UUSIMMAT

Delta Force 2 (PC)

28.11.1999 01:08 | Jukka O. Kauppinen

Yhdysvaltain asevoimista löytyy erikoisjoukkoja moneen lähtöön. Navy SEALSit, Rangerit ja Vihreät baretit kuitenkin kalpenevat Delta Forcen rinnalla. Delta Force on vuonna 1977 perustettu, terrorismin vastaiseen toimintaan erikoistunut valioyksikkö, jonne kelpuutetaan vain ja ainoastaan muiden erikoisyksiköiden etevimmät taistelijat. Delta Force toimii aina salassa, julkisuudelta piilossa, eikä Yhdysvaltain puolustusministeriö ole vieläkään virallisesti tunnustanut yksikön olemassaoloa. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt Novalogicia tekemästä joukkion toimiin perustuvaa peliä ja nyt sille jatko-osaa. Delta Force 2:ssa pelaaja pääsee siis osallistumaan tämän eliittiyksikön toimiin yhtenä sen taistelijoista.

Viimeisen vuoden aikana realismista ja taktiikasta on tullut uusia muotisanoja 3D-räiskinnöissä. Realismia painottavat räiskinnät kuten Rainbow Six ja sen jatko-osa Rogue Spear tai Half-Lifen Counter-Strike ovat tänä päivänä jopa suositumpia kuin 3D-pelien aikaisempi kuningas, Quake. Kuitenkin siinä missä muut räiskinnät, niin Quaket kuin Rainbow Sixitkin, luottavat perinteiseen 3D-kiihdytettyyn polygonigrafiikkaan, on Delta Force 2:ssa valittu aivan toisenlainen graafinen tyyli. Delta Force 2 käyttää nimittäin pelimaailmansa luomiseen polygonien sijasta voxeleita, 3D-mallinnettuja pikseleitä, joille on määritelty pituuden ja leveyden lisäksi myös syvyys. Voxeleiden etuna on, että taistelualueiden mittakaava on aivan toista luokkaa (kilometrejä satojen metrien sijasta) kuin polygonipohjaisissa peleissä. Voxelit mahdollistavat myöskin sellaiset erikoisuudet, kuten heinikot, joiden suojissa taistelijat voivat ryömiä jokseenkin näkymättöminä.

Voxeleilla on kuitenkin haittapuolensakin, kuten mielettömät konetehovaatimukset. Omalla 504 megahertsin Pentium III:llani Delta Force 2 ei pyörinyt enää pelattavasti karkeaa 640×480 resoluutiota tarkemmissa näyttötiloissa. Voxeligrafiikassa on raskauden lisäksi toinenkin ongelma: se ei ole erityisen kaunista katseltavaa. Verrattuna perinteiseen 3D-kiihdytettyyn polygonigrafiikkaan, Delta Force 2:n voxelit eivät yksinkertaisesti pärjää näyttävyydessä oikeastaan millekään 3D-pelille. Etenkin läheltä katsottuna Delta Forcen 2:n grafiikka pikselöityy todella rumasti. Kuitenkin, kun alun inhoreaktiosta pääsee yli, niin pelin voxeligrafiikkaan tottuu nopeasti, ja sen hyviä puolia – kuten suurta mittakaavaa ja rajoittamatonta näkyvyyttä – alkaa jopa arvostamaan.

Delta Force 2:n vahvuus on kuitenkin muualla kuin grafiikassa. Pelin tehtävät ovat nimittäin todella monipuolisia ja mielenkiintoisesti suunniteltuja. Pelistä löytyy tietysti perinteisiä tuhoamistehtäviä, mutta myös joukko aivan ennen näkemättömiä skenaarioita. Eräässäkin tehtävässä pelaaja joutuu kaappaamaan terroristeja täynnä olevan liikkuvan junan, hyppäämällä siihen helikopterin kyydistä.

Delta Force 2:n tehtävät on jaettu kahteen kampanjaan, joista toisessa jahdataan biologiseen aseen varastaneita terroristeja ja toisessa uraanin salakuljettajia. Kampanjoista erilliset skenaariot mukaanluettuna pelistä löytyy yhteensä nelisenkymmentä tehtävää, eli kaiken kaikkiaan varsin mukava määrä.

