Deus Ex: Human Revolution -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

11.05.2011 18:00 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Eidos Montreal
Julkaisija: Square Enix
Testattu: PC, Xbox 360
Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360 – 26.8.2011
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.deusex.com
Testaajat: Miikka Lehtonen ja Heikki Takala

 

Ennakon alkuosa on Miikka Lehtosen PC-ennakkoversiointi. Sen jälkeen luettavissa on Heikki Takalan ajatuksia Xbox 360 -ennakkoversiosta.

 

Deus Ex on kuin oppikirjaesimerkki siitä, miten hyvä idea voidaan niin helposti pilata. Alkuperäinen peli oli erinomainen yhdistelmä vapautta, roolipelaamista ja räiskintää. Jatko-osa… no, se oli aika kamala peli.

Kenties juuri tästä johtuen moni on odottanut kauhulla pelisarjan kolmatta osaa. Asiaa ei ole auttanut se, että kamalan kakkosen tavoin myös Human Revolution on tehty konsolit mielessä. Kuinkas sitten kävikään?

Pyyhitään aivan aluksi ne pahimmat huolet mielestä: Human Revolution ei ole karmean Deus Ex 2:n perillinen, vaan selvästi ykkösosan vesa. Eikä ihme, kehitystiimi nimittäin otti tehtäväkseen pelata molemmat sarjan aiemmat pelit läpi ennen kuin riviäkään koodia kirjoitettiin. Tarkoituksena oli muistaa, mikä teki alkuperäisestä pelistä niin hyvän ja sen jatko-osasta niin huonon.

Tässä on myös onnistuttu, sillä vaikka en nyt tältä istumalta lähdekään vielä vertailemaan ensimmäistä ja kolmatta Deus Ex –peliä keskenään, voin jo heti todeta, että alkuperäisen pelin tunnelma ja tuntuma ovat tallella. Ja se riittänee jo monille.

Ajassa taaksepäin

Hieman yllättäen Human Revolution ei ole jatkoa sarjan aiemmille peleille, vaan koko sarjan prologi. Se tapahtuu 25 vuotta ensimmäistä peliä aiemmin ja kertoo tarinan kyberneettisten augmentaatioiden, augien, ensimmäisistä askeleista.

Peli alkaa dramaattisesti. Vallankumouksellisia augmentaatioita kehittelevä megayritys joutuu yllättäen hyökkäyksen kohteeksi. Lauma tiedemiehiä kuolee, pino prototyyppejä pöllitään ja täysin lihasta tehty sankarimme kärrätään paikalta pois kuoleman kielissä. Kun hän herää, häntä odottaa ikävä yllätys: hyökkäyksestä on kulunut useita viikkoja, viralliset tutkimukset on kuopattu vähin äänin ja sankarimme on yllättäen hiuksiaan myöten täynnä rautaa.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Tästä alkaa tarina, joka ammentaa aineksia perinteisistä kyberpunk-lähteistä. Suuria salaliittoja, varjojen peittämiä salaisia organisaatioita, sateisia katuja ja enemmän kullan värisiä koristeita kuin keskimääräisen rap-artistin rinnuksilla.

En puhu tarinasta vielä näin previkan muodossa enempää, mutta en malta olla mainitsematta pelin tunnelmaa, joka on huisi. Välianimaatiot ovat täynnä tunnelmaa luovia otoksia sateisista kaduista, joissa neon-valojen loiste heijastuu vesilätäköistä samalla kun Blade Runner –henkinen soundtrack soi. Jo tältä osin on selvää, että Deus Ex: Human Revolution ei ole ihan tyypillinen peli.

Valitse reittisi

Deus Ex –sarjan, jos kahden pelin perusteella nyt sarjasta voi vielä puhua, vahvuus on aina ollut pelaajalle tarjotun vapauden määrässä. Vaikka kyse on ensisilmäyksellä räiskintäpelistä, josta löytyy suojautumisnappi ja komppanian verran erilaisia aseita, tämä on vain yksi pelin monista osa-alueista.

Alkuperäisen pelin hengessä pelaaja voi ratkaista eteen tulevat haasteet ja ongelmat monilla tavoilla. Ensimmäisessä tehtävässä pelaajan pitäisi tunkeutua piirityksen kohteena olevaan tehtaaseen syistä, joita en toki spoilaa. Hyökkäyksen voi joko tehdä aseet laulaen etuovesta sisään juoksemalla tai kierosti ja salavihkaisesti sisään ninjaamalla. Tai todennäköisemmin molempia lähestymistapoja yhdistellen.

