Deathspank: Thongs of Virtue (PS3, Xbox 360)

Tekijä: Hothead Games
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Xbox 360
Tulossa: PC, Mac
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: http://www.deathspank.com/home-tov
Tero Lehtiniemi

Deathspank, tuo Monkey Island -mies Ron Gilbertin useiden vuosien raskaan työn tulos, julkaistiin heinäkuussa keskellä hiljaisinta pelikesää. Sinänsä yksinkertainen hacknslash-roolipeli sai poikkeuksellisen paljon potkua hyvästä tarinasta, ääninäyttelystä, dialogista ja kreiseistä hahmoista, jopa siinä määrin että peli sai halutun ja harkitusti jaettavan suosituspeukkumme.

Jatko-osa ilmestyi nopeammin kuin kukaan olisi voinutkaan arvata: Deathspank: Thongs of Virtue on puhdasverinen jatko-osa joka jatkaa Deathspankin tarinaa ja lupaa tehdä kaiken suuremmin, paremmin ja niin edespäin. Kuinkas sitten kävikään?

Thongs of Virtuen tarina alkaa prikulleen siitä, mihin ykkösosa jäi. Paha paroni von Prong on listitty ja Deathspankille paljastuu että tämän pahuuden ja vallan salaisuus olivat lumotut tangat, jotka suuri seppämestari oli takonut ihmiskuntaa auttaakseen. Tangojen antama valta ja voima kuitenkin korruptoi omistajansa yhtä ritaria lukuun ottamatta, joka hukkasi omansa ollessaan pesulla. Nämä, Oikeuden tangat luonnollisesti päätyivät sankarimme haltuun.

Häpeämättömästi Lord of the Ringsiä kuppaava tarina on vasta alkua. Toisin kuin ensimmäinen Deathspank, Thongs of Virtue kurittaa populaarikulttuurin ilmiöitä huomattavasti tiukemmalla intensiteetillä.

Tämän mahdollistavat ensinnäkin tapahtumien spontaani siirtyminen nykyaikaiseen sodankäyntiin, vaihtelevammat maisemat ja se että peli on yksinkertaisesti pidempi. Tällä kertaa mukana on myös ihan oikeaa seikkailupelihenkistä ongelmanratkontaa monotonisen hirviöntakomisen piristämiseksi.

Nykyaikaan siirtyminen muuttaa pelaamisen painopistettä. Ykkösosassa lähinnä statistin roolissa ollut kaukotaistelu muuttuu olennaiseksi osaksi peliä, kun Deathspankin lähitaistelutaitojen tueksi on tarjolla mitä moninaisempaa tuliluikkua konekivääreistä sinkoihin ja alienien sädepyssyihin. Luonnollisesti myös vihollisista suurempi osa on siirtynyt taistelemaan etäämmälle, mutta tämä ei varsinaisesti haittaa kun muistelee ensimmäisen Deathspankin toisinaan suorastaan murhaavan suuria vihollisaaltoja. 

Parasta ladattavaa 

Ensimmäisen Deathspankin ehkä ainoita huonoja puolia oli se, että pohjimmiltaan se oli varsin yksinkertainen toimintaroolipeli. Thongs of Virtue ei muuta tätä perusperiaatetta mihinkään, mutta tuliaseet ja uudet mielenkiintoisemmat varusteet tekevät taistelusta kertaluokkaa mielenkiintoisempaa.

Tämän lisäksi jatko-osa tarjoaa pahoinpitelyfestarien lisäksi satunnaista aivojumppaa seikkailupelityylisen ongelmanratkonnan ja pienten puzzlejen parissa. Mitään uskomattoman vaikeita tapauksia vastaan ei tule, mutta tällaisenaan ne ovat silti ehdottoman tervetullut piristysruiske.

Thongs of Virtue onkin malliesimerkki siitä, miten jatko-osa pitää tehdä. Se pitää edeltäjänsä perusperiaatteen ja otteen, mutta tämän ohella se parantaa jokaista osa-aluetta niin että lopputuloksena on samankaltaisuudesta huolimatta piristävän uusi kokemus.

Tapa, jolla Thongs of Virtue ottaa edistysaskeleen edeltäjäänsä on suorastaan hämmästyttävä. Peli on noin puolet edeltäjäänsä pitempi, huumori ja hahmot ovat hiotumpia, seikkailu on paremmin rytmitetty, varusteet ovat mielenkiintoisempia, taistelu paremmin tasapainossa ja niin edespäin. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että mikäli Deathspankin meininki ei syystä tai toisesta koukuttanut ensimmäisellä kerralla, ei se todennäköisesti tee sitä myöskään tällä kertaa. Meille kaikille muille se on hintaansa nähden erinomaista, ellei jopa lähes parasta vastinetta rahalle mitä konsolien latauspalveluissa on tarjolla, pelasit sitten kaverin kanssa tai ilman.

Mikäli Deathspank ei ole ennestään tuttu, lukaise ykkösosan arvostelumme ja aloita ensin siitä. Vaikka Thongs of Virtue onkin kaikin tavoin parempi, tarinaan ja meininkiin pääsee ykkösosan kautta paremmin sisään.

Toinen mielipide

Pelkkä peesailu ei toki kenenkään mieltä lämmitä, mutta nyt on pakko kulkea Teron vanavedessä ja todeta, että mies on oikeassa kaikesta. Pidin itsekin kovasti Deathspankista — ja Teron tavoin myös ostin oman pelini, koska arvostelukappaleita ei kuulunut — ja Deathspank: Thongs of Virtue parantaa kaikilla tavoilla. Tämä on hieman yllättävää, sillä pelithän kehitettiin rinnakkain ja Hothead ehti jo ennakkoon ilmoittaa, että tästä johtuen Thongs of Virtuessa ei otettaisi pelaajien valituksia huomioon. Vaan otettiinpa kuitenkin.

Kaikkea on enemmän: aseita, tehtäviä, vihollisia, pelialuetta ja jopa huumoria. Itse pidin Deathspankissa eniten juuri huumorista ja Thongs of Virtuessa se on terävämpää ja vaihtelevampaa. Aseiden ja panssarien kuvaukset ovat hauskempia ja hahmoille on keksitty muunkinlaisia repliikkejä kuin ykkösosan ”eikös ole outoa, että tällainen tyyppi on fantasiamaailmassa?” -läppä.

Thongs of Virtue on mainio peli jokaisella mittarilla. Ladattavaksi peliksi se on enemmän kuin tyydyttävä pelikokemus ja tarjosi 15 eurolleni oikein mukavasti vastinetta. Toki Teron tavoin totean myös, että jos ykkösosa — tai kummankaan demo — ei saanut nauruhermoja tärisemään, ei koko pelikään tee niin ja siinä tapauksessa rahat kannattaa sijoittaa muualle. Parannuksistaan huolimatta Thongs of Virtue nimittäin elää ja kuolee edelleen huumorinsa kautta.

Miikka Lehtonen

Lue myös

Alan Wake: The Writer DLC (Xbox 360)

Final Fantasy: The 4 Heroes of Light (DS)

Assassin’s Creed Brotherhood -ensikosketus osa 1: päivä muinaisessa Roomassa

Satzuma Missile Launcher tuhoaa kotona, toimistossa ja puutarhassa