Dirt 3 (PC, PS3, Xbox 360)

12.07.2011 16:00 Jason Ward

Tekijä: Codemasters
Julkaisija: Codemasters
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella), 2-8 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.dirt3game.com
Arvostelija: Jason Ward

Arcaden ja realismin välillä tasapainoilu on hankala laji, koska katajaan kapsahtamisen riski on suunnattoman suuri. Nykypäivän ansioituneimpiin autopelien tehtailijoihin lukeutuva Codemasters on ajan saatossa ehtinyt tarjoilla monenmoista näkökulmaa näiden kahden elementin hankalasta avioliitosta vaihtelevin tuloksin. Nyt käsillä on pelitalon kenties onnistuneimman liiton tuorein vesa, Dirt 3.

Edesmenneen lentävän skotin, Colin McRaen, nimellä kannukset hankkinut pitkäikäinen pelisarja luotti vapaasti sovellettuun autenttisuuteen vuosikaudet, mutta Dirt-lisänimen myötä kellon ääni muuttui. Viimeistään Dirt 2:n myötä tuli selväksi mihin Codemasters tähtäsi: arcade-kuninkaaksi rallin keinoin, vaikka sitten realismin kustannuksella. Puristit nurisevat linjanmuutoksesta vieläkin, mutta ei käy kieltäminen, etteikö Dirt-sarja olisi ainakin energinen ilmestys.

Codemasters on kolmannen Dirtin myötä laskenut Colin McRaen nimen haudan lepoon myös pelin euroversiossa. Tavallaan ironista, sillä Dirt 3 on huomattavasti uskollisempi rallijuurilleen kuin sarjan edellinen osa. Roisit kofeiiniöverit vetänyt tunnelma on kutakuinkin tiessään ja pääpaino on taas kunnon mutahampaissa kaiken maailman rantakirppujen sijaan. Toki tälläkin kertaa ohjastetaan lavakilpureita sun muita hömppämobiileja, mutta rallikalusto vie ja muut lelut vikisevät. Kehittäjät ovat ilmeisesti päättäneet liehitellä ensisijaisesti vanhan mantereen rallifaneja tällä kertaa. Hyvä niin.

Dirt 3:n yksinpelin sielu on Dirt Tour, joka kuljettaa pelaajan eri kilpailutyyppien, autoluokkien ja etappien pariin. Lokaatiolistalta löytyy koto-Suomen lisäksi muun muassa USA, Monte Carlo ja Norja. Pakokaasujen syöttäminen vastustajille kasvattaa mainetta ja avaa sekä uusia kilpailuja että tuoretta kalustoa. Koitoksia löytyy perinteisestä rallista etappikisoihin, rallicrossiin ja jenkkien rakastamaan temppuäijäilyyn. Ikävä kyllä myös Dirt 3:een on pakkosyötetty tuo nykypäivän autopelien suuri saatana, driftaus, mutta hämmästyttävästi peli on tälläkin osa-alueella vähintään siedettävä kokemus.

Liukkaat jalat ja leveä perse

Dirt-sarjan ajotuntuma on aina jakanut mielipiteitä, mutta Codemasters on pitänyt kiinni linjastaan ja autojen käyttäytymisessä on paljon tuttua. Massa tuntuu olevan ennemmin abstrakti käsite kuin absoluuttinen totuus. Yltiökeveät kyntöjyrät kääntyvät akselinsa ympäri nopeammin kuin ajatus ja kiesien ahteripuoli tapaa luisua alta suunnattoman innokkaasti. Autoilla on eriskummallinen tapa yliohjautua luonnottomasti varsinkin liukkailla ja pehmeillä pinnoilla. Tuntuma ei varmasti miellytä kaikkia, mutta ajokkien ohjastaminen on arcade-painotteisuudestaan huolimatta hillitöntä hupia. Koskaan ei varsinaisesti tunne olevansa tehopesän armoilla, sillä herkkyyden terävintä kärkeä leikkaa maltillisuuden jälkiaromi. Jossain ilmavan ja nappitarkan välimaastossa tasapainoileva ajomalli valaa tasapainollaan tunnelman, että puikoissa on liha eikä rauta.

Vaikka kolmososa olisi ensikosketus pelisarjan saloihin, ei kynnystä tohdi ainakaan korkeaksi luonnehtia. Codemastersin lanseeraaman ajankelauksen lisäksi kättä pitelevät pelaajan halutessa niin kartanlukija, pikkukartta, ajolinjagrafiikka kuin ohjausavustus. Autojen säätömahdollisuudet ovat raa’an karrikoituja, mutta tarjoavat riittävästi muokkausvaraa pelin lennokkaan luonteen huomioon ottaen. Kenties hieman yllättäen autojen väliset erot eivät ole järin huomattavia, mikä tuntuu oudolta ylimalkaisuudelta sisällöltään näinkin tyylitellyssä pelissä.