Human Revolution on nimittäin peli, jossa sen ensimmäiseksi mieleen tulevan vaihtoehdon valitseminen ei ole oikeastaan koskaan paras lähestymistapa. Paljon fiksumpaa on pysähtyä hetkeksi miettimään ja katselemaan ympärilleen.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Koska pelin maailma on suunniteltu sangen realistiseksi, näin tekevä keksii nopeasti erilaisia lähestymistapoja. Ehkä en tapakaan pihalla olevia vartijoita, vaan hiippailen sisään viemärin kautta. Ehkä en rynnäköikään konekivääri-robotin suojelemaan käytävään, vaan kiipeän ilmastointiventtiilin kautta sisään.

No okei, eiväthän nämä nyt mitään pelaamisen suurimpia innovaatioita ole, mutta on aina hauska nähdä, että peli tarjoaa oikeasti monia erilaisia vaihtoehtoja, joista yksikään ei ole automaattisesti paras. Ihan yhtä hyvin olisin nimittäin voinut tappaa ne vartijat tai vaikka heittää tykkitornia kranaatilla.

Tehtävät haarautuvat usein jouhevasti pelaajan valintojen mukaan, eivätkä niiden seuraukset ole automaattisesti mitään ”hävisit / voitit” –binäärivalintoja. Ensimmäisessä tehtävässä rymistelyni johti siihen, että panttivangit pistettiin kylmäksi ennen kuin ehdin paikalle. Tehtävä meni silti läpi, mutta ehkä toisenlainen lähestymistapa olisi säästänyt viattomien henget? Ehkä ei. Sellaista on Deus Ex.

Oheistoimintaa

Deus Ex: Human Revolution sisältää myös jos jonkinlaisia roolipelimäisiä elementtejä. Tämä kattaa niin tietokoneroolipeleistä tuttuja juttuja, kuten varusteiden hallinnan ja hahmon parantelun, sekä sitä ihka aitoa roolipelaamista, eli hahmon saappaisiin asettumista ja tälle antamansa persoonallisuuden mukaan pelaamista.

Pelaaja kerää kokemusta kaikesta tekemästään. Ammuit äijän, ota 10 pistettä. Hakkeroit porttia suojaavan tietokoneen, ota 25 pistettä. Ratkaisit tehtävän, ota 750 pistettä. Nämä ovat vielä itsestään selviä juttuja, mutta peli palkitsee ilahduttavasti muistakin ratkaisuista. Kätkettyjen reittien läpi kulkeminen, taustamateriaalin lukeminen ja monet muut jutut kilisevät myös suoraan pelaajan pankkitilille.

Kun pisteitä on tarpeeksi, saa hahmoon istutettuja kyberneettisiä osia paranneltua. Osia on useita erilaisia ja miltei kaikki niistä sisältävät myös erilaisia alavaihtoehtoja. Hakkerointiosaa parantelemalla ei vain tule pisteen verran paremmaksi, vaan voi myös oppia vaikka kääntämään vihollisten tykkitornit näitä vastaan.

Kehitystiimi kehui ennakkoon myös, että pelaajan persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten maailma häneen suhtautuu. Itse en suurissa linjauksissa huomannut eroja, mutta sen kylläkin, että monia tehtäviä voi ratkoa puhumalla. Kun keksii sen oikean tunteellisen sorkkaraudan, voi vääntää auki lujasti kiinni olevia portteja. Ja toki tästäkin saa kokemuspisteitä.

Konsolikäännöksen varjossa?

Kaikki tämä kuulostaa kovin Deus Ex –henkiseltä, ja kuten totesinkin, peli selvästi on esi-isänsä poika. Ei kuitenkaan aivan 1:1-suhteella, sillä pelin reunoilta on karsittu pois palasia. Hahmolla ei enää ole useita osumapaikkoja, vaan ainoastaan yksi kestopistemittari, joka loppuun kuluessaan johtaa kuolemaan.

Näytti myös kovasti siltä, että aseiden käsittely ei niinkään riipu pelihahmon kyvyistä kuin pelaajan oman hiirikäden vakaudesta, mutta voi hyvinkin olla, että parituntisen previkkaversion aikana en vain törmännyt ominaisuuteen.

Reunoilta löytyy myös hieman rosoisuutta. Vaikka viholliset eivät olekaan aivokuolleita tampioita, jotka juoksevat suoraan tähtäimen eteen, eivät ne myöskään tunnu miltään neroilta. Ne tykkäävät kykkiä suojassa samalla kun joku koittaa koukata sivustaan, jos nyt sattuu jaksamaan. Pelin aseet ovat kuitenkin sen verran tehokkaita, että tyhmästi pelaamalla pääsee helposti eroon hengestään, mikä kompensoi.

