hengissä konserttiin saakka. Helppoa, vai?

Punainen asfaltti

Death Skid Marksia pelataan pienissä pyräyksissä. Kauppojen ja nähtävyyksien rytmittämillä tieosuuksilla vastaan tulee aina yhdestä neljään kohtaamista, mikä tarkoittaa vaikka paria autollista vihollisia tai lentuetta vihaisia robotteja. Niitä vastaan sitten taistellaan kaikin käytössä olevin keinoin, siinä sivussa rahaa tienaten.

Rahalla taas saa niistä välietapeista jos jonkinlaista kamaa: parempia aseita, parannusosia autoon, sapuskaa ja varusteita matkalaisille tai vaikka kokeellisia huumeita, jotka parantavat matkaajien ominaisuuksia. Mutta miksi tyytyä tähän, kun voi vaikka esittää oudon taikurin teltassa toiveita, pelata venäläistä rulettia kapakassa tai tehdä muita hämmentäviä juttuja?

Jokainen reissu on uniikki kokemus, sillä matkan runko ja sen sisältämät viholliset arvotaan joka kerralle erikseen. Aluksi viholliset ovat romuissa autoissaan suhaavia punaniskoja, mutta ennen kuin ehtii kissaa sanoa, vastassa on jo panssariautoja, joiden ikkunoista törröttää liekinheittimiä ja lavalta konekivääripesäkkeitä.

Hauskana oivalluksena pelissä pärjäämällä saa avattua näitä hämmentäviä erikoisautoja myös omaan käyttöönsä. Oma suosikkini on auto, jonka alle on asennettu leikkuupuimurin terät. Ei tarvitse kuin ajaa vihollisauton kylkeen ja kohta jo romu ja veri lentävät!

Toki samaan aikaan omiinkin matkalaisiin tulee osumaa aika urakalla. Vihollisautot tarjoavat erilaisia haasteita, joihin pitäisi yrittää varautua mahdollisimman hyvin. Jos on lastannut autonsa täyteen lähitaisteluaseita, on kauniisti sanoen liemessä kun vastaan tulee liekinheitinten täyttämä auto, jonka lähelle meneminenkin on kuolemantuomio.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Käytännössä Death Skid Marks on satunnaisten elementtien värittämä toimintapeli, jossa räiskitään, murjotaan ja kiilaillaan satoja vastaantulijoita liekehtiviksi romuiksi. Pienissä annoksissa pelattuna se on myös pirun hauska. Huumori on matalalentoista alapääkamaa ja enimmäkseen jätti minut kylmäksi, mutta pelattavuus toimii. Rosoisen ja räkäisen speed metalin värittämä soundtrack saa meiningin tuntumaan hektisemmältä kuin se onkaan, joten hupia piisaa.

Toki koska kyseessä on peli, joka nojaa vahvasti sattumaan, ei ole mitään takeita siitä, että jokainen pelikerta olisi tasapainossa. Elintärkeät auton parannusosat esimerkiksi eivät ole mitenkään taattuja juttuja, joten joskus varsinkin loppupelistä tulee todella turhauttava kokemus.

Samaten matkan varrelle ripotellut pomotaistelut ovat välillä hirveää katseltavaa, sillä jos sattuma arpoo vaikka pomohirviön, joka vastaa lähitaisteluhyökkäyksiin kamalan tehokkailla vastaiskuilla ja itsellä sattuu olemaan vaikka se jo mainittu leikkuupuimuriauto, kyyti on kylmää.

Kyseessä ei siis ole mikään hirveän ihmeellinen tai maata mullistava peli, mutta pienenä iltapäivän pelivälipalana se on enemmän kuin paikallaan.

 

 

Lisää aiheesta

Death Rally (iPad, iPhone)

Drift’n’Drive (iOS)

Kokeile Race Online –ajopeliä selaimella

New Star Grand Prix (PC)

Turbo Sliders sai kymmenvuotisjuhlapäivityksen – ilmaista top down –kilpa-ajoa parhaimmillaan