DiRT Rally nappaa kevyesti rallipelien kuninkuuden (PC)

Tekijä: Codemasters
Julkaisija: Codemasters
Testattu: PC Windows 7 64-bit, i-7 4770k, Geforce GTX 770, 16 Gt muistia
Saatavilla: PC
Tulossa: PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 64-bit tai uudempi, AMD FX tai Intel Core i3 -sarjan prosessori, 4 Gt muistia, AMD HD4540 tai Nvidia GT430 -sarjan näytönohjain, DirectX 11, 35 Gt levytilaa
Pelaajia: 1, 2-? (internetissä)
Muuta: Ladattava peli, hinta 49,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: https://www.dirtgame.com
Arvostelija: Pekka Leinonen

Olin kuullut luotettavasta lähteestä, että early accessistakin kuoriutuu joskus hyviä tuotoksia. Niinpä etsin sellaisia kärsivällisesti, pitkään ja kuumeisesti, lähes jo luovuttaen, kunnes löysin etsimäni. DiRT Rally näet on varsin miellyttävää kaasuttelua.

Sanottakoon näin alkuun, että en tiedä mitään autoista. Enkä edes pidä niistä, paitsi jos saan istua pelkääjänpaikalla keskikalja kourassa. Lähes yhtä paljon tiedän ralliautoilusta, sen termistöstä ja ilmiöistä, muutamat epäolennaisuudet pois lukien. Itse asiassa, edellinen kunnollinen kaahailuni oli Colin McRae Rally, PlayStation ykkösen aikaan 15 vuotta sitten. Minulla ei ole siis vertauskohdetta mihinkään muuhun peliin.

Joku voi tietysti kysyä, että mitä helevettiä se nyt tekee Dirtin parissa. Vastaan: satun pitämään pelaamisesta, eikä ole hyvä fakkiintua. Ja eikö ole virkistävää välillä ottaa näkökulmaa sellaiselta, joka on kaukana omalta mukavuusalueeltaan? Se on vapauttavaa, eikö totta!

Mihis ralliin pojat on menossa?

Ura alkaa sen suuremmitta seremonioitta. Tutoriaali on kaikessa kattavuudessaan seuraava: ”Mieti nimi, osta tosta auto, sitten palkkaa huoltoukot ja teknikot ja eikun viivalle.”

Hyvä, enempää informaatiota en oikeastaan edes kaivannut. Kymmenen minuuttia myöhemmin, siinä vaiheessa kun tervehdin Kreikan kuusimetsää kuudennen kerran, päätin sulkea pelin, mennä verkkokauppaan ja tilata peliohjaimen. Näppäimistöllä meininki oli kuin männävuosien urheilulegenda olisi raahattu suoraan pystybaarin tiskiltä, ja istutettu tavoittelemaan Pohjola-rallin mestaruutta.

Kaksi viikkoa myöhemmin kokeilin uudestaan. No niin! Nythän tästä voi tulla jotakin, ajattelin. Paitsi että lentelin yhtä lahjakkaasti metikköön kuin aiemmin. Tämä peli ei pelleile. Kytkin kaikki mahdolliset ajoavustukset päälle. Silti pienistäkin ajovirheistä rangaistaan. Niihin mutkiin ei todellakaan vedellä talla pohjassa, sitä vieressä istuvaa britti-Timoa on syytä kuunnella ja keskittymisen tiehen täytyy olla sataprosenttista. Jos erehtyy hetkeksikään miettimään naisia tai perjantaipulloa, niin matka tasan varmasti keskeytyy seuraavassa 90 asteen käännöksessä.

Kuvakulman voi valita kuudesta vaihtoehdosta. Ulkoa, vähän enemmän ulkoa, nokasta, konepellin päältä, kojelaudalta ja kypärän sisältä. Mielestäni parhaimmat fiilikset ja muutenkin otteen radasta sai viimeksi mainitusta. Tiukimmissa kaarteissa heiluinkin istuimella niin kuin pyhä Vitus olisi minut hyljännyt. Onhan siinä aivan eri tunnelma kun tuulilasi on tuhannen säröillä, ja Walesin vesilätäkköön ajaessa sokaistuu kuin flashbangistä Counter-Strikessä. Siinä on muuten pakko luottaa kartanlukijan taitoon.