Ensivaikutelmani ovat siis varovaisen positiiviset. Rehellisesti sanoen odotin jotain kohtalaisen kamalaa, sillä pelkäsin, että Deus Ex –ajoista oli kulunut jo liian kauan filosofisessa mielessä. Syvällinen ja hidastempoinen toimintaroolipeli ei varsinaisesti ole se vuoden 2011 kuumin juttu. Tekijät ovat kuitenkin uskaltaneet luottaa omaan näkemykseensä ja klassisen Deus Ex –pelattavuuden tärkeimpiin osa-alueisiin.

En toki parin tunnin perusteella uskalla lähteä edes arvailemaan, miltä lopullinen peli tuntuu, joten tulemme palaamaan Deus Ex: Human Revolutionin pariin vielä lopullisen arvostelun myötä lähempänä pelin julkaisuajankohtaa.

Miikka Lehtonen, PC-version äärestä

 

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Konsolinäkökulma – Heikki Takala Deus Exin ääressä

Myönnän olleeni pitkään skeptinen Human Revolutionin suhteen. Ensimmäinen Deus Ex oli aikoinaan yksi koviten kiintolevyä kärventänyt pelini. Ja vaikka aika on epäilemättä kullannut jo joitakin muistoja, roikkuu se vieläkin alitajuisena referenssinä kaikelle, jonka väitetään olevan joko ajattelevan miehen räiskintää tai vakavaa sci-fi kerrontaa.

Omilla mittareillani ainoastaan Metal Gear Solid -sarja on  noussut kyseiselle tasolle. Olkoonkin että Hideo Kojiman loihtimat juonenkäänteet ovat vähintään omituisia. Mutta nyt Human Revolutionia pelanneena, uskallan varovaisesti väittää että Deus Ex on saanut arvoistansa jatkoa, typerää toista kaanoniin edes laskematta. Ja tällä kertaa vaikuttaa ettei konsoliporttaus ole tyhmentänyt mekaniikkaa piirun vertaa.

Human Revolution ammentaa tarinansa vanhan liiton science fictionin lähteistä. Temaattisesti selkeimmin esille nousee Philip K. Dick, joka pelkäsi joskus kultaisella seitsemänkymmentä luvulla olevansa robotti. Sen jälkeen hän alkoi pelkäämään että kaikki muut olivat robotteja. Legendan mukaan kun Palmer Eldritch: Kolmasti Merkitty Mies julkaistiin, John Lennon soitti Philille. Phil  uskoi tämän olevan androidi ja järjesti laulajalle kolmannen asteen kuulustelun jungilaiseen tyyliin, kysellen asioita, joiden pitäisi sekoittaa robotin aivot. Lennon ei mennyt sekaisin, eikä kirjailijan elämänkerta paljasta mihin tulokseen keskustelussa tultiin, mutta Human Revolution jatkaa laajemmin vastaavanlaista keskustelua niin itsensä kuin pelaajan kanssa.

Human Revolutionin tulevaisuudessa ihmisten on mahdollista istuttaa itseensä implantteja. Päähenkilö Jensen ei niitä aluksi omista, mutta kun hänen vartioimalleen tutkimuslaitokselle hyökätään ja Jensen hakataan henkihieveriin, häneltä ei enää kysellä mielipiteitä. Implantein varustettuna, Jensen päättää selvittää hyökkäyksen syyt, sekä lähteä etsimään kaapattua tyttöystäväänsä jostakin salaliittojen ja häiveorganisaatioiden keskeltä. Samaan aikaan koko maailma on jakautunut kahtia. Jotkut kannattavat implantteja, toiset eivät. Mielipide-erot ajavat ihmisiä kahakoihin keskenään, vaikka näiden eskaloitumisesta on vielä ennakon perusteella vaikea sanoa mitään.

Sen sijaan itse pelistä voi. Minulla on ilo ilmoittaa jokaiselle CoD-räimeeseen kyllästyneelle, että Human Revolutionissa ei juosta putkesta toiseen aseet laulaen. Itse asiassa pelissä harvemmin uskaltaa edes juosta. Itse asiassa pysyin kyyryssä koko nelituntisen ennakon ajan.