Kun näppituntuman ja vaikeustason on säätänyt mieleisekseen ja ajomallin persoonallisuus on iskostunut selkärankaan, alkaa todellinen riemu. Pelin etappivalikoima tarjoilee mahtavia tunnelmapaloja ja läheltä piti -säväreitä liukuhihnalta. Jännäparvi uhkaa livetä lahkeeseen takarenkaiden ujeltaessa Kenian kanjoniratojen reunalla tai Aspenin yötaivaan alla luistellessa. Dirt 3:n lavalla hallitsee tasan yksi rokkitähti: briljantti ratasuunnittelu. Ainoastaan suljetuilla leikkikentillä tapahtuva hypyillä sun muilla elvistely tuntuu päämäärättömältä.

Kuten arvata ja odottaa saattaa, Dirt 3 on audiovisuaalisuuden juhlaa. Radat ovat täynnä yksityiskohtia ja kunnon mälli jättää kilpuriin tujut mustelmat. Hieman ylikorostettu väripaletti sopii pelin vauhdikkaaseen henkeen ja korostaa pikantisti ympäristöjen eroavaisuuksia. Xbox 360:n tehoraamit alkavat kuitenkin olla kehittäjille selvillä, eikä kivestä menovettä puristella. Visuaalinen ilme ei salpaa henkeä, mutta ulkoasua ehostetaan näppärillä yksityiskohdilla. Huomatkaa vaikkapa Jyväskylän rallien starttiruudulla vilisevät itikat. Äänipuoli iskee makuhermoon kahta kauheammin, sillä pöllyävän hiekan natinat, sateen lipitys ja muut moottorisinfoniaa ryydittävät herkulliset yksityiskohdat ovat tunnelmanluojina parasta a-luokkaa.

Osta, osta, osta!

Kattava ja mukavan kakofonisesti ympäri mantuja heittelevä Dirt Tour tarjoaa reilusti sisältöä, mutta myös ihmisvastustajia kaipaavia on muistettu tällä kertaa avokätisemmin. Jaetun ruudun kaksinpelin lisäksi tarjolla on pelimuodoiltaan runsas verkkomoninpeli, jonka pelimuodoista löytyy ilahduttavan vinksahtaneita poikkeuksia normikaavasta. Vai miltä kuulostaa kahdeksan kuskin lipunryöstö suljetulla radalla? Mikäli veikkasit romurallia, osuit naulan kantaan. Hauskana kuriositeettina pelin voi myös sitoa YouTube-tiliinsä ja lisätä lyhyitä kohokohtavideoita tuubiprofiiliinsa muiden pällisteltäväksi.

Ikävä kyllä Dirt 3 on online-ajan tuotos niin hyvässä kuin pahassa, sillä peli muistuttaa ostettavasta lisäsisällöstä turhankin tarmokkaasti. Hintalaput ja sisältö eivät vain oikein tahdo kohdata ainakaan kuluttajatietoisen pelaajan vinkkelistä. Esimerkiksi arvosteluversion kylkiäiseksi tarjoiltu Power & Glory -lisäri tuo peliin viisi uutta autoa (MW M3 Rally, Lancia Delta S4, Ford Focus ST Rallycross, Scion tC ja Chevrolet Camaro SSX Concept), mikä tuntuu suppealta valikoimalta 480 Live-pisteen tai PC-version kuuden euron nettoarvoksi. Kenties linjassa ladattavan sisällön nykymallin kanssa, mutta silti liian paljon liian vähästä.

Riippakivien listalta löytyy myös tekoäly, joka tuntuu yhä olevan Codemastersin autopelien Akilleen kantapää. Etenkin litanian autoja radalle käskyttävä rallicross muistuttaa kärkevästi, että vaikka vaikeustasoa voi säätää, järin luontevaa kokemusta on turha odottaa. Konekuskit kyllä puskevat röyhkeästi ajolinjalle ja mokailevat itsekseen, mutta alemmilla vaikeustasoilla kaasupoljin tapaa unohtua kisan loppukurveissa ja tappiin vääntämällä olo on kuin ottaisi erää kiihdytysmopoja vastaan yksipyöräisellä.

Natinoiden määrä ja painoarvo jää kuitenkin vähäiseksi. Dirt 3 on jäntevä, intensiivinen ja ennen kaikkea hauska kokemus. Se ei lätki päin näköä samanlaisella energiajuomalla ryyditetyllä machismolla kuin edeltäjänsä, mutta tarjoaa vastavuoroisesti tasapainoisemman kokemuksen. Autopelien kevyen raskaansarjan uusi maailmanmestari on tässä.