Delta Force – Black Hawk Down (pc, PS2, Xbox)

Pc:llä alkunsa saaneen, Yhdysvaltojen Delta Force-erikoisjoukkoja kuvaavan, ja yllättävästi nimetyn Delta Force-pelisarjan uusin osa on saanut inspiraationsa Somalian, tuon jenkkien modernin Vietnamin, surullisenkuuluisasta klaanijohtajien kidnappausoperaatiosta. Historian tuntevat tietävät, että rutiinioperaatioksi tarkoitettu projekti ei mennyt ihan putkeen mm. parin pudonneen Black Hawk -helikopterin takia. Nämä tapahtumat inspiroivat sekä bestselleriksi muodostunutta Black Hawk Down -kirjaa, että Ridley Scottin pari Oscariakin kahminutta saman nimistä (suom. Isku Mogadishuun) elokuvaa.

Pelisarjaa aikaisemmin tuntemattomille tiedoksi, että Delta Forcet eivät ole mitään Rainbow Six- tai edes Ghost Recon -tyylisiä sodankäynnin taktisempiin aspekteihin keskittyviä hienovaraisia terroristijahteja. Sen sijaan kyseessä on kohtuullisen yksinkertaista toimintaräimettä jossa joukkuekaverit seuraavat mukana lähinnä ylimääräisenä tulivoimana.

Delta Force: Black Hawk Down ei rajaa itseään pelkästään surullisenkuuluisaan, klaanijohtaja Mohammed Aididin nujertamiseen tähdänneeseen Mogadishu-operaatioon. Yksinpelikampanjan alkumetreillä pyöritään erinäisten joukko-osastojen matkassa esimerkiksi turvaamassa lääkejakelua tai tuhoamassa asevarastoja. Tehtävät ovat suhteellisen kompakteja kokonaisuuksia. Seuraavan kohteen näyttävä kartta ja väärään suuntaan eksyttäessä saatava varsin tiukkasanainen palaute estävät Somalian dyyneille eksymisen tehokkaasti.

Rambot aavikolla

Pelin hieman päälle toistakymmentä tehtävää noudattavat varsin pitkälle samaa kaavaa: Delta Force tai muu yksikkö lähetetään suorittamaan näennäisesti yksinkertaista tai rutiininomaista tehtävää, mutta jossain välissä, yleensä hyvin pian, jokin menee pahasti pieleen ja suunnitelmat muuttuvat. Ei sillä, että tämä mitenkään menoa hiljentäisi; Amerikan ylpeydet, pelaaja mukaan lukien, kestävät kuritusta niin paljon, että Gordon Freemania tai Duke Nukemia hävettäisi. Sen sijaan sekä somalimilitantit että näiden kontrolloimat ajoneuvot eivät välillä tunnu kestävän edes pahoja katseita saati luoteja, puhumattakaan järeämmästä demokratian, rauhan ja vapauden ilosanomasta.

Tämän ilosanoman levittämiseen onkin sitten tarjolla varsin riittävä valikoima työkaluja, jenkkiarmeijan perustussareista tarkkuuskiväärien kautta lyijyä kiitettävällä tahdilla sylkevään SAW-konekivääriin. Realismin hiventä meininkiin on tuotu sillä, että yksittäinen sotilas saa mukaansa vain yhden pääaseen, joskin arsenaalia voi vielä täydentää esimerkiksi haulikolla, singolla tai vaikkapa kasapanoksilla.

Vaikka laadulliset voimasuhteet ovatkin vahvasti pelaajan puolella pelaa vastapuoli likaisesti. Miinakentät, tarkka-ampujat ja sinkoväijytykset voivat pilata huolimattoman maailmanpelastusoperaation täydellisesti. Erityisesti Medal of Honor -tyyliset skriptatut pelitapahtumat ovat aina mukava yllätys esimerkiksi takaa tapahtuvan yllätyshyökkäyksen muodossa.

Kaikeksi onneksi vihollisten tekoäly ei päätä huimaa, joten mihinkään kovin hienostuneeseen kissa- ja hiirileikkiin ei tarvitse venyä. Pahikset pysyvät suhteellisen kiltisti tähtäimen ulottuvilla. Surkea tekoäly vainoaa valitettavasti myös pelaajan mukana seuraavaa sotilasryhmää. Vaikka näille sotilaille voikin antaa yksinkertaisia ja jopa hyödyllisiä käskyjä, tyytyvät ne yleensä seuraamaan pelaajaa siistissä jonossa niin sanotusti ruotsalaistuntumalla.

Aivot narikkaan

Jos näiden pikku yksityiskohtien ei anna häiritä on Delta Force: Black Hawk Down varsin mainiota ja kohtuullisen näyttävää toimintaräimettä. Isommat taistelut tuntuvat välillä olevan Playstation 2:n suorituskyvylle liikaa, mutta kontrollit pelaavat dualshockilla yllättävän hyvin 3D-räiskinnäksi.

Hienostuneempaa sodankäyntiä kaipaaville peli ei juuri iloa tarjoa, mutta kuka oikeasti jaksaa jatkuvasti kykkiä kyyryssä ja tiirailla joka nurkan taakse? Armelias tallennussysteemi pitää huoleen siitä, että edes satunnaiset äkkikuolemat eivät haittaa menoa, vaan meininki pysyy pääosin rauhallisena myös hermojen kannalta. Parannettavaakin tietysti on; pelin viitisentoista tehtävää eivät valitettavasti tarjoa kauhean pitkä-ikäistä viihdettä, joten pitkäikäisempää mäiskettä tahtovat joutuvat turvautumaan moninpelimahdollisuuteen.