Human Revolutionin pelityyli on vahvasti hiippailupainotteista kaikilla paitsi helpoimmalla vaikeusasteella. Koska olen kova jätkä, otin vaikeimman. Ehkä siksi yhteen kenttään kului niin tuhottomasti aikaa. Implantteja tai ei, Jensen kuolee jo muutamasta osumasta. Niinpä paras tapa pelata on pysyä piilossa. Tätä tukee jo nyt hienosti toimiva suojasta suojaan -mekaniikka, sekä erilaiset hiljaiset tapot.

Kentät ovat pohjimmiltaan suuria huoneita, joissa lähestymistapoja on lukuisia. Vartijat partioivat tiettyjä alueita, ja heidän väistelemisensä on loogista, vaikkei aina helppoa. Pirulaiset tuppaavat nimittäin olemaan älykkäitä, ja kerran Jensenin huomattuaan he eivät anna heti periksi. Itse asiassa useammin kuin kerran huomasin piilottelevani ilmastointikanavissa loputtomilta tuntuvia aikoja, odotelleen että vartijat palaisivat takaisin päivärytmiinsä. Nopeaan toimintaan tottunutta tämä tulee ärsyttämään, itse ihastuin mekaniikkaan heti. Human Revolution onnistuu säilyttämään vahvan siellä olemisen tunteen jännityksen tähden, sillä peli ei anna piirun vertaa periksi omasta tyylistään, ja Jensen tuntuu aina olevan altavastaaja jopa kahta aseistettua jengiläistä vastaan.

Tämä tilanne todennäköisesti muuttuu pelin edetessä. Human Revolution sisältää kokemusjärjestelmän, jonka avulla parannellaan implantteja. Uusi taso tuo uuden implantteihin sijoitettavan pisteen, joiden avulla Jensenistä muokataan halutunlainen. Kovin pitkälle ei vielä ennakossa päästy, mutta implanttijärjestelmän voi selkeästi rakentaa joko hyökkäys- tai hiippailupainotteiseksi. Näistä kuitenkin lisää sitten joskus arvostelun merkeissä.

Olen vähintään innoissani Human Revolutionista. Peli vaikuttaisi olevan kesän messias, joka näyttää uutta suuntaa burger-räiskintöjen kansoittamalle konsolipelivalikoimalle. Se, uppoaako tämä kansan syviin riveihin jää nähtäväksi, mutta ensimmäiseen osaan tutustuneille Human Revolution on luultavasti pakkohankinta. Ellei jotain todella oituista tapahdu seuraavan kahden kuukauden aikana.

Heikki Takala

 

Lisää aiheesta

Deus Ex: Human Revolution -ensikosketus osa 1 – ylösnousemus

Myöhemmin tänä vuonna julkaistava toimintaseikkailu Deus Ex: Human Revolution on eräällä tapaa pelisarjan reboottaus, mutta tekijät yrittävät kuitenkin olla sen suhteen kunnioittavia. Peli on uuden aikakauden teos, joka seuraa nykyaikaisia pelisuunnittelullisia näkökohtia ja tarjoaa nykypäivän pelaajille hyvän seikkailun. Sitä ei ole tehty kahden aiemman Deus Exin ehdoilla, mutta niiden faneja ei ole myöskään unohdettu.

Deus Ex: Human Revolution -ensikosketus osa 2 – bioaugmentoitu vapaus

Tällä kertaa otamme tuntumaa myös peliin ja kaikkeen siihen, mitä salassapitosopimuksen johdosta emme voineet vielä edelliskerralla käsitellä. Kuten pelatun esittelyversion loppupuolen tapahtumiin. Miten Human Revolution pyörii ja onko se vain tylsä FPS-räiskintä? Vaiko ihan kunnon seikkailukin?

Deus Ex: Human Revolution – salat avautuvat haastattelussa (osat 1-5)

Lisää etukäteispropagandaa voit nauttia Eidos Montrealin pelintekijän, Human Revolutionin tuottaja Jean Francois Dugasin haastattelusta. Haastattelu on jaettu viiteen osaan, aiheina muun muassa aiempien Deus Exien vaikutus, toiminnan ja roolipelaamisen balanssi, peliin vaikuttanut populaarikulttuuri, käsikirjoituksen luominen sekä PC-versio.

Lue myös

Child of Eden on jotain uskomattoman kaunista

Combat Mission: Battle for Normandy – haastattelussa Steve Grammont

Driver: San Fransisco on outo mutta hauskalta kuulostava ajopeli

SOCOM Special Forces – haastattelussa pelin pääsuunnittelija

Warhammer 40k: Space Marine lunastaa K18-ikärajansa