Alussa ei ole rahaa ostaa kuin 60- tai 70-luvun kosla ja palkata halvin miehistö. Luonnollisesti aloitetaan keltanokkaliigasta. Kolmesta pelimuodosta aluksi on tarjolla perusralli. Rallikrossi ja Pikes Peak avautuvat, kun krediittejä on grindattu tarpeeksi ostamaan niihin soveltuvan luokan auto. Ajoneuvoja riittää useamman kymmenen, etu-, taka- ja nelivetoisia, menneistä vuosikymmenistä tähän päivään. Amatöörinä ajellessani en hoksannut niistä kosmeettista suurempaa eroa, joten ei siitä sen enempää.

Kisoja ajaessa kerätään krediittejä ja vähän jopa roolipelataan. Kilometrien myötä miehistön kyvyt kehittyvät, minkä myötä häiskät osaavat ainakin fiksata autoja paremmin. Lisäksi biileihin voi asentaa vaikkapa tehokkaamman moottorin tai ajonhallinnan.

Ralli voitetaan jos siellä pelätään

Noin viiden tunnin jälkeen ajo alkoi vähitellen iskostua umpiluuhun. Ai että tuntuu hyvältä, kun onnistuu vetämään 180 asteen kulman lennokkaasti käsijarrukäännöksellä ja matka jatkuu seuraavaan checkpointtiin muutaman sekunnin nopeammin. Toisaalta kirosanat kaikuvat naapurien kämppään asti ja miestä syö niin pirusti, kun eventin ensimmäiset viisi rallia on vedetty tukkaputkella ja viimeisen kentän viimeisessä mutkassa vääntää vahingossa väärään suuntaan. Lancia lentää pöpelikköön ja rengasrikko aiheuttaa puolentoista minuutin penaltyt. Totaalisen turhautumisen ja tyydytyksen raja on hiuksenhieno, ja juuri se tekee DiRTistä niin kiehtovan.

Rallia ajetaan kuudessa Maan eri kolkassa. Suomessa, Ruotsissa, Walesissa, Monte Carlossa, Saksassa ja Kreikassa. Ne poikkeavat toisistaan riittävästi. Kussakin maassa on kourallinen reittejä, joita ajetaan tavallisesti tai käänteisesti. Vähänkään kauemmin pelattuna määrä alkaa tuntua aika vähältä. Onneksi sääolot tuovat vaihtelua. Esimerkiksi Monte Carlo muuttuu aivan kokonaan sen mukaan onko tie jäässä vai ei. Onkin aiheuttanut noitumista, kun jarrut eivät pelitäkään jäisellä tiellä, ja kohta pyöritään vuorenrinnettä alas. Ruutuun lävähtää lakoninen ilmoitus englanniksi: ”eventti epäonnistui, auto lunastuskunnossa.”

Mutta keväisen auringon lämmittäessä poskia ja sulaa tietä voi asvaltilla sutkia mutkia rauhassa.

Näitä kaikkia maisemia yhdistää yksi asia: ne näyttävät graafisesti pirun hyviltä ja niitä on kiva kaahailla. Säännönvahvistavapoikkeuksena ovat Kreikan alamäkiajon 180 asteen käännökset, joista kaasutellaankin rinnettä alas Kreikan merta tapaamaan, mikäli jalka on eksynyt vähän enemmänkin kaasupolkimelle.

Vauhdintuntu on kohdillaan. On hieman ironista, että mitä nopeammin kulkee, sitä hienommalta maisemat näyttävät ja sitä paremmin kaikki vaikuttaa olevan hallinnassa. Samaan aikaan pitäisi keskittyä siihen sadan metrin päässä häämöttävään töyssyyn. Kollegani, joka on pelannut enemmän autoiluja, oli sitä mieltä, että vauhti tuntuu oikeasti kunnolla.

Enpä olisi vielä puolivuotta sitten uskonut, että innostuisin jostain rallista niin paljon, että haluaisin ratti-poljin-vaihdekeppi -kombinaation sekä tuplasti isomman näytön. Ja perseen alle kuppi-istuimen. En olisi uskonut, että innostuisin rallista ollenkaan. Olkoon miten vain, DiRT Rally on hieno peli. Oli sitten oman elämänsä Tommi Mäkinen tai polkupyörällä Ilosaareen sotkeva hippi.

Toinen mielipide (PC)

Sillä hetkellä kun C-Kadetti päätyy metsähallituksen puolelle ja vieressä peliä seuraava siskonpoika toteaa, että olisit vain polkenut reippaasti kaasua, ei Colin McRaen reinkarnaatiota tarvitse kaukaa etsiä. If in doubt, flat out. Paitsi jos taustapeilissä loistavat siniset diskovalot.

Kauaa ei tarvitse miettiä parhaita pelaamiani rallipelejä. Colin McRae Rally oli Rally Championshipin ohella genren ehdotonta eliittiä,. Vaikka Codemasters on pudottanut edesmenneen lentävän skotin nimen, niin Dirt Rally on kuin aikamatka PS1-aikakauteen, siihen kun huoleton ja rasavilli allekirjoittanut halkoo Ruotsin lumisia etappeja, ratsunaan WRC-Corolla.

Oli koukuttava ja hieno fiilis, kun yrität pitää tehokkaan WRC-tykin tiellä ja saada epätoivoisesti kurottua umpeen kärjessä ajavan etumatkaa. Oli suorastaan raivostuttavaa, kun pienen ajovirheen takia auto lähtee lapasesta ja haaveet voitosta kariutuvat sen myötä. Ainoa mikä puuttui oli Tommi Mäkinen, joka pysähtyy pohtimaan, että ”etkö jaksa työntää maaliin asti?”

Dirt Rally sai aikaan saman euforian. Suomen ralli ja leveät, nopeat soratiet. Pieni hyppy ja huono alastulo ja ratsukkona ollut Kadett tekee tuttavuutta suomalaisen männyn kanssa. Vieläkään ei tultu ihmettelemään, että eikö hauis riitä työntöhommiin, vaan ruudulle ilmestyy teksti, joka kertoo rallin olevan minun osalta ohitse.

Tässä vaiheessa lasken ohjaimen hetkeksi käsistäni ja annan siskonpojan kokeilla. Alle BMW ja suomalaista soratietä. Jarrupolkimesta sai pyyhkiä hämähäkinseittiä pois kun mokoma ylitti maaliviivan. Pojan neuvo ”painaa vaan kaasua koko ajan” ei ollutkaan mikään turha heitto. Vaikka Bemarin pellit olivat yhtä sileät kuin Danny Trejon kasvonpiirteet, maaliin asti päästiin.

Vauhdin tunne on erinomainen. Jos kameran siirtää ratin taakse, hakeutuu jalka jarrulle liiankin helposti. Kreikan mutkaiset soratiet, joita reunustaa pohjattomalta tuntuva rotko, Monte Carlon jääkuorrutteiset asvalttimutkat ja Ruotsin tiet, joita reunustaa miehen mittaiset lumikasat. Oli reitti mikä tahansa, erilaiset alustat toimivat juuri kuin pitää. Kuivalla asvaltilla auto kulkee kuin juna, ja lumisella tiellä perä lähtee omille teilleen kuin lapsikatras lelukaupassa.

Maailman nopein kansa vaati vauhtia. Ja vauhtia he saavat. Dirt Rally voi huoletta napata itselleen rallipelien kuninkaan kruunun.

Ja jotta siskonpoika ei vain pääse paukuttelemaan henkseleitä koulussa sillä, että eno on liian hidas, niin hyppäänpä korjatun Kadetin rattiin. Hämähäkit rakentakoot verkkojaan jarrupolkimen luona rauhassa.

If in doubt, flat out!

Matti Leinonen

Lisää aiheesta

Extra Life: Sebastien Loeb Rally EVOn julkaisujuhlissa

Forza Horizon Rally Expansion Pack DLC (Xbox 360)

Haluaisitko Rally Trophyn takaisin kauppoihin? Siihen tarvittaisiin modaajia!

Sebastien Loeb Rally Evo -haastattelu: “Loimme rallit metri metriltä”

Sebastien Loeb Rally Evo -haastattelu: halusimme todellisen rallikokemuksen

Sebastien Loeb Rally EVO takkuilee kohti rallipelien kuninkuutta (PC, PS4, Xbox One)

WRC 5 (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

WRC: FIA World Rally Championship 4 (PC, PS3, PSV, Xbox 360)