Tehtävien suorittamista varten deltoilla on monipuolinen valikoima erilaisia aseita ja varusteita. Perustyökalu on M203-kranaatinheittimellä varustettu M4-rynnäkkökivääri, josta on myöskin saatavilla erikoisempi, Remingtonin pumppuhaulikolla varustettu versio. Hiljaiseen taisteluun on tarjolla äänenvaimennettu Heckler & Kochin MP5-konepistooli, ja kunnon rytinään saa mukaansa kahdensadan ammuksen lippaalla varustetun M249 SAW -konekiväärin. Sala-ampujille on tarjolla M401-kiikarikivääri ja massiivinen, puolestatoista kilometristäkin tappava Barrettin .50 kaliiperin tarkkuuskivääri. Pistooleja on tarjolla vain yksi, .45 SOCOM, äänenvaimennuksella ja ilman. Raskaampaa kalustoa vastaan deltat voivat napata mukaansa miinoja, käsikranaatteja, kasapanoksia ja LAW-kertakäyttösinkoja. Muita varusteita ovat mm. luotiliivit, naamiointipuku (jonka avulla pelaaja todellakin sulautuu maastoon) ja eksoottiset, vedenalaiseen taisteluun tarkoitetut nuoliaseet.

Pelaaja ei suinkaan joudu tehtäviin yksin varusteittensa kanssa, vaan mukana on yleensä puolentusinaa muutakin deltaa. Harmillisesti joukkuetovereiden toimiin ei itse pysty juurikaan vaikuttamaan, vaan nämä painelevat enemmän tai vähemmän ennaltamäärättyjä reittejä, sitä mukaa kun pelaaja etenee reittipisteeltä toiselle. Joukkuetoverit ovat kuitenkin varsin aikaansaapia, ja eliminoivat vihollisia kiitettävällä tehokkuudella.

Delta Force 2:n tulitaistelut käydään useimmiten verrattain pitkillä etäisyyksillä. Laukauksia saatetaan vaihtaa jopa satojenkin metrien päästä, ja todentuntuisesti ammuksien lentorataan vaikuttaa niin painovoima kuin myös tuuliolosuhteetkin. Pelaaja ei yleensä kuole vielä ensimmäisestä osumasta, mutta toisen ja kolmannen osuman jälkeen voi jo pitää itseään onnekkaana, jos on vielä elossa. Viholliset sitä vastoin menehtyvät aina ensimmäiseen osumaan, mikä – vaikka hieman epärealistista onkin – voitanee kai pistää deltojen tehokkaan taistelukoulutuksen piikkiin.

 

Useimmat Novalogicin peleistä tukevat moninpeliä Novaworld-pelipalvelun kautta, eikä Delta Force 2 ole tässä suhteessa poikkeus. Moninpelivaihtoehtoja löytyy moneen lähtöön, tarjolla on mm. deathmatchia tiimeillä ja ilman, lipunryöstöä ja kukkulan kuningasta, jossa tarkoitus on pitää kentän keskellä olevaa aluetta hallussa mahdollisimman pitkään. Delta Force 2:n suuri mittakaava toteutuu myös moninpelissä, sillä peleissä voi olla maksimissaan jopa viisikinkymmentä yhtäaikaista pelaajaa. Vielä en ole ehtinyt kovin paljoa Novaworldissa pelata, mutta alkuvaikutelman perusteella se vaikutti kyllä hieman lagiselta. Hyvänä puolena Novaworld ei vaadi mitään erillisiä ohjelmia, vaan toimii suoraan pelin sisältä.

Kaiken kaikkiaan Delta Force 2 oli kerrassaan positiivinen yllätys. Vaikka ulkoasussa olisikin kohentamisen varaa, niin pelin tehtävissä on silti riittävästi potkua pitämään kiinnostavuutta yllä. Pelin hankkimista suunnittelevien kannattaa kuitenkin varmistaa (vaikka demosta (36 MB), että omasta koneesta todellakin löytyy riittävästi tehoja raskaan voxeligrafiikan pyörittämiseen.

Lopuksi vielä sananen pelin tukemasta 3D-kiihdytyksestä. Delta Force 2 tukee 3D-kiihdystä, mutta ainoastaan polygoniobjektiensa (rakennukset ja pelihahmot) osalta. 3D-kiihdytys vaatii toimiakseen 32-bittiseen grafiikkatilaan kykenevän kortin, joita ovat mm. TNT ja TNT2 -pohjaiset kiihdyttimet. Tämä siis tarkoittaa, että Voodoo-korttien omistajat eivät pääse nauttimaan 3D-kiihdytyksestä Delta Force 2:ssa. Tosin, eipä siinä paljoa menetä, sillä 3D-kiihdytetty tila ei nettikohinan perusteella paranna grafiikan nopeutta tai näyttävyyttä juuri lainkaan.

 

Tekijä: Novalogic
Julkaisija: Novalogic
Kotisivu: www.novalogic.com/games/deltaforce2/body_